Kevyttä kesähölkkää

Ihana kesä on parhaimmillaan. Talvisin kaipaan kovasti lämpimiä ilmoja ja valoisuutta, nyt ei minun päivärytmilläni ole ainuttakaan hetkeä valveillaoloaikana, jolloin ei olisi valoisaa. Ja voi näitä hellepäiviä! Tässä vaiheessa kesää ajattelin olevani jo hyvää matkaa harjoittelemassa syksyn maratonille. Epämääräinen hölkkäilyvaihe Jukolan viestin jälkeen on kuitenkin jäänyt päälle, enkä ole lainkaan kiinni suunnitelmallisessa harjoittelussa. Osittain hölkkäviikot johtuvat työkiireistä, jotka jatkuvat ainakin elokuun alkuun, osittain kaikesta muusta ylimääräisestä menosta, jota on kesälle kertynyt.



Jumivaiheesta huolimatta kalenteriini on merkitty Vantaan maraton lokakuun puolivälissä. Olin menossa tapahtumaan jo viime vuonna, mutta silloin sain ystävän mieheltä osallistumisen Vaarojen Maratonille, joten vaihdoin suunnitelmaa. Nyt tasainen Vantaan reitti houkuttelee taas, ja ajankohtakin on univelkaiselle epäjuoksijalle armollisen kaukana. Ehdin kyllä harjoitella, jos en enää viivyttele.

Olen kyllä juossut, tietysti. Lenkit ovat vain olleet lyhyempiä ja keskimäärin kevyempiä, sellaisia päänhoitolenkkejä enimmäkseen. Kesäkuussa juoksin 210 km, nyt heinäkuussa tähän mennessä vain 71 km. Viimeisin yli kahdenkymmenen kilometrin lenkki on tehty pari viikkoa sitten. Kovemmista lenkeistä on viime viikkoina puuttunut puhti, mikä on minulla tavallista silloin, kun olen nukkunut liian vähän. Silti on pitänyt lähteä välillä kokeilemaan, josko kulkisi... Harjoittelun keveys ei näköjään ole virkistänyt, kun toisesta päästä jaksamista on syönyt univaje ja lisääntyneet työtunnit. Eipä sillä, hauskaa on kyllä ollut ja mielenkiintoisia päiviä kesä täynnä.


Harjoittelumotivaatiota kyllä olisi, kunhan saisin nyt levättyä joitakin päiviä vähän enemmän. Minä tykkään juosta tavoitetta kohti, tehdä suunnitelmia ja niitä toteuttaa. Nyt, kun tekeminen on enemmän tai vähemmän puolittaista, on olokin samalla odottava tai hieman kärsimätön. Jos harjoittelu lähtee tästä sujumaan, tavoittelen Vantaan maratonilla ennätystä. Jos en saa raivattua riittävästi aikaa juoksemiselle ja levolle, lähden tekemään hyvää juoksua tai kokeilen puolikasta. Tavoitetta ehtii vielä viilaamaan ennen syksyä. Onneksi ainakin Poppis harjoittelee syksyn maratonille. Seuraan aina innostuneena muiden maratontreenejä, ja erityisesti nyt takamatkalta lähtiessä on vertaistuesta apua. On kiva ajatella, että joku muukin kulkee kohti samaa päämäärää, vaikka tapahtuma ja henkilökohtaiset tavoitteet olisivatkin erilaiset.



Maratoonariksi muuntautumiselle onkin juuri nyt oivallinen tilaisuus, kun viikonloppu on täysin vailla aikatauluja. Ehkä selailen harjoituspäiväkirjaa ja muistelen edellisiä maratontreenejäni. Lisäksi voisin etsiä muutaman harjoitusohjelman ja tarkastella niiden avainharjoituksia. Miesväki saapuu huomenna kesäreissulta kotiin ja luvassa on paljon yhdessä olemista. Unen, ruuan ja kevyttehoisen liikunnan myötä arvelen feenikslinnun nousevan tuhkasta viimeistään maanantaiaamuna.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat