Siirry pääsisältöön

Maratonin skippauksen kautta uuteen juoksuvuoteen

Eilen, lauantaina, oli tarkoitus juosta vuoden toinen maraton. Syksyjuoksu oli mielessäni ollut ns. päätapahtuma tälle vuodelle, vaikka ihan tosissani myös toukokuiselle Kööpenhaminan maratonille treenasin. Kööpenhamina oli reissuna mahtava, mutta tuloksellisesti keskinkertainen. Toiveissa oli, että syksyn viileässä säässä saisin tehtyä kunnon mukaisen juoksun, kun Köpiksessä erityisesti lämmin ilma tuntui verottavan vauhtia. Finlandia Marathon jäi kuitenkin flunssan vuoksi väliin. Sairastuin vajaa pari viikkoa ennen tapahtumaa. Jo melko pian flunssan alkamisen jälkeen arvelin, että juoksu jää väliin. Tauti oli muuten lieväoireinen, mutta useamman päivän kuumeilu ja kova väsymys tuntuivat oireina vakavammilta kuin muutaman päivän niistäminen. Tätä kirjoittaessa en ole vieläkään täysin toipunut, mutta pystyn tekemään kevyttä hölkkää. Olisin todennäköisesti jättänyt maratonin väliin, vaikka flunssa olisi ollut lyhyempikestoinen, jos olisin arvellut sen vaikuttavan kisapäivän kuntoon. Pelkkä maratonin läpijuoksu ei kiinnosta, ja kun tähän juoksuun ei liittynyt reissua isompaan tapahtumaan, en olisi löytänyt ainuttakaan syytä asettua viivalle. Useamman kuukauden harjoitusjakso ei olisi riittänyt syyksi; harjoittelu on oikeastaan itsessään se päämäärä, eikä kilpailu. Niinpä jo useamman kerran syksyjuoksun vaihtoehtona pyörinyt Jyväskylä jäi jälleen kerran väliin.


Olisinko voinut parantaa ennätystäni Finlandia Marathonilla? Nykyinen enkka 3:43'57 on juostu vuosi sitten Vantaalla, samantyyppinen sää ja tasainen reitti olisi ollut luvassa nytkin. Kööpenhaminan jälkeen parantelin peruskestävyyttä ja lihaskuntoa kesäkuussa, maratonille tähtäävä harjoittelu alkoi heinäkuussa. Vuodenvaihteesta asti olen harjoitellut hieman eri tavalla kuin aiemmin: enemmän nopeusvetoja ja vaihtelevampia treenejä, enemmän lihaskuntoa. Treenin ja riittävän palautumisen suhteen on ollut vielä hakemista, mutta uusi harjoittelu on tuntunut toimivalta. Sekä Kööpenhaminan maratonilla että Tuusulan puolikkaalla sitä ennen sattui olemaan minulle turhan lämmin päivä, mikä on auttamatta heikentänyt juoksujen tulosta, mutta epäilen myös, että olen molempiin juoksuihin lähtenyt hieman alipalautuneena, ainakin tuolle puolikkaalle. Loppukesän harjoittelussa olen yrittänyt olla tarkempi palautumisen suhteen. Vaikka ohjelman noudattaminen sinällään palkitsee suorituskeskeistä puolta minussa, olen opetellut kuulostelemaan tarkemmin levon tai keventämisen tarvetta.

Tein maratonharjoittelun jaksolla muutaman itselleni uudentyyppisen treenin, jotka tuntuivat sopivan minulle tosi hyvin. Ehdoton suosikki oli maratonvauhtinen 4 x 5 km, raskas ja ihanan pitkä harjoitus. Samoin kahden pitkän lenkin päivä oli hauska, joskin aikaavievä ja kuormittava. Harjoittelujakson lopulla jätin crossfitin kokonaan pois ohjelmasta. Ei ollut mahdollista yhdistää vaativia juoksutreenejä ja kovaa jumppaa niin, että olisin pystynyt palautumaan riittävästi. Heinäkuun harjoituskilometrit olivat 266 ja elokuun 303, vauhdit ja lenkkien pituudet hieman kasvoivat kisaa kohti. Kilometrimäärät aikaisemmille maratoneille valmistautuessa ovat olleet samaa luokkaa, nyt harjoittelu on ollut jonkin verran erilaista. Olisi ollut kiva lähteä kokeilemaan kuntoa harjoitusjakson päätteeksi, vaikka onnistuneet treenit tuntuvat pieniltä palkinnoilta nekin.

Edellinen enkka on juostu raskaan työputken jälkeen. Olin silloin melko varma, että pitkäaikainen univaje ja huomattavasti normaalia suurempi työkuorma olisi vaikuttanut jaksamiseen niin, että se olisi tuntunut juoksussakin, mutta eipä tuntunut. Nyt olen ollut huomattavasti levänneempi, kun samanlaista kiirettä ei nyt ole ollut. Kuitenkin yksi jaksamiseen mahdollisesti vaikuttava asia on muuttunut, kun olen vuoden alusta jättänyt ruokavaliostani pois teollisen lihan ja maitotuotteet. Olen edelleen sekasyöjä, mutta kasvisten osuus on paljon suurempi kuin aiemmin. Syön lihaa (riistaa) ehkä muutaman kerran kuukaudessa, minkä vuoksi olen rautalisästä huolimatta hieman huolissani rauta-arvoistani. Verikokeet odottavat, kunhan flunssapöpö on lopullisesti häädetty. Proteiininsaannin pitäisi olla kunnossa, syön kuitenkin edelleen kalaa, kananmunia ja lisäravinteita. Ajoittaiset haasteet palautumisessa liittyvät varmasti osittain uuteen treeniohjelmaan, mutta ravinnon muutoksella voi siihen olla vaikutuksensa myös.


En aio juosta kisaa enää tänä vuonna. Tapahtumia olisi vielä tarjolla syksylle, mutta haluan mieluummin palata treenien pariin. Maratonille keventelyt ja siitä palautuminen ei ole suosikkihommaani, ja flunssan pitkittämänä poikkeusviikkoja tulisi monta. En ole motivoitunut keskittymään uuteen tapahtumaan, varsinkaan, kun en vieläkään ole ihan täysin treenikunnossa.

Niin kauan kuin flunssan häntää on näkyvissä, lähinnä lievää voimattomuutta, teen ainoastaan hyvin kevyitä lenkkejä, joissa syke on vain hieman päälle sadan. Harjoittelu ei ole tuntunut liian rasittavalta ja on ollut kiva päästä hieman tekemään edes jotain. Koko syksy on tarkoitus keskittyä peruskestävyyden kehittämiseen. Nopeusvetoja teen myös säännöllisesti, mutta kovempia treenejä harkiten. Aion myös käydä crossfitissä useamman kerran viikossa, kun se kevyemmän juoksuharjoittelun myötä on mahdollista. Ehkäpä maratonin peruuntumisen kultainen pilvenreuna on se, että pääsen nyt hieman aikaisemmin treenaamaan kunnolla kuin mitä olisin maratonin jälkeen päässyt.

Kommentit

  1. Onpas harmi, että olet sairastunut. Toivottavasti olo alkaa pian olla taas normaali!
    Ruokavalioasiat mietityttävät myös minua. Olen vähitellen jättänyt lihan kokonaan pois ruokavaliostani, syön kyllä edelleen kalaa ja kananmunia. Vähän mietityttää, saanko riittävästi rautaa, vaikka rautalisää syönkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo raudan imeytyminen voi ilmeisesti olla aika paljonkin heikompaa rautalisissä. Kasviksistahan se melko huonosti imeytyy. Erityisesti liikkuvana naisena täytyy vähän kiinnittää asiaan huomiota. :)

      Poista
  2. Varmasti viisas päätös ja huomaa, että olet sujut kisan skippauksen kanssa. Treeni-iloa jatkoon! :) Ps. Suosittelen tsekkaamaan hb-arvot, jos ei tunnu meno normaalilta. Sieltä voi yllättäen löytyä raudanpuutetta. Nimim. 92 hb yllätyksenä - ihmekös että vauhtitreenit tuntui nihkeeltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, onpa mennyt alas! Varmaan on ferritiini melko matalalla myös.
      Joo, sen verran olin toipilas, että ei tarvinnut edes harkita osallistumista. Tuleehan noita kisoja, ne on kuitenkin vain pieni osa tätä juttua eikä missään nimessä pääasia.
      Hyviä treenejä sinullekin!

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

Crossfit muuttaa kroppaa

Viime syksynä toteutin vihdoin yhden haaveistani ja kävin crossfitin onramp-kurssin. Siitä lähtien olen treenannut crossfitiä säännöllisesti, joskin suhteellisen vähän. Viikkoon on juoksun lisäksi mahtunut 1-2 kunnollista harjoitusta, joiden päälle olen joinain viikkoina ehtinyt tekniikkatreeniin ja kehonhuoltoon. Aikaisempaan lihaskuntoharjoitteluuni nähden muutos on kuitenkin ollut selkeä. Aikaisemmin olen tehnyt juoksua tukevaa kotijumppaa 15-30 minuutin mittaisina harjoituksina kerran tai pari kertaa viikossa, joiden lisänä on ollut loikkaharjoituksia ja mäkitreeniä, osaltaan lihaskuntoa kehittämässä nekin.

Crossfit-harjoitukset ovat monipuolisia ja välillä raskaitakin. Olen saanut lisää voimaa tasaisesti jalkoihin, käsiin ja keskivartaloon. Hauskinta on ollut oppia uusia taitoja, käsilläseisonta tämänhetkisenä suosikkina. Mukava on ollut huomata sekin, että useat liikkeet parantuvat, vaikka niitä ei treenaisi. Esimerkiksi, alkuun inhosin wall ballia, siis 6 kg kuntopallon heittäm…

Toppashortsit - hot or not?

No okei, ei näitä ulkonäkösyistä valittu... Ollaan miehen kanssa naurettu toppashortseille, että onko ne Suomen kesään tarkoitettu vai mihin. Viime talven pakkasjaksolla kävi kuitenkin mielessä, mahtaisivatko toppashortsit toimia, kun riittävä pukeutuminen -20:ssa ja kylmemmässä oli hankalaa. Juoksuhousut ja lämmin kerrasto riittävät hyvin tavalliseen talvisäähän, mutta kovimmilla pakkasilla reidet ja pakarat alkavat kylmettyä.


Tänä vuonna minulla on pakkasia vastaan aseena lempimerkkini Odlon kevyesti topattu juoksutakki ja juoksushortsit. Sekä takki että housut ovat todellakin hyvin kevyet. Takkia olen pitänyt myös koirien aamukävelyillä ja se on keveyteen nähden ihmeen lämmin. Odlot koot ovat aika reiluja. Näissä molemmissa koko on s, ja varsinkin housut ovat väljät.


Näihin pukeutuneena tuntee itsensä juoksijan ja jääkiekkoilijan hybridiksi. Juostessa olo on kuitenkin hyvin kevyt - ja lämmin. Ensimmäisellä testilenkillä oli pakkasta "vain" -14 astetta ja hieman tuulta. P…