Hopeaa Kymijokiviestistä

Olin jälleen innoissani, kun kyseltiin, olisiko viestijuoksuun lähtijöitä, tällä kertaa varsin kohtuullisen ajomatkan päähän Kymenlaaksoon. Viestit ovat hirveän hauskoja tapahtumia, kun oman juoksun lisäksi saa jännittää joukkueen suoriutumista. Alunperin Kilpa-Veikoilta oli ilmoitettu 9.6.2018 juostuun Kymijokiviestiin vain yksi sekajoukkue, mutta avoimessa sarjassa sillä ei olisi kärkisijoja hätyytelty. Ilmoittauduin mukaan joko juoksemaan tai varahenkilöksi. Naisten joukkueeseen saatiinkin hienosti 8 juoksijaa. Miehet lähtivät neljällä juoksijalla (2 aikuista, 2 junioria) urakoimaan 8-osuuksista viestiä.


Kymijokiviestiä on järjestetty muutaman vuoden ajan. Reitti kulkee Kouvolan Korialta Kotkan satamaan. Osuuksien pituudet ovat 6-13 km, yhteensä vajaa 69 km. Me kaikki olimme ensimmäistä kertaa mukana. Juoksujärjestys oli suunniteltu etukäteen, mutta miesten joukkueessa järjestystä muutettiin vielä menomatkalla logistisista syistä: yksi juoksija juoksi kolme osuutta ja kaksi juoksijaa kaksi osuutta, ja kaikki juoksijat piti tietysti saada ajoissa osuuksien alkuun ja toisaalta aloittaa samalla alkupään osuuksien juoksijoiden keräily. Tällä kertaa huoltoautoja ei ollut yhtään liikaa, mutta kyydit saatiin järjestymään.

Viestin erikoisuutena oli emit-leimaus jokaisessa vaihdossa. Suunnistajlle leimaus oli tuttua hommaa, mutta meidänkin joukkueessa osa tytöistä leimasi ensimmäistä kertaa elämässään. Pientä hämminkiä aiheutti myös gps-lähetin, joka sidottiin vyötärölle ja joka piti emitin lisäksi vaihdossa antaa seuraavalle viestinviejälle. Vaihtosuunnitelma hioutui lopulliseksi vasta ensimmäisellä vaihtopaikalla, kun seurasimme kärkijoukkueiden vaihtoa. Puomia ei ollut, jolloin seuraavan osuuden juoksija pääsi osuuttaan lopettavaa juoksijaa vastaan, jolloin ensin kannatti antaa gps, jota seuraavan osuuden juoksija alkoi sitomaan vyötärölleen samalla, kun lopettava juoksija kiirehti leimaamaan emitiä. Leimauksen jälkeen lähtevälle juoksijalle vielä emit käteen ja menoksi. Kuulostaa sekavalta, mutta kaikki vaihdot sujuivat hyvin. Seuraavan osuuden juoksija pystyi virkeänä huutamaan ohjeita vaihtoon tulijalle, ja tavallista monimutkaisempi vaihto sai muutenkin kaikki skarppaamaan. 

Juoksimme keskimäärin melko nuorella joukkueella. Meitä veteraanisarjalaisia oli kaksi. Anna kovan tason maratoonarina juoksi pisimmän osuuden, minä kilometriä lyhyemmän. Kaksi juoksijatarta oli 17-19 vuotiaita, he hoitelivat 8-9 km osuudet. Neljä 11-14 vuotiasta tyttöä juoksi 6-7 km mittaiset osuudet. Tavoitteenamme oli viestin voitto. Se tosin perustui viime vuoden kovimman joukkueen voittoaikaan. Automatkalla nimiä googletellessa tavoite alkoi tuntua liian kovalta: etukäteen arvioidun kovimman vastuksen neljä ensimmäistä osuutta tulisi menemään napakalla keskivauhdilla, ja siitäkin eteenpäin ei ainakaan kovin hitaalla. Lopulta voittajajoukkueen aika oli edellisestä vuodesta jopa 13 minuuttia parempi, ja me jäimme heille yli viisitoista minuuttia.


Reittiprofiili kellosta.

Oma osuuteni oli viestin kuudes. Ehdin nähdä useamman naisten ja miesten joukkueen vaihdon ennen oman juoksuni alkua ja myös seurata kärkijoukkueiden etenemistä. Kolmososuudelle lähtiessä olimme viestin kolmantena. Toisena olleeseen joukkueeseen oli matkaa parisen minuuttia, jonka Anna otti osuuden puoliväliin mennessä kiinni ja venytti saman verran kaulaa osuuden loppuun mennessä. Odottelin viidennessä vaihdossa osuuteni alkua. Lämmittelyn ajoittamista helpotti gps-seuranta, josta oli mahdollista nähdä, missä oma joukkue tarkalleen menee. Saaga juoksi vaihtoon kevyellä askeleella nousuvoittoisesta lopusta huolimatta, ja minä lähdin omalle osuudelleni, joka alkoi loivasti alaspäin viettävänä soratienä.

Tavoitevauhtini oli 4'50-5'00 min/km. En tiennyt osuuden korkeuseroista mitään, mutta ajattelin, että 12 km pitää kulkea paremmalla vauhdilla kuin puolimaraton vuotta aiemmin. Kovempaan vauhtiin en uskonut pystyväni. Alkumatka sujui helposti. Alamäessä 4'40-4'45-kilometrivauhti ei ollut raskas ollenkaan. Olin tyytyväinen saadessani juoksuun helpon alun. Kolmeen kilometriin mennessä rallattelu päättyi, mutta reitti ei oleellisesti vaikeutunutkaan. Nousut olivat lyhyitä ja niitä seurasi aina lasku. Pystyin pitämään vauhdin tavoitteessa ja olo oli hyvä. Join kahdella juomapisteellä vettä, jälkimmäisellä vain sen vuoksi, kun juomapisteestä oli huolehtimassa kaksi lasta, jotka olivat selvästi mielissään vastuullisesta tehtävästään. Mainioita muksuja! Soratieosuudella ohitseni vilahti ampumahiihtäjä Tuomas Grönman, jonka peesiin ei oikein ollut asiaa: kilometrivauhdista olisi pitänyt napata pois reilusti yli minuutti.

Seitsemän kilometrin kohdalla aloin laskemaan jäljellä olevaa matkaa. Jossain samoilla seuduilla soratieosuus päättyi. Asfaltilla juokseminen oli helpompaa, mutta reitti muuttui aavistuksen nousevaksi, mikä teki juoksusta raskaampaa. Kymmenen kilometrin kohdalla sain kannustusta ja yllättävän "enää 700 m vaihtoon" -tsemppauksen. Vilkaisin kelloa ja arvelin muistavani osuuden pituuden väärin. Tsemppasin pieniin nousuihin sillä ajatuksella, että matka pian päättyy, mutta perhana vieköön, että oli pitkät 700 m: vasta 1,5 km jälkeen näin seuraavan osuuden juoksijan jo kauempaa vinkkailevan gps-vyön irroittamisesta.



Kakkostila pidettiin loppuun saakka, ja Merikeskus Vellamolla vastaanotettiin palkinnot. Voittajien palkintona oli Adidaksen Adizero Bostonit, mikä taisi jättää jonkin verran harjoittelunälkää hopeajoukkueellemme, vaikka termospullolle ja retkiaterimillekin käyttö varmasti löytyy. Miesten joukkue oli lopulta viides. Sijoitus vaihteli heillä 3-5 välillä, mutta neljän juoksijan urakkana joka tapauksessa kova suoritus. Sää oli hieman lämpimämpi, kuin mitä etukäteen arveltiin. Ennuste oli 16-17 astetta, mutta aurinko lämmitti mukavasti, eikä juoksun jälkeen haitannut lainkaan odotella kyytiä ilman lämpimämpää vaatetta.

Kommentit

  1. Onneksi olkoon hopeasta! Teillä oli mahtava joukkue ja sulla hurja vauhti päällä. Aika monimutkaiselta tosiaan tuo viestin vaihto kuulostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Vauhtia olisi voinut olla vaikka enemmänkin, mutta kun ei niin ei...

      Vaihto oli helpompi kuin miltä se kuulostaa. GPS-seuranta oli hauska ja hyödyllinen, mutta ehkäpä tuon tason viestissä riittäisi ihan perinteinenkin väliaikakirjaus emitin sijasta, jolloin tuo vaihto hieman yksinkertaistuisi.

      Poista
  2. Onnea hienosta suorituksesta koko joukkueelle! Kivalta kuulosti teidän meininki. Mä vielä haaveilen viestijuoksuista... Jospa joku kerta itsekin pääsisi mukaan. Tuo Kymijokiviestikin kun kivasti täällä meidän nurkilla kulkee. Harmi vain, kun hyvät tapahtumat osuvat monesti päällekäin. Nimim. "samaan aikaan HHM:llä"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Janna! Oli kyllä hauskaa. :)

      Tosiaan, samaan aikaan oli vaikka mitä. Aikuisurheiluliiton SM-viesteissä oli meidän porukkaa myös, HHM:llä myös joitakin mukaan kysyttyjä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat