Siirry pääsisältöön

Juoksuvuosi 2019

Tätä vuotta on enää muutama päivä jäljellä. Tammikuun treenisuunnitelma on hahmoteltu kalenteriin ja ensi maanantaina alkaa taas mietitympi treeni loppuvuoden hölkkä-jumppailun jälkeen. Samalla tavalla käynnistyi myös vuosi 2019, kun lähdin tammikuussa treenaamaan toukokuiselle Kööpenhaminan maratonille. Tavoitetta kohti harjoittelu on minun juttu, ja nautin alkuvuoden ohjelmoiduista treeneistä ihan valtavasti. Harjoittelin ensimmäistä kertaa jonkun muun tekemällä ohjelmalla, kun maratonille asti suunnitelmista vastasi ystäväni Anna. Vuosi alkoi myös muuten eri tavalla, kun olin aloittanut crossfitin marraskuussa. Crossfit-harjoitusten sovittelu ohjelmaan tuotti välillä päänvaivaa, oli vaikea hahmottaa uudenlaisen treenin kuormittavuutta ja palautumisen tarvetta. Halusin kuitenkin pitää jumppailut mukana ohjelmassa, kun olin vihdoin löytänyt lihaskuntoa kehittävän lajin, josta tykkäsin.



Alkuvuoden harjoittelussa tein aiempaa enemmän tekniikkaharjoituksia ja monen mittaisia intervalleja: lyhyitä nopeusvetoja ja maksimivetoja tuttujen vauhtikestävyysvetojen lisäksi. Helmikuussa sairastin kunnon flunssan, joka aiheutti yli viikon treenitauon juuri silloin, kun maratontavoite toi isosti potkua harjoitteluun. Maaliskuu oli kevään kovin kilometreissä mitattuna, silloin juoksin tasan 300 kilometriä. Huhtikuulle osui työmatka Lontooseen, mutta onnistuin sielläkin treenaamaan suunnitellusti, osin puistossa ja osin hotellin juoksumatolla.

Huhtikuun lopulla juoksin harjoitusmielessä puolikkaan Tuusulassa. Juoksu oli hyvin vaikea, kesäisen lämmin sää ja todennäköisesti treeniväsymys aiheuttivat sen, että en missään vaiheessa päässyt kunnolla tavoitevauhtiini. Kauhea reissu päättyi loppuaikaan 1:51'41. Toukokuun maratonille olin paremmin valmistautunut ja huolellisemmin levännyt. Tapahtuma oli upea ja reissu kokonaisuudessaan tosi hauska. Lämpö oli liikaa erityisesti loppumatkasta ja huonosta olosta palautuminen kesti pitkään. Kööpenhaminassa loppuaika 3:55'23.


Maratonin jälkeen vedin happea muutaman viikon. Kesäkuussa juoksua tuli 165 km ja kävelyä 73 km, paljon hyvin kevyttä treeniä siis. Tein osan pitkistä lenkeistä kokonaan kävellen. Crossfitiä mahtui viikkoihin taas enemmän, kun maraton oli ohi. Heinäkuussa käynnistelin juoksutreenejä syksymaratonia varten. Juoksua silloin 241 km ja elokuussa 303 km. Heinäkuussa tein muutaman lenkin Latviassa, kun olimme siellä koiranäyttelyreissulla. Reissujuokseminen on kyllä parasta!

Kisasuunnitelmat kaatuivat kuitenkin syyskuun alun flunssaan, enkä juossutkaan syksyllä missään. Minua ei kiinnostanut jatkaa maratonvalmistautumista lokakuun puolelle, jolloin olisin voinut juosta esimerkiksi Vantaalla, vaan mieluummin unohdin koko syksyjuoksun ja siirryin perusharjoitteluun. Tapahtumat ova todella kivoja, mutta maratonille keventeleminen ja siitä palautuminen ei ole suosikkihommaani.



Syksyllä keskityin erityisesti peruskestävyyteen. Huolehdin koko peruskestävyysalueen rasittamisesta: tein useamman 3-4 tunnin hyvin matalasykkeisen monilajiharjoituksen, lisäksi "keski-pk:ta" sekä treeniä aerobisen kynnyksen tuntumassa. Nopeus- ja tekniikkaharjoitukset olivat viikottain mukana, mutta vauhtikestävyyttä juoksin selvästi vähemmän kuin maratonille treenatessa. Lokakuun puolivälissä sain etureiteeni jonkinlaisen revähdyksen lenkin päätteeksi tehdyissä pyrähdyksissä. Todennäköisesti lihas oli kuormittunut edellisten päivien harjoituksista, koska revähdys tuli rennon kovassa, ei ollenkaan repivässä juoksussa. Toki kävin revähdystä seuraavana päivänä lenkillä varmistamassa, että se todella on rikki... 7-8 kilometrin jälkeen reisi kipeytyi ja 12 kilometrin lenkistä viimeinen täytyi kävellä melkein kokonaan. Lähdin sopivasti pari päivää revähdyksen jälkeen viikoksi Kuala Lumpuriin työmatkalle, päätin antaa jalalle lepoa koko reissun ajan. Jalka parani täysin ja kotona olin taas juoksukunnossa. Syyskuussa juoksua vain 131 km, lokakuussa 162 km ja marraskuussa 220 km. 

Syksyyn mahtui myös hieman huolta, kun vanhemman koiramme liikkuminen meni varsin huonoksi. Spondyloosi luultavasti vaivaa koko ajan jonkin verran, mutta muutaman päivän ajan liikkuminen täytyi laittaa aivan minimiin ja ottaa kipulääkkeet kehiin. Pappakoiraa ei uskalla enää isommin lenkitellä, vaikka nyt taas lyhyesti hölkkäilemmekin välillä.



Joulukuussa juoksin elämäni ensimmäisen lenkkimaratonin. En ollut koskaan aikaisemmin osallistunut maratonille niin, että en olisi yrittänyt juosta parasta mahdollista aikaa. Nyt takana oli monen viikon hölkkäjakso vailla kovempia treenejä, joten maratonkunnosta ei tarvinnut haaveilla. Lähdimme - jälleen Annan kanssa - juoksemaan maratonia pitkänä lenkkinä. Annan lenkkivauhti on paljon kovempi kuin omani, joten yhdessä emme juosseet. Kokemus oli hauska! Tulen varmasti juoksemaan lenkkimaratoneja myöhemminkin. Itsenäisyysmaratonin tunnelmat tuolla.

Tämän vuoden treenit eivät ole vielä ohi, mutta vertailua viime vuoteen on silti hauska tehdä. Huolimatta siitä, että jouduin pitämään treeneistä täysin taukoa useamman viikon, on treenituntien määrä (370) jopa hieman korkeampi kuin viime vuonna (357) tuntia. Viime vuoden juoksukilometrit olivat 2659, tänä vuonna kilsat jäävät matalammaksi, kun tässä vaiheessa on kasassa 2507 km. Crossfitiä aloittelin viime vuonna, tänä vuonna siihen kului 64 tuntia, reilu 5 tuntia kuukaudessa siis. Treenimäärien kasvattaminen on jonkinlaisena tavoitteena tänäkin vuonna, mutta sen tulee tapahtua jaksamisen ja palautumisen ehdoilla.


Valtavan kiitollisena lähden kohti uutta vuotta. Juokseminen on antanut päivittäisiä onnen hetkiä ja isojakin elämyksiä taas yhden vuoden ajan.

Onnellista uutta vuotta teille muillekin juoksentelijoille!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat

Crossfit muuttaa kroppaa

Viime syksynä toteutin vihdoin yhden haaveistani ja kävin crossfitin onramp-kurssin. Siitä lähtien olen treenannut crossfitiä säännöllisesti, joskin suhteellisen vähän. Viikkoon on juoksun lisäksi mahtunut 1-2 kunnollista harjoitusta, joiden päälle olen joinain viikkoina ehtinyt tekniikkatreeniin ja kehonhuoltoon. Aikaisempaan lihaskuntoharjoitteluuni nähden muutos on kuitenkin ollut selkeä. Aikaisemmin olen tehnyt juoksua tukevaa kotijumppaa 15-30 minuutin mittaisina harjoituksina kerran tai pari kertaa viikossa, joiden lisänä on ollut loikkaharjoituksia ja mäkitreeniä, osaltaan lihaskuntoa kehittämässä nekin.

Crossfit-harjoitukset ovat monipuolisia ja välillä raskaitakin. Olen saanut lisää voimaa tasaisesti jalkoihin, käsiin ja keskivartaloon. Hauskinta on ollut oppia uusia taitoja, käsilläseisonta tämänhetkisenä suosikkina. Mukava on ollut huomata sekin, että useat liikkeet parantuvat, vaikka niitä ei treenaisi. Esimerkiksi, alkuun inhosin wall ballia, siis 6 kg kuntopallon heittäm…

Rasva-aineenvaihdunnan kehittäminen

Useamman tunnin suorituksissa, maratonilla ja sitä pitemmillä matkoilla energian riittävyyteen joutuu kiinnittämään hieman enemmän huomiota kuin lyhyemmillä matkoilla. Lihastyön vaatimasta energiasta osa saadaan glykogeenista eli varastoituneesta hiilihydraatista, osa suorituksen aikana nautitusta hiilihydraateista ja osa elimistön rasvasta.

Kisaa edeltävällä tankkauksella on tarkoitus huolehtia siitä, että glykogeenivarastot olisivat lähtöviivalla mahdollisimman täynnä. Glykogeenia on varastoituneena lihaksiin ja maksaan, mutta eri lähteiden mukaan viimeistään parissa tunnissa nämä varastot on käytetty. Kisanaikaisen tankkauksen sujuminen on minun kokemusteni mukaan erittäin tärkeää maratonin onnistumisen kannalta ja kisassa tulisikin voida nauttia energiaa säännöllisesti alusta loppuun: urheilujuomaa, energiageelejä, glukoosipastilleja, mitä nyt kenenkin vatsa vetää. Kilpailusuorituksessa tarvitaan hiilihydraatteja, jos meinataan mennä kovilla tehoilla.

Hiilihydraattien rinnalla ene…

Haaste: Näytä varpaat!

Kesä on ohi, joten kärsineitä varpaita ei tule julkisesti esiteltyä missään - paitsi nyt haasteen vuoksi ne voi julkaista netissä ikuisiksi ajoiksi jälkipolvien ihmeteltäväksi. Kiitos, Poppis, paljasteluhaasteesta!


Juu, näiden varpaiden kynsiä ei lakata saati huolleta muuten edustuskuntoon. Varpaillani on ainoastaan toiminnallinen funktio. En ole yhtään kiinnostunut näiden vartaloni äärimmäisten ulokkeiden kaunistamisesta, minkä olen kyllä joskus muiden nätiksi laitettuja jalkoja katsoessani kyseenalaistanut (ehkä sekunniksi). Näillä jaloilla juostaan ja kävellään, sentään ne pestään päivittäin.

Nämä varpaat ovat osa noin 39-koon jalkoja, joilla on tassuteltu menemään 34 vuotta. Jalat ja varpaat ovat ihan hyvässä kunnossa. Ukkovarpaiden sivussa on pienet kovettumat, käyttöön liittyvä lieveilmiö kai. Meidän perheessä olen lyhytvarpainen: miehellä ja lapsilla on pitkät varpaat, mitkä minun mielestäni ovat hassut ja päinvastoin.



Juuri nyt vasemmassa ukkovarpaassa on mustelma ja kynsi irt…