Siirry pääsisältöön

Pitkä lenkki Vedenjakajareitistöllä

Uusissa maisemissa lenkkeilyn teema jatkui viime viikonloppuna, kun nuoremmalla pojalla oli puolen päivän mittainen jääpalloleiri Pieksämäellä. Yhteen suuntaan reilun tunnin ajomatkan vuoksi edestakainen ajaminen ei ollut vaihtoehto. Olimme jo sopineet meiltä menokyydin ja toisen juniorin vanhemmilta paluukyydin, mutta sitten muistin nähneeni jutun Vedenjakajareitistöstä, joka kiinnosti mennä katsastamaan. Niinpä lähdin kokopäiväkuskiksi ja viettämään päivää uusille poluille.



Pysäköin auton Tahinsuon parkkipaikalle, jäähallilta neljän kilometrin päähän. Olin päättänyt tehdä pitkän lenkin kävellen, ja varmistaakseni sen, minulla oli kävelysauvat mukana. Kävely sopi päivään paremmin kuin hyvin: syksy on pitkien ja hyvin kevyiden peruskestävyyslenkkien aikaa, lisäksi olin aloittanut crossfit-harjoittelun samalla viikolla, ja kovien treenien vuoksi tunsin nyt erityisesti tarvitsevani pitkää, huoltavaa lenkkiä. Lämpötila oli pari astetta plussan puolella, päivä oli sumuinen. Lähdin liikkeelle aavistuksen liian kevyellä vaatetuksella, erityisesti ohuet hanskat vaikuttivat fataalilta virheeltä heti lähdösssä.

Reitti oli todella hyvin merkitty. Sinisiä tolppia oli jatkuvasti, lisäksi jokaisessa risteyksessä oli selkeä viitoitus. En viitsinyt tehdä reittisuunnitelmaa, mutta olin katsonut kartasta etukäteen jonkinlaisen suunnan valmiiksi, mikä olikin hyvä, koska palelin alkumatkasta melko reilusti, enkä siksi mielellään olisi pysähtynytkään. Lenkki alkoi komeasti pitkospuuosuudella, josta se sitten jatkui polkuna, kun kosteampi turvemaaosuus oli ohitettu. Alueella oli paljon järviä ja lampia, ja rantamaisemaa olikin tarjolla pitkin matkaa. Kolmen kilometrin kohdalla eteen tuli vetolossi, yllätyksenä tietenkin, kun en ollut etukäteen juuri reittiä katsellut. Arvoin, kumpi paleltaisi enemmän: ilman hanskoja vai hanskojen kanssa meneminen, ja jossain mielenhäiriössä päädyin kastelemaan ohuet hansikkaani vetolossissa. No, näin se taas elämä opetti viisaammaksi.




Vedenjakajareitistöllä on melko monipuoliset nettisivut: https://vedenjakajareitisto.fi/ Reitistö koostuu useista muutaman kilometrin lenkeistä, joiden välillä on yhdistäviä polkuja. Parhaan käsityksen alueesta saa reittikartan perusteella. Varsinaiset yksittäisten lenkkien reittikuvaukset antavat katsauksen vain juuri muutamien kilometrien mittaisiin reitteihin, mikä hämmensi itseäni aluksi, kun oli vaikea hahmottaa, miten alueella saisi muutaman tunnin lenkin tehtyä. Niinpä, niitä yhdistäviä polkuja hyödyntäen tietenkin. Maasto on pääasiassa mäntykangasta tai rämettä, helppoa kuljettavaa.

Tähtäsin noin kolmen tunnin lenkkiin. Seurailin Kukkarojärven ja Nikkarilan viittoja, ja sain paluumatkalle hieman vaihtelua kiertämällä pari lenkkiä pohjoispuolelta, kun menomatkalla olin mennyt eteläpuolen polkua. Kosteat hansikkaat eivät juuri lämmittäneet kohmeisia käsiä ja juomarepun onneton juomarakko vuoti huolimattoman sulkemisen vuoksi vettä reppuun. Hölkkäilin loivia alamäkiosuuksia, mutta olin auttamatta kosteaan syysilmaan liian kevyesti pukeutunut. Edellisen päivän punnertamisen kipeyttämät ojentajat saivat sauvakävelystä kaipaamaansa happea, tai itseasiassa lihaksisto oli kyllä kokonaisvaltaisemminkin liikkeen tarpeessa. Käsivarsien lisäksi myös keskivartalo ja jalat tuntuivat elpyvän kevyestä liikkumisesta. Hurraa, PK1, en ehkä mitenkään selviäisi ilman säännöllisiä hyvin kevyitä lenkkejä.



Lähellä puolenvälin kääntöpaikkaani oli Kuopiontien ylitys. Jälleen reitillä oli selkeät opasteet ja ohjeet jopa tien ylitykselle. Piipahdin Salvosenmäen suuntaan menevällä polulla vain noin kolme edestakaista kilometriä, mäkisempi osuus olisi alkanut ilmeisesti melko pian käännökseni jälkeen. Palasin ensiharvennusmänniköstä takaisin komeampiin harju- ja järvimaisemiin ja paluumatkalle. Sumu ei hellittänyt päivälläkään, mutta ulkoilijoiden määrä lisääntyi. Yksi reitistön mainioista puolista on pysäköintipaikkojen runsaus. Reitille pääsee lähtemään helposti todella monesta kohdasta. Vastaantulijoita tulikin vastaan tasaisesti eri puolilla reittiä, parissa kohtaa oli puolen päivän aikaan nuotiotuletkin.

Lenkin pituudeksi tuli 19,4 km / 3:15 h. Tasaista reittiä kävellen lenkki sopi hyvin päivään, jolloin kuormittavamman pitkän lenkin sijaan oli hyvä tehdä kevyempi ulkoilu. Reitistöllä olisi polkua riittänyt reilusti pitempäänkin lenkkiin, joten paikka on hyvä pitää mielessä, jos sattuu toisen kerran ajautumaan Pieksämäelle vapaapäivää viettämään.



Kommentit

Kuukauden luetuimmat

Crossfit osaksi harjoittelua

Tämän vuoden marraskuu on ollut treenien puolesta varsin erilainen kuin kaksi edellistä. Pari vuotta sitten osallistuin ensimmäistä kertaa marrasputkeen ja juoksin joka päivä vähintään 25 minuuttia. Vuosi sitten olin samassa haasteessa ja asetin vielä kilometritavoitteeksi 300 km. Hienoja kuukausia molemmat! Nautin päivittäisestä juoksemisesta todella paljon. Tänä vuonna olin marraskuun alussa vielä hieman ylimenokauden fiiliksissä, jos nyt sellaisesta voi kuntoilijan kohdalla edes puhua. Vuoden toisen maratonin olin juossut lokakuun puolivälissä, joten marraskuun alussa ei ollut vielä valtavaa juoksunälkää ehtinyt kertyä, vaikka palautuminen tällä kertaa ihmeen nopeasti tapahtuikin.


Smartumin tilillä poltteli lokakuun puolella vielä lähes täydet liikuntasaldot, kun huomasin crossfit-salin aloittavan On ramp -kurssin sopivasti seuraavassa kuunvaihteessa. Kahtena kesänä olin ollut katsomassa ja tuomaroimassakin crossfit-kisoja täällä Mikkelissä, ja ajatus oli niistä energisistä ja inno…

Erilainen marraskuu

Marrasputketon marraskuu on näköjään mahdollista sekin. Tänä vuonna kilometrien keräily sai väistyä uuden harrastuksen tieltä, kun aloitin crossfitin vakaana aikomuksenani liittää se pysyvästi harjoitusviikkooni. Olen aina ollut lihaskuntoharjoittelussa laiska, eikä kotijumppa tai kuntosaliharjoittelu ole ollut millään tavalla herkkua, vaikka lihaskunnon merkityksen hyvin ymmärränkin. Ajatus siitä, että hyvä lihaskunto tukee juoksua, onkin ollut ainoa motivaattori tehdä voimaharjoittelua edes jokseenkin säännöllisesti. Olen usein sanonut, että en tykkää liikunnasta, tykkään vain juoksemisesta. Sen vuoksi crossfitin "löytäminen" tuntuu erityisen hyvältä: on olemassa minulle mieluinen tapa vahvistaa kehoa monipuolisesti.


Juoksukilometrejä kertyi marraskuussa 185. Kaksi pitkää lenkkiä tein kävellen, lisäksi yhden pitkän lenkin kävelyn ja juoksun yhdistelmäharjoituksena. Harjoittelu on ollut peruskestävyyttä, yksi kuuden kilometrin kovempi pyrähdys joukossa. Juokseminen on tuntu…

Adidas Ultra Boost, 1000 km yhteistä taivalta takana

Kirjoitin viime kesänä hämmentyneen tekstin testattuani Adidas Ultra Boosteja, jotka hankin sillä ajatuksella, että ne voisivat korvata Asicsin Nimbukset peruskenkänä. Ultra Boostit olivat melko erilaiset Nimbuksiin verrattuna, lisäksi epäilin päällysmateriaalin kestävyyttä ja sitä, että harvan neuloksen vuoksi kengät olisivat talvella kylmät.

Ekan testilenkin jälkeiset tunnelmat tuolla.

Kengillä on nyt juostu vajaa 1000 kilometriä, mikä on aika monessa paikassa annettu ohje juoksukenkien käyttöiälle. Itse olen aina juossut kengillä pitempään, kestävyys on ollut yksi tärkeä kriteeri vakiokengässä. Jos kengät ovat pintapuolisesti kunnossa, eivätkä jalat kipeydy niillä juostessa, niin silloin annan mennä vaan. No, Ultra Boostit näyttäisivät olevan tässä suhteessa minulle sopivat. Kuten vastaavan ikäisissä Nimbuksissakin, ulkopohjassa näkyy kulumista ja päällisestä alkaa puskea varvas läpi, mutta vielä on yhteistä matkaa jäljellä. Kengät tuntuvat edelleen hyvältä jalassa, mitään muotoutu…