Vantaan Maraton 2018

Syksyn maratonin ajankohta alkoi lokakuun alun pakkasöiden myötä tuntua liian myöhäiseltä. Lokakuun puolivälissä sää voi olla jo hyvinkin kolea, oikein huonolla tuurilla olisimme juosseet viimassa ja sateessa parin asteen lämpötilassa. Mutta mitä vielä! Viikonlopusta tulikin poikkeuksellisen lämmin, jopa liiankin lämmin optimaalisia juoksuolosuhteita ajatellen. Starttihetkellä lämpötila oli varmaankin 12-13 astetta, juoksun päättyessä muutaman asteen verran enemmän.

Kuva: Olli Leino

Valmistautumiseni juoksuun oli mennyt hyvin. Syyskuun tiukan työputken vuoksi jouduin kuitenkin antamaan periksi harjoittelussa, lisäksi olin ollut selvästi uupunut pitkään jatkuneesta liian vähästä nukkumisesta. Olo oli kuitenkin hyvä, joten vaikka viimeisen kuukauden harjoittelu ei mennyt aivan kuten ajattelin, tunsin olevani juoksukunnossa. Olin kisaviikolla tankannut tiistaista torstaihin. Tällä kertaa myös juoksin tavallista enemmän: kävin vähintään kevyellä hölkällä neljänä maratonia edeltävänä päivänä. Olen oppinut, että minun täytyy aiempaa huolellisemmin pitää juoksutuntumaa yllä ennen tapahtumaa. Kisaviikon liiallinen lepäily laittaa elimistöni horrostamaan, jolloin kisavauhtinen juokseminen on huomattavasti vaikeampaa.

Lähdin Vantaalle kuuden junalla lauantaiaamuna. Starttiaika olisi täydellinen klo 11: pelkällä aamupalalla pärjäisi hyvin. Kisakansliassa selvittelin ilmoittautumistani, työpaikan liikuntasaldolla maksaminen ilmeisesti aiheutti jonkinlaista epäselvyyttä. Sain kuitenkin jälki-ilmoittautumisella numerolapun kouraan. Joutoajalla ostelin lisää täytettä jo muutenkin täyteen ahdettuun reppuuni. Ihastuin Compressportin treenipaitaan niin kovin, että päätin laittaa sen kisaan päälle, samoin uudet sukat. Näistä jutuistahan sitä aina varoitellaan, ei mitään uutta ja testaamatonta päälle. Minä ajattelin, että kyllähän nyt tällainen konkari tietää, mistä säännöistä voi omalla kohdalla luistaa. Ja kyllä, uudet vaatteet toimivat kuin unelma. Kävin kisan jälkeen kyselemässä lisää samanlaisia paitoja, mutta oma kokoni oli heiltä loppunut.

Kuva: Olli Leino

Reilu puoli tuntia ennen starttia otin yhden geelin ja vein varusteet säilytykseen. Alkulämmittelyn pituudeksi tuli 20-25 minuuttia. Kilpailuvauhti tuntui löytyvän helposti, joten pitempää verkkailua ei tarvinnut, eipä kyllä olisi ehtinytkään. Asetuin startissa 3:45-jänisten viereen. Tavoitteenani oli alittaa 3:45 h, joten heidän vauhtinsa olisi juuri sopiva alkumatkalle. Alun ruuhkaisempi osuus kesti muutaman kilometrin. Olin onneksi sopivassa kohdassa juoksijoiden joukossa, eikä väistelyä tai ohittelua juuri tarvinnut tehdä.

Juoksin jänisten porukassa melko pitkään. Ensimmäisen viiden kilometrin keskivauhti kellossa oli 5'10 min/km, mikä tuntui hyvältä ja helpolta. Jossain vaiheessa ensimmäisen kierroksen loppupuolella siirryin jänisryhmän etupuolelle. Juokseminen siinä oli helpompaa kuin porukan keskellä tai reunalla. Jänisryhmän vauhti tasaantui napakan alun jälkeen, jolloin omalla vauhdillani siitä vähitellen loittonin. Ajattelin, että jänisryhmä on hyvä pelastaja loppumatkalle, jos väsymys meinaa hyydyttää. Juoksu tuntui hyvältä, mutta vatsaa kipristi hieman. Säätelin tankkausta olotilan mukaan: vähintään glukoositabletti ennen jokaista juomapistettä, joista jokaisella join vettä. Olo pysyi hyvänä säännöllisellä, mutta varovaisella tankkauksella.


Seuraavaksi porukakseni vakiintui noin viiden miehen ryhmä. Juoksin tässä ryhmässä reilusta kymmenestä kilometristä puoliväliin saakka. Kilometrien 10-20 keskivauhti oli kellossa 5:15 min/km. Vauhti oli hyvä ja tavoitteen mukainen. Toisella kierroksella alkoi tuskastuttaa neljän kierroksen reitti, jollaista en ollut pitkään aikaan juossut. Kaikki mutkat ja alikulkutunnelit vielä kaksi kertaa tämän jälkeen... Arvelin, että kolmas kerros tulisi olemaan vaikein. Puolenvälin jälkeen miesporukan vauhti alkoi nousta 5'05-5'10 tienoille. En voinut lähteä siihen mukaan, joten jättäydyin ryhmästä. Ajattelin, että osan kanssa kohdataan kolmenkympin jälkeen taas.

Kuva: Olli Leino

Puolivälin jälkeen hauskanpito loppui ja juokseminen alkoi. Vauhti kävi raskaammaksi, vaikka se kahteenkymmeneenviiteen kilometriin saakka suhteellisen helposti pysyikin. 26-28 kilometrit olivat hyvin vaikeat. Ehkä reitille osui jokin hankalampi kohta tai energiat alkoivat vähetä, mutta jalkojen liikuttaminen oli työlästä. Kolmenkympin lähestyminen antoi kuitenkin voimia, ja sain nostettua itseni takaisin synkästä väsymyksestä juoksemiseen. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä toistelin työporukkamme vakiolausetta silloin, kun ongelmat ovat kukkeimmillaan: "This is nothing!" Viimeisen kierroksen alussa kävin lyhyen kehityskeskustelun itseni kanssa: enää 50 minuuttia jäljellä ja enkka tuloillaan: nyt se vauhti pysyy.

Aiemman juoksuporukkani ensimmäinen selkä oli tullut vastaan jo kolmannen kierroksen lopulla. Kiittelin itseäni pään pitämisestä kylmänä puolivälin jälkeen, kun ohitin tutun porukan miehiä vielä myöhemmin. Myös oma vauhtini hiipui: 30-38 kilometrien keskivauhti kellossa oli 5:19. Silti olo oli vahva, tai vahvahko. Ihan hyvä noille kilometreille kuitenkin. Ei ollut epäilystäkään, ettenkö pääsisi kunnialla maaliin. Kolmenkymmenenviiden jälkeen jalat olivat jo todella kipeät. Hengitys oli muuttunut voimakkaamaksi. Muistuttelin itseäni, että ihan yhtä paljon se hitaampikin vauhti sattuu, että nyt suunnitelman mukaisesti vain. Reitin 90 asteen käännökset tuntuivat ylivoimaisen raskailta ja vauhti tuntui välillä stoppaavan niissä ihan kokonaan, olisin vain tahtonut juosta suoraan. Viimeisellä kolmella kilometrillä jalat tuntuivat jo täysin tyhjiltä. Katselin edellä meneviä juoksijoita ja mietin, että varmaan yhtä karmean näköistä on omakin meno. Vauhti hiipui: jos viimeisen 200 metrin kiihdytystä ei oteta mukaan, se oli 5'23 min/km viimeisellä kolmella kilometrillä.


Bruttoaikani oli 3:44:XX, netto 3:43:57. Tavoitteen mukainen aika ja myös oma ennätys. Ensiapuhenkilökunta kyseli useaan kertaan vointia ja tarjoili pyörätuolikyytiä, kun hengittelin hetken kontillani maalialueen penkillä. Nauratti, olinhan hyvävoimainen ja henkisestikin ihan tässä maailmassa. Olin vain juuri juossut maratonin.

Tapahtuman järjestelyt toimivat todella hyvin ja talkoolaisia tuntui olevan reilusti. Ilahduin erityisesti lasten suuresta määrästä juomapisteillä ja äänekkäästä kannustuksesta reitin varrella. Niin, Jannalle erityiskiitokset! Sain ihan nimellä kannustusta, vaikka jälki-ilmoittautujan numerolapussa ei sitä ollutkaan kirjoitettuna.

Kommentit

  1. Huikeaa Raita! Onnittelut upeasta ja sisukkaasta juoksusta. Mahtava veto ja upeaa, miten psyykkasit itseäsi vaikeimmilla kilometreillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! <3 Joo, kunnon mukainen juoksu. Harvoin se helppoa on, ja olisi hyvä oppia vieläkin enemmän kiristämään henkistä ruuvia. :D

      Poista
  2. Onnea hienosta ennätyksestä! Oli kiva lukea rapsaa, kun reitti on itsellekin tuttu. Yritän painaa mieleeni viisaat sanasi, millä sait itsesi jatkamaan vaikeiden hetkien yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salla! :) Ai sinäkin olet juossut Vantaalla! Reitti ei ollut mitään maisemien ilotulitusta, mutta eipä ollut maisemajuoksu suunnitelmissakaan. Aina on kyllä oltava jokunen kannustuslause loppumatkalle mietittynä :D Vaikeaa tulee joka tapauksessa.

      Poista
  3. Mahtavaa, oot kyllä kova juoksija! Niin siistiä tuo, kun malttaa pitää sen oman vauhdin, ja sitten ne aiemmin kiristäneet tulevatkin selkä edellä vastaan.

    Onnea ennätysjuoksusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! :) No joo, ei tarvitse olla kummoinen ennustaja, jos puolivälissä alkaa porukassa vauhti kiihtymään, että hurmos ei kanna loppuun saakka. Hirmu vaarallisia juuri nuo kilometrit, kun olotila on usein ihan parhaimmillaan silloin, olen itse tehnyt ihan samalla tavalla joskus. Mutta kyllä se vain antaa itselle boostia, kun huomaa tehneensä järkevämmän vauhtiratkaisun.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos Jonna! :) Vauhti oli hieman hiipuva, hieman jäi hampaankoloon sen vuoksi, mutta kyllähän se enkka kuitenkin lämmittää mieltä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat