Siirry pääsisältöön

Maratonin skippauksen kautta uuteen juoksuvuoteen

Eilen, lauantaina, oli tarkoitus juosta vuoden toinen maraton. Syksyjuoksu oli mielessäni ollut ns. päätapahtuma tälle vuodelle, vaikka ihan tosissani myös toukokuiselle Kööpenhaminan maratonille treenasin. Kööpenhamina oli reissuna mahtava, mutta tuloksellisesti keskinkertainen. Toiveissa oli, että syksyn viileässä säässä saisin tehtyä kunnon mukaisen juoksun, kun Köpiksessä erityisesti lämmin ilma tuntui verottavan vauhtia. Finlandia Marathon jäi kuitenkin flunssan vuoksi väliin. Sairastuin vajaa pari viikkoa ennen tapahtumaa. Jo melko pian flunssan alkamisen jälkeen arvelin, että juoksu jää väliin. Tauti oli muuten lieväoireinen, mutta useamman päivän kuumeilu ja kova väsymys tuntuivat oireina vakavammilta kuin muutaman päivän niistäminen. Tätä kirjoittaessa en ole vieläkään täysin toipunut, mutta pystyn tekemään kevyttä hölkkää. Olisin todennäköisesti jättänyt maratonin väliin, vaikka flunssa olisi ollut lyhyempikestoinen, jos olisin arvellut sen vaikuttavan kisapäivän kuntoon. Pelkkä maratonin läpijuoksu ei kiinnosta, ja kun tähän juoksuun ei liittynyt reissua isompaan tapahtumaan, en olisi löytänyt ainuttakaan syytä asettua viivalle. Useamman kuukauden harjoitusjakso ei olisi riittänyt syyksi; harjoittelu on oikeastaan itsessään se päämäärä, eikä kilpailu. Niinpä jo useamman kerran syksyjuoksun vaihtoehtona pyörinyt Jyväskylä jäi jälleen kerran väliin.


Olisinko voinut parantaa ennätystäni Finlandia Marathonilla? Nykyinen enkka 3:43'57 on juostu vuosi sitten Vantaalla, samantyyppinen sää ja tasainen reitti olisi ollut luvassa nytkin. Kööpenhaminan jälkeen parantelin peruskestävyyttä ja lihaskuntoa kesäkuussa, maratonille tähtäävä harjoittelu alkoi heinäkuussa. Vuodenvaihteesta asti olen harjoitellut hieman eri tavalla kuin aiemmin: enemmän nopeusvetoja ja vaihtelevampia treenejä, enemmän lihaskuntoa. Treenin ja riittävän palautumisen suhteen on ollut vielä hakemista, mutta uusi harjoittelu on tuntunut toimivalta. Sekä Kööpenhaminan maratonilla että Tuusulan puolikkaalla sitä ennen sattui olemaan minulle turhan lämmin päivä, mikä on auttamatta heikentänyt juoksujen tulosta, mutta epäilen myös, että olen molempiin juoksuihin lähtenyt hieman alipalautuneena, ainakin tuolle puolikkaalle. Loppukesän harjoittelussa olen yrittänyt olla tarkempi palautumisen suhteen. Vaikka ohjelman noudattaminen sinällään palkitsee suorituskeskeistä puolta minussa, olen opetellut kuulostelemaan tarkemmin levon tai keventämisen tarvetta.

Tein maratonharjoittelun jaksolla muutaman itselleni uudentyyppisen treenin, jotka tuntuivat sopivan minulle tosi hyvin. Ehdoton suosikki oli maratonvauhtinen 4 x 5 km, raskas ja ihanan pitkä harjoitus. Samoin kahden pitkän lenkin päivä oli hauska, joskin aikaavievä ja kuormittava. Harjoittelujakson lopulla jätin crossfitin kokonaan pois ohjelmasta. Ei ollut mahdollista yhdistää vaativia juoksutreenejä ja kovaa jumppaa niin, että olisin pystynyt palautumaan riittävästi. Heinäkuun harjoituskilometrit olivat 266 ja elokuun 303, vauhdit ja lenkkien pituudet hieman kasvoivat kisaa kohti. Kilometrimäärät aikaisemmille maratoneille valmistautuessa ovat olleet samaa luokkaa, nyt harjoittelu on ollut jonkin verran erilaista. Olisi ollut kiva lähteä kokeilemaan kuntoa harjoitusjakson päätteeksi, vaikka onnistuneet treenit tuntuvat pieniltä palkinnoilta nekin.

Edellinen enkka on juostu raskaan työputken jälkeen. Olin silloin melko varma, että pitkäaikainen univaje ja huomattavasti normaalia suurempi työkuorma olisi vaikuttanut jaksamiseen niin, että se olisi tuntunut juoksussakin, mutta eipä tuntunut. Nyt olen ollut huomattavasti levänneempi, kun samanlaista kiirettä ei nyt ole ollut. Kuitenkin yksi jaksamiseen mahdollisesti vaikuttava asia on muuttunut, kun olen vuoden alusta jättänyt ruokavaliostani pois teollisen lihan ja maitotuotteet. Olen edelleen sekasyöjä, mutta kasvisten osuus on paljon suurempi kuin aiemmin. Syön lihaa (riistaa) ehkä muutaman kerran kuukaudessa, minkä vuoksi olen rautalisästä huolimatta hieman huolissani rauta-arvoistani. Verikokeet odottavat, kunhan flunssapöpö on lopullisesti häädetty. Proteiininsaannin pitäisi olla kunnossa, syön kuitenkin edelleen kalaa, kananmunia ja lisäravinteita. Ajoittaiset haasteet palautumisessa liittyvät varmasti osittain uuteen treeniohjelmaan, mutta ravinnon muutoksella voi siihen olla vaikutuksensa myös.


En aio juosta kisaa enää tänä vuonna. Tapahtumia olisi vielä tarjolla syksylle, mutta haluan mieluummin palata treenien pariin. Maratonille keventelyt ja siitä palautuminen ei ole suosikkihommaani, ja flunssan pitkittämänä poikkeusviikkoja tulisi monta. En ole motivoitunut keskittymään uuteen tapahtumaan, varsinkaan, kun en vieläkään ole ihan täysin treenikunnossa.

Niin kauan kuin flunssan häntää on näkyvissä, lähinnä lievää voimattomuutta, teen ainoastaan hyvin kevyitä lenkkejä, joissa syke on vain hieman päälle sadan. Harjoittelu ei ole tuntunut liian rasittavalta ja on ollut kiva päästä hieman tekemään edes jotain. Koko syksy on tarkoitus keskittyä peruskestävyyden kehittämiseen. Nopeusvetoja teen myös säännöllisesti, mutta kovempia treenejä harkiten. Aion myös käydä crossfitissä useamman kerran viikossa, kun se kevyemmän juoksuharjoittelun myötä on mahdollista. Ehkäpä maratonin peruuntumisen kultainen pilvenreuna on se, että pääsen nyt hieman aikaisemmin treenaamaan kunnolla kuin mitä olisin maratonin jälkeen päässyt.

Kommentit

  1. Onpas harmi, että olet sairastunut. Toivottavasti olo alkaa pian olla taas normaali!
    Ruokavalioasiat mietityttävät myös minua. Olen vähitellen jättänyt lihan kokonaan pois ruokavaliostani, syön kyllä edelleen kalaa ja kananmunia. Vähän mietityttää, saanko riittävästi rautaa, vaikka rautalisää syönkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo raudan imeytyminen voi ilmeisesti olla aika paljonkin heikompaa rautalisissä. Kasviksistahan se melko huonosti imeytyy. Erityisesti liikkuvana naisena täytyy vähän kiinnittää asiaan huomiota. :)

      Poista
  2. Varmasti viisas päätös ja huomaa, että olet sujut kisan skippauksen kanssa. Treeni-iloa jatkoon! :) Ps. Suosittelen tsekkaamaan hb-arvot, jos ei tunnu meno normaalilta. Sieltä voi yllättäen löytyä raudanpuutetta. Nimim. 92 hb yllätyksenä - ihmekös että vauhtitreenit tuntui nihkeeltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, onpa mennyt alas! Varmaan on ferritiini melko matalalla myös.
      Joo, sen verran olin toipilas, että ei tarvinnut edes harkita osallistumista. Tuleehan noita kisoja, ne on kuitenkin vain pieni osa tätä juttua eikä missään nimessä pääasia.
      Hyviä treenejä sinullekin!

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

Pitkä lenkki 15 + 20 km

Viime sunnuntain pitkän lenkin toteutukseen oli kaksi ehdotusta: 25 kilometrin yhtenäinen lenkki tai 2 x 15 km. En ollut koskaan juossut jaettua pitkää, joten halusin ilman muuta kokeilla sitä. Jaetun pitkän lenkin ideana on mahduttaa samaan päivään enemmän harjoitusaikaa, jonka välilepo mahdollistaa. Kahteen osaan jaettuna lenkki on kevyempi kuin koko kilsamäärä putkeen juostuna.


Lähdin ensimmäiselle kierrokselle aamupalan jälkeen kahdeksalta. Ensimmäisen 15 km olin päättänyt juosta hyvin kevyesti, ja otin koirat mukaan vuorotellen. Kevyestä vauhdista (6'41 min/km) huolimatta juoksu tuntui hieman raskaalta, ehkäpä energiatasot olivat aamulla matalat. Ensimmäiselle kierrokselle en ottanut syötävää tai juotavaa mukaan, kun pystyin koirien vaihdossa hörppäämään vettä kotona. Heräilevässä kaupungissa oli maagisen ihana tunnelma, niin kuin usein aamulla on. Hieman keskustasta sivuun koira haukkui puskassa vessa-asioitaan hoitavaa naista. Olimme ehkä rouvan kanssa molemmat sitä mieltä,…

PK-kesäkuu

Olen välitilassa vailla harjoituksen päätepistettä, kisatavoitetta. En kauheasti tykkää juosta ilman tapahtumapäämäärää, mutta halusin silti selkeän tauon kahden maratonharjoittelujakson väliin eli juuri tähän kohtaan. Toukokuiselle Kööpenhaminan maratonille harjoittelu oli tosi hauskaa, ja syksyllä on tarkoitus juosta seuraavan kerran jossain. Maratonille tähtäävä harjoittelu alkaa heinäkuun alussa. Siinä on kohtuullisesti, joskaan ei mitenkään ruhtinaallisesti aikaa vaikka syyskuun puolivälin juoksuihin. On mahtavaa aloittaa maratontreeni vuoden valoisimpaan ja lämpimimpään aikaan! Ennen sitä kuitenkin hetki kevyemmin.



Kesäkuun teemana on peruskestävyys ja crossfit. Peruskestävyys siksi, koska siinä minulla on edelleen tosi paljon kehittymisen varaa, ja crossfit siksi, koska sitä on nyt mahdollista tehdä enemmän kevyeen juoksuun yhdistettynä.

Peruskestävyysharjoittelussa yritän tehdä nyt erityisen huolellisesti harjoituksia koko pk-alueella. Kynnysvauhtiset lenkit ovat lemppareita, …

Aamutreenejä

En kauheasti pidä muutoksista arjessa tai rutiineissa. Voin hyvin, kun pystyn tekemään asiat aika lailla samalla tavalla joka päivä. Tietynlainen kaavamaisuus on tosi rauhoittavaa silloin, kun päivien sisältö koostuu sellaisista asioista, joista tykkää. Tämän syksyn aikana päivärytmini on kuitenkin muuttunut aika paljon. Olen tehnyt jo kuukauden ajan lyhennettyä työviikkoa, mikä on mahdollistanut treenaamisen aamulla ja aamupäivällä. Lisäksi siirsin töissä aamupalaverit niin myöhäiseen ajankohtaan, että halutessani ehdin crossfitiin päivän ensimmäiselle wodille. Olen toki aina tiennyt olevani aamuihminen, mutta nyt on kuulkaa todella löytynyt se omalta tuntuva päivärytmi. Tässä on ollut niin paljon hyvää, että yritän varmasti säilyttää tästä jotain sittenkin, kun työaika on taas sataprosenttinen.



Aamuihini on tietysti jo aikaisemminkin kuulunut koiralenkit kävellen tai kevyesti juosten. Satunnaisesti olen tehnyt isommankin treenin aamulla, mutta se on useimmiten liittynyt siihen, että…