Pikakomennuksella Jukolaan

Vuonna 2016 olin Lappeenrannassa Jukolan viestissä ensimmäistä kertaa. Juoksin aamulla neljännen osuuden työpaikan joukkueessa. Tapahtuma oli ikimuistoinen, mutta siitä huolimatta vierähti kaksi vuotta ennen seuraavaa suunnistuskertaa. Iltarasteilla käyminen haukkaa matkoineen arki-illasta ison osan, eikä juoksutapahtumiin harjoitellessa ole tullut lähdettyä huvikseen rasteille. Tiistaina hyvä ystäväni (ja Lappee-Jukolan joukkuetoveri) soitti ja kysyi, kiinnostaisiko lähteä juoksemaan, hänen tuttavillaan oli suunnistajan paikka auki. Varmistin mieheltä, ettei viikonloppuna ollut mitän erityistä ohjelmaa, ja sanoin lähteväni ilman muuta.


Jukolan viesti järjestetään tänä vuonna Lahti-Hollolassa. Meiltä pääsee helposti kisapaikalle vaikka junalla. Maastotyyppi on osittain hankalaa suppamaastoa ja osittain helppokulkuista kangasmetsää. Supikot huolettavat jonkin verran, Suppia on hankala hahmottaa maastossa ja pitkillä rastiväleillä on helppo tehdä virheitä niitä kiertäen. Toisaalta helpommat maaston kohdat voivat antaa mahdollisuuden nopeampaan etenemiseen välillä.

Ehdin huokaista helpotuksesta päästessäni yöunien jälkeen ankkuriosuudelle klo 9 lähtöön, mutta osuudekseni vaihtuikin kolmonen, jolloin lähden juoksemaan joskus aamuyöllä, joko pienessä hämärässä tai auringon noustessa. Kolmososuus tuntuu kuitenkin nyt todella kiehtovalta. Aamuöisen metsän tunnelma on todennäköisesti upea, ja pääsen näkemään myös kärkijoukkueiden etenemistä maastossa. Viime vuonnahan kärki tuli maaliin hieman sen jälkeen, kun olin itse lähtenyt metsään. Osuuteni pituus on vajaa 13 kilometriä. Viimevuotisella vauhdilla arvioiden voisin viipyä osuudellani noin 2 tuntia 10-20 minuuttia. Matka on toki pitempi ja isoilla virheillä aikaa voi tulla helposti paljonkin lisää.

Tänään torstaina jätin agilitytreenit väliin ja lähdin iltarasteille. Olikin viimeinen mahdollisuus käydä testaamassa suunnistuskuntoa ja kartanlukua ennen viestiä. Maasto oli harmittavasti melko helppoa ja alueella risteili paljon polkuja. Kompassisuuntaa ei tarvinnut käyttää kertaakaan. Kartanluku sujui hyvin, kunhan silmä tottui mittakaavaan, joka oli 1:5000, Jukolassahan se on 1:10 000. Juoksin A-radan kevyesti. Edellisen illan polkulenkki oli tuntunut raskaalta, lisäksi halusin keskittyä karttaan, kun pitkästä aikaa sellaista olin lukemassa. A-rata oli 3,9 km mittainen, minä juoksin kelloon 4,8 km. Keskivauhti oli 10'18 min/km, rauhallinen vauhti, kun se on suurelta osin poluilla ja teillä juostu.


Mutta emit siis toimii ja kengät tuntuvat hyvältä. Metsässä juokseminen oli yllättävän kevyttä, eikä helpolla kartalla tullut isoja virheitä. Suunnalla olen juossut viimeksi kaksi vuotta sitten Jukolassa, eikä sitä tullut tämän päivän harjoituksessa yhtään, mutta näillä mennään nyt.

Lauantai-iltana matkustan kisapaikalle ja etsin joukkueeni. Toivon tapaavani ainakin kakkososuuden juoksijan, jotta tiedän, minkä näköistä suunnistajaa odottelen vaihtopaikalla. Yhdentoista aikaan käyn katsomassa startin, sitten muutamaksi tunniksi makuupussiin nukkumaan. Herätys on viileään kesäyöhön kesken unien, mutta kevyt syöminen ja lämmittely herättävät kyllä. Sitten vain valtavan Jukola-kartan kanssa rasti kerrallaan eteenpäin.


Kommentit

Kuukauden luetuimmat