Siirry pääsisältöön

Pitkä lenkki Vedenjakajareitistöllä

Uusissa maisemissa lenkkeilyn teema jatkui viime viikonloppuna, kun nuoremmalla pojalla oli puolen päivän mittainen jääpalloleiri Pieksämäellä. Yhteen suuntaan reilun tunnin ajomatkan vuoksi edestakainen ajaminen ei ollut vaihtoehto. Olimme jo sopineet meiltä menokyydin ja toisen juniorin vanhemmilta paluukyydin, mutta sitten muistin nähneeni jutun Vedenjakajareitistöstä, joka kiinnosti mennä katsastamaan. Niinpä lähdin kokopäiväkuskiksi ja viettämään päivää uusille poluille.



Pysäköin auton Tahinsuon parkkipaikalle, jäähallilta neljän kilometrin päähän. Olin päättänyt tehdä pitkän lenkin kävellen, ja varmistaakseni sen, minulla oli kävelysauvat mukana. Kävely sopi päivään paremmin kuin hyvin: syksy on pitkien ja hyvin kevyiden peruskestävyyslenkkien aikaa, lisäksi olin aloittanut crossfit-harjoittelun samalla viikolla, ja kovien treenien vuoksi tunsin nyt erityisesti tarvitsevani pitkää, huoltavaa lenkkiä. Lämpötila oli pari astetta plussan puolella, päivä oli sumuinen. Lähdin liikkeelle aavistuksen liian kevyellä vaatetuksella, erityisesti ohuet hanskat vaikuttivat fataalilta virheeltä heti lähdösssä.

Reitti oli todella hyvin merkitty. Sinisiä tolppia oli jatkuvasti, lisäksi jokaisessa risteyksessä oli selkeä viitoitus. En viitsinyt tehdä reittisuunnitelmaa, mutta olin katsonut kartasta etukäteen jonkinlaisen suunnan valmiiksi, mikä olikin hyvä, koska palelin alkumatkasta melko reilusti, enkä siksi mielellään olisi pysähtynytkään. Lenkki alkoi komeasti pitkospuuosuudella, josta se sitten jatkui polkuna, kun kosteampi turvemaaosuus oli ohitettu. Alueella oli paljon järviä ja lampia, ja rantamaisemaa olikin tarjolla pitkin matkaa. Kolmen kilometrin kohdalla eteen tuli vetolossi, yllätyksenä tietenkin, kun en ollut etukäteen juuri reittiä katsellut. Arvoin, kumpi paleltaisi enemmän: ilman hanskoja vai hanskojen kanssa meneminen, ja jossain mielenhäiriössä päädyin kastelemaan ohuet hansikkaani vetolossissa. No, näin se taas elämä opetti viisaammaksi.




Vedenjakajareitistöllä on melko monipuoliset nettisivut: https://vedenjakajareitisto.fi/ Reitistö koostuu useista muutaman kilometrin lenkeistä, joiden välillä on yhdistäviä polkuja. Parhaan käsityksen alueesta saa reittikartan perusteella. Varsinaiset yksittäisten lenkkien reittikuvaukset antavat katsauksen vain juuri muutamien kilometrien mittaisiin reitteihin, mikä hämmensi itseäni aluksi, kun oli vaikea hahmottaa, miten alueella saisi muutaman tunnin lenkin tehtyä. Niinpä, niitä yhdistäviä polkuja hyödyntäen tietenkin. Maasto on pääasiassa mäntykangasta tai rämettä, helppoa kuljettavaa.

Tähtäsin noin kolmen tunnin lenkkiin. Seurailin Kukkarojärven ja Nikkarilan viittoja, ja sain paluumatkalle hieman vaihtelua kiertämällä pari lenkkiä pohjoispuolelta, kun menomatkalla olin mennyt eteläpuolen polkua. Kosteat hansikkaat eivät juuri lämmittäneet kohmeisia käsiä ja juomarepun onneton juomarakko vuoti huolimattoman sulkemisen vuoksi vettä reppuun. Hölkkäilin loivia alamäkiosuuksia, mutta olin auttamatta kosteaan syysilmaan liian kevyesti pukeutunut. Edellisen päivän punnertamisen kipeyttämät ojentajat saivat sauvakävelystä kaipaamaansa happea, tai itseasiassa lihaksisto oli kyllä kokonaisvaltaisemminkin liikkeen tarpeessa. Käsivarsien lisäksi myös keskivartalo ja jalat tuntuivat elpyvän kevyestä liikkumisesta. Hurraa, PK1, en ehkä mitenkään selviäisi ilman säännöllisiä hyvin kevyitä lenkkejä.



Lähellä puolenvälin kääntöpaikkaani oli Kuopiontien ylitys. Jälleen reitillä oli selkeät opasteet ja ohjeet jopa tien ylitykselle. Piipahdin Salvosenmäen suuntaan menevällä polulla vain noin kolme edestakaista kilometriä, mäkisempi osuus olisi alkanut ilmeisesti melko pian käännökseni jälkeen. Palasin ensiharvennusmänniköstä takaisin komeampiin harju- ja järvimaisemiin ja paluumatkalle. Sumu ei hellittänyt päivälläkään, mutta ulkoilijoiden määrä lisääntyi. Yksi reitistön mainioista puolista on pysäköintipaikkojen runsaus. Reitille pääsee lähtemään helposti todella monesta kohdasta. Vastaantulijoita tulikin vastaan tasaisesti eri puolilla reittiä, parissa kohtaa oli puolen päivän aikaan nuotiotuletkin.

Lenkin pituudeksi tuli 19,4 km / 3:15 h. Tasaista reittiä kävellen lenkki sopi hyvin päivään, jolloin kuormittavamman pitkän lenkin sijaan oli hyvä tehdä kevyempi ulkoilu. Reitistöllä olisi polkua riittänyt reilusti pitempäänkin lenkkiin, joten paikka on hyvä pitää mielessä, jos sattuu toisen kerran ajautumaan Pieksämäelle vapaapäivää viettämään.



Kommentit

Kuukauden luetuimmat

Maratonin skippauksen kautta uuteen juoksuvuoteen

Eilen, lauantaina, oli tarkoitus juosta vuoden toinen maraton. Syksyjuoksu oli mielessäni ollut ns. päätapahtuma tälle vuodelle, vaikka ihan tosissani myös toukokuiselle Kööpenhaminan maratonille treenasin. Kööpenhamina oli reissuna mahtava, mutta tuloksellisesti keskinkertainen. Toiveissa oli, että syksyn viileässä säässä saisin tehtyä kunnon mukaisen juoksun, kun Köpiksessä erityisesti lämmin ilma tuntui verottavan vauhtia. Finlandia Marathon jäi kuitenkin flunssan vuoksi väliin. Sairastuin vajaa pari viikkoa ennen tapahtumaa. Jo melko pian flunssan alkamisen jälkeen arvelin, että juoksu jää väliin. Tauti oli muuten lieväoireinen, mutta useamman päivän kuumeilu ja kova väsymys tuntuivat oireina vakavammilta kuin muutaman päivän niistäminen. Tätä kirjoittaessa en ole vieläkään täysin toipunut, mutta pystyn tekemään kevyttä hölkkää. Olisin todennäköisesti jättänyt maratonin väliin, vaikka flunssa olisi ollut lyhyempikestoinen, jos olisin arvellut sen vaikuttavan kisapäivän kuntoon. Pe…

Crossfit muuttaa kroppaa

Viime syksynä toteutin vihdoin yhden haaveistani ja kävin crossfitin onramp-kurssin. Siitä lähtien olen treenannut crossfitiä säännöllisesti, joskin suhteellisen vähän. Viikkoon on juoksun lisäksi mahtunut 1-2 kunnollista harjoitusta, joiden päälle olen joinain viikkoina ehtinyt tekniikkatreeniin ja kehonhuoltoon. Aikaisempaan lihaskuntoharjoitteluuni nähden muutos on kuitenkin ollut selkeä. Aikaisemmin olen tehnyt juoksua tukevaa kotijumppaa 15-30 minuutin mittaisina harjoituksina kerran tai pari kertaa viikossa, joiden lisänä on ollut loikkaharjoituksia ja mäkitreeniä, osaltaan lihaskuntoa kehittämässä nekin.

Crossfit-harjoitukset ovat monipuolisia ja välillä raskaitakin. Olen saanut lisää voimaa tasaisesti jalkoihin, käsiin ja keskivartaloon. Hauskinta on ollut oppia uusia taitoja, käsilläseisonta tämänhetkisenä suosikkina. Mukava on ollut huomata sekin, että useat liikkeet parantuvat, vaikka niitä ei treenaisi. Esimerkiksi, alkuun inhosin wall ballia, siis 6 kg kuntopallon heittäm…

Toppashortsit - hot or not?

No okei, ei näitä ulkonäkösyistä valittu... Ollaan miehen kanssa naurettu toppashortseille, että onko ne Suomen kesään tarkoitettu vai mihin. Viime talven pakkasjaksolla kävi kuitenkin mielessä, mahtaisivatko toppashortsit toimia, kun riittävä pukeutuminen -20:ssa ja kylmemmässä oli hankalaa. Juoksuhousut ja lämmin kerrasto riittävät hyvin tavalliseen talvisäähän, mutta kovimmilla pakkasilla reidet ja pakarat alkavat kylmettyä.


Tänä vuonna minulla on pakkasia vastaan aseena lempimerkkini Odlon kevyesti topattu juoksutakki ja juoksushortsit. Sekä takki että housut ovat todellakin hyvin kevyet. Takkia olen pitänyt myös koirien aamukävelyillä ja se on keveyteen nähden ihmeen lämmin. Odlot koot ovat aika reiluja. Näissä molemmissa koko on s, ja varsinkin housut ovat väljät.


Näihin pukeutuneena tuntee itsensä juoksijan ja jääkiekkoilijan hybridiksi. Juostessa olo on kuitenkin hyvin kevyt - ja lämmin. Ensimmäisellä testilenkillä oli pakkasta "vain" -14 astetta ja hieman tuulta. P…