Siirry pääsisältöön

Pitkä lenkki Vedenjakajareitistöllä

Uusissa maisemissa lenkkeilyn teema jatkui viime viikonloppuna, kun nuoremmalla pojalla oli puolen päivän mittainen jääpalloleiri Pieksämäellä. Yhteen suuntaan reilun tunnin ajomatkan vuoksi edestakainen ajaminen ei ollut vaihtoehto. Olimme jo sopineet meiltä menokyydin ja toisen juniorin vanhemmilta paluukyydin, mutta sitten muistin nähneeni jutun Vedenjakajareitistöstä, joka kiinnosti mennä katsastamaan. Niinpä lähdin kokopäiväkuskiksi ja viettämään päivää uusille poluille.



Pysäköin auton Tahinsuon parkkipaikalle, jäähallilta neljän kilometrin päähän. Olin päättänyt tehdä pitkän lenkin kävellen, ja varmistaakseni sen, minulla oli kävelysauvat mukana. Kävely sopi päivään paremmin kuin hyvin: syksy on pitkien ja hyvin kevyiden peruskestävyyslenkkien aikaa, lisäksi olin aloittanut crossfit-harjoittelun samalla viikolla, ja kovien treenien vuoksi tunsin nyt erityisesti tarvitsevani pitkää, huoltavaa lenkkiä. Lämpötila oli pari astetta plussan puolella, päivä oli sumuinen. Lähdin liikkeelle aavistuksen liian kevyellä vaatetuksella, erityisesti ohuet hanskat vaikuttivat fataalilta virheeltä heti lähdösssä.

Reitti oli todella hyvin merkitty. Sinisiä tolppia oli jatkuvasti, lisäksi jokaisessa risteyksessä oli selkeä viitoitus. En viitsinyt tehdä reittisuunnitelmaa, mutta olin katsonut kartasta etukäteen jonkinlaisen suunnan valmiiksi, mikä olikin hyvä, koska palelin alkumatkasta melko reilusti, enkä siksi mielellään olisi pysähtynytkään. Lenkki alkoi komeasti pitkospuuosuudella, josta se sitten jatkui polkuna, kun kosteampi turvemaaosuus oli ohitettu. Alueella oli paljon järviä ja lampia, ja rantamaisemaa olikin tarjolla pitkin matkaa. Kolmen kilometrin kohdalla eteen tuli vetolossi, yllätyksenä tietenkin, kun en ollut etukäteen juuri reittiä katsellut. Arvoin, kumpi paleltaisi enemmän: ilman hanskoja vai hanskojen kanssa meneminen, ja jossain mielenhäiriössä päädyin kastelemaan ohuet hansikkaani vetolossissa. No, näin se taas elämä opetti viisaammaksi.




Vedenjakajareitistöllä on melko monipuoliset nettisivut: https://vedenjakajareitisto.fi/ Reitistö koostuu useista muutaman kilometrin lenkeistä, joiden välillä on yhdistäviä polkuja. Parhaan käsityksen alueesta saa reittikartan perusteella. Varsinaiset yksittäisten lenkkien reittikuvaukset antavat katsauksen vain juuri muutamien kilometrien mittaisiin reitteihin, mikä hämmensi itseäni aluksi, kun oli vaikea hahmottaa, miten alueella saisi muutaman tunnin lenkin tehtyä. Niinpä, niitä yhdistäviä polkuja hyödyntäen tietenkin. Maasto on pääasiassa mäntykangasta tai rämettä, helppoa kuljettavaa.

Tähtäsin noin kolmen tunnin lenkkiin. Seurailin Kukkarojärven ja Nikkarilan viittoja, ja sain paluumatkalle hieman vaihtelua kiertämällä pari lenkkiä pohjoispuolelta, kun menomatkalla olin mennyt eteläpuolen polkua. Kosteat hansikkaat eivät juuri lämmittäneet kohmeisia käsiä ja juomarepun onneton juomarakko vuoti huolimattoman sulkemisen vuoksi vettä reppuun. Hölkkäilin loivia alamäkiosuuksia, mutta olin auttamatta kosteaan syysilmaan liian kevyesti pukeutunut. Edellisen päivän punnertamisen kipeyttämät ojentajat saivat sauvakävelystä kaipaamaansa happea, tai itseasiassa lihaksisto oli kyllä kokonaisvaltaisemminkin liikkeen tarpeessa. Käsivarsien lisäksi myös keskivartalo ja jalat tuntuivat elpyvän kevyestä liikkumisesta. Hurraa, PK1, en ehkä mitenkään selviäisi ilman säännöllisiä hyvin kevyitä lenkkejä.



Lähellä puolenvälin kääntöpaikkaani oli Kuopiontien ylitys. Jälleen reitillä oli selkeät opasteet ja ohjeet jopa tien ylitykselle. Piipahdin Salvosenmäen suuntaan menevällä polulla vain noin kolme edestakaista kilometriä, mäkisempi osuus olisi alkanut ilmeisesti melko pian käännökseni jälkeen. Palasin ensiharvennusmänniköstä takaisin komeampiin harju- ja järvimaisemiin ja paluumatkalle. Sumu ei hellittänyt päivälläkään, mutta ulkoilijoiden määrä lisääntyi. Yksi reitistön mainioista puolista on pysäköintipaikkojen runsaus. Reitille pääsee lähtemään helposti todella monesta kohdasta. Vastaantulijoita tulikin vastaan tasaisesti eri puolilla reittiä, parissa kohtaa oli puolen päivän aikaan nuotiotuletkin.

Lenkin pituudeksi tuli 19,4 km / 3:15 h. Tasaista reittiä kävellen lenkki sopi hyvin päivään, jolloin kuormittavamman pitkän lenkin sijaan oli hyvä tehdä kevyempi ulkoilu. Reitistöllä olisi polkua riittänyt reilusti pitempäänkin lenkkiin, joten paikka on hyvä pitää mielessä, jos sattuu toisen kerran ajautumaan Pieksämäelle vapaapäivää viettämään.



Kommentit

Kuukauden luetuimmat

Maksimivetoja aamuharjoituksena

Vuosia sitten ajattelin, että aamulla juokseminen ei sovi minulle. Ennen aamupalaa ei jaksa ja aamupalan jälkeen ei pysty. Koirat ovat muuttaneet tämän käsityksen pysyvästi: ennen aamupalaa jaksaa kyllä ja aamupalan jälkeenkin pystyy. Minun aamulenkkini koirien kanssa ovat kuitenkin aina kevyitä, pappakoira ei enää vauhdista innostu. Olen muutenkin ollut sitä mieltä, että aamulla ei kyllä irtoa kuin kevyttä hölkkää. Päätin kuitenkin kokeilla kovempaa aamutreeniä nyt, kun kovien pakkasten vuoksi koirien ulkoilut ovat aivan minimissä, ja kun kuitenkin itse herään melko aikaisin joka tapauksessa.

Join herättyäni vain pikkuisen smoothieta ja lähdin hallille. Puoli seitsemän aikaan olin jo lämmittelemässä tyhjällä radalla. Olo oli ihan hyvä, yllättävän virkeä. Verkkailin viisitoista minuuttia, melko vähän siis. Nostin lämmittelyn loppupuolella pari kertaa sykkeen vauhtikestävyysalueelle. Kello kävi, eikä työpäivän aamuna tehnyt mieli venyttää harjoitusta, joten lyhyt, mutta tehokas lämmitt…

Viikot 3 & 4

Maratonharjoittelussani on kahden kovan ja yhden kevyen viikon rytmitys. Tämä on aikaisemminkin sopinut minulle hyvin.Nyt koville ja kevyille viikoille tehdään eroa vielä korostetummin, jotta kevyt viikko olisi varmasti palauttava, jolloin kovilla viikoilla olisi mahdollista treenata kovempaa. Viikko 3 oli kevyt viikko, jossa juoksukilometrejä 37,7. Kovalla viikolla 4 juoksua 70,14 km. Crossfit-treenejä molemmilla viikoilla kaksi.



Viikko 3 Tällä viikolla passailin harjoittelussa lauantain talvijuoksusarjan vuoksi. Samasta syystä pitkä lenkki jäi väliin kokonaan.

Maanantaina lepopäivä. Edellisen päivän väsymyksen vuoksi huolellista syömistä ja paljon sohva-aikaa.

Tiistaina maksimitreeni hallissa. Sain kellottajaksi Annan, joka teki minua ennen saman harjoituksen. Lämmittelyjen jälkeen 2 x 1000 m ja 2 x 500 m. Hallissa kello ei näytä vauhtia tarkasti, joten tavoitevauhti piti arvioida tuntuman perusteella. Kierrosten tavoiteajat oli laskettu etukäteen, joten jokaisella kierroksella oli myö…

Kevyesti flunssan jälkeen

Helmikuun teemana on ollut makoilu & lepäily. Flunssa ja siitä toipuminen täyttää tänään kaksi viikkoa. Tammikuun viimeisenä tiistaina valmistauduin viikonlopun talvijuoksusarjaan juoksemalla lyhyemmän vauhtikestävyyslenkin. Kurkku oli hieman kipeä, mutta tavallista puolta lyhyemmälle lenkille uskalsin lähteä kokeilemaan, kun hyvin harvoin flunssaa sairastan, vaikka se kurkkukipuna joskus käväiseekin. Jo lenkin aikana kuitenkin huomasin, että olo on voimattomampi kuin yleensä. Neljän kilometrin vauhtikestävyysosuus meni jotenkuten, pitemmän harjoituksen olisin jättänyt kesken. Seuraavana päivänä olinkin jo väsynyt ja kipeä.

Talvijuoksusarjaan osallistumisen peruuntuminen ei juuri harmittanut. Edellisestä osakilpailusta oli vain kaksi viikkoa, kun tähän keskitalveen oli jostain syystä mahdutettu kahteen viikkoon kaksi kisaa. Ikävämpi juttu oli se, että harjoittelu täytyi tietysti katkaista kokonaan, ja viime viikon lauantaille sovittu tasotesti täytyi myös jättää väliin. Toistasata…