Viikot 19 ja 20

Nämä viikot olivat maratonviikko ja sitä edeltävä viikko. Kevensin harjoittelua huolella: viikolla 19 juoksin 36 km ja maratonviikolla ennen kilpailua vain 10,7 km. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, näin voimakas keventäminen ei taida kovin hyvin sopia minulle. Juoksuvireeni on aina parempi silloin, kun juoksen hyvin säännöllisesti. En vain ole uskaltanut vielä tehdä maratonkevennystä lievempänä. Matka on pitkä, ja olisi ikävä pilata harjoittelu starttaamalla väsyneenä. Pienemmältä pahalta tuntuu se, että maratonin alkupuolella on hankala saada menovaihdetta päälle.


Viikko 19
ma:
ti: PK1 9,21 km, 0:59'55, 6'30 min/km, keskisyke 126
ke:
to: PK1 5,92 km, 0:42'21, 7'09 min/km + VK1 7,47 km,0:40'11, 5'22 min/km, keskisyke 145
pe:
la: PK polkujuoksu 7,81 km, 0:58'47, 7'31 min/km, keskisyke 135
su: PK1 5,55 km, 0:34'31, 6'13 min/km

Viikkoon sisältyi kolme lepopäivää. Tiistaina hölkkäilin vuorotellen koirien kanssa yhteensä 9,2 km. Torstaina juoksin ensin koiralämmittelynä 6 km, jonka jälkeen kevyt vauhtikestävyyslenkki: 7,5 km suunnilleen maratonvauhdilla. Lauantaina peruskestävyyttä lähipoluilla tunnin verran. Sunnuntaina vain kevyt puolituntinen. Sää oli viikonloppuna helteinen, ja vaikka juoksin vain kevyitä lenkkejä, ajattelin, että ne voisivat valmistaa lämpöisen sään maratoniin, jos sellainen sattuisi HCM-päivälle.


Viikko 20
ma:
ti: PK1 4,46 km, 0:27'14, 6'06 min/km
ke:
to: PK 4,24 km + VK1 1,91 km, 5¨14 min/km, 0:10'01, keskisyke 145
pe:
la: Helsinki City Marathon
su:

Kesäisen lämpimällä maratonviikolla oli hiljaista harjoittelun suhteen. Tankkasin tiistaista torstaihin ja yritin saada riittävästi nukuttua. Tiistaina hölkkäsin puoli tuntia, samoin keskiviikkona, jolloin tein lenkin loppupuolella kymmenen minuutin vauhdikkaamman pyrähdyksen. Juoksu tuntui tosi hyvältä ja reipas vauhti sopivalta.


Valmistautumisviikkojen odottelu ei tällä kertaa tuntunut niin turhauttavalta kuin joskus aikaisemmin. Ehkä se johtui lämpimästä säästä ja siitä, ettei koiria tahtonut saada kuin kävelylenkeille mukaan. Ajatus kisan lähestymisestä tuntui niin hienolta! Maraton on matka, joka tuntuu omalta ja tutulta. Viimeisten viikkojen lepäilyn haastavuudesta ja maratoninjälkeisestä alakulosta huolimatta tuo matka vetää vahvasti puoleensa. Ehkä vielä joskus saan myös ennen-jälkeen-taajuudet paremmin viritettyä niin, että vire ja mieliala eivät heittelisi niin voimakkaasti kuin tälläkin kertaa.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat