Siirry pääsisältöön

Helsinki City Marathon 2018

Helsinki City Marathon juostiin kauniin kesäisenä päivänä 19.5. Jonkin verran pisti etukäteen harmittamaan lämpöinen sää, vaikka sinällään oli hyvää tuuria siinä, että sää viileni aiemmista hellelukemista pariinkymmeneen asteeseen. Valmistautuminen oli mennyt suunnitellusti, ja olo oli oikein hyvä, kun aamulla lähdin junalla kohti Helsinkiä. Ajaudun kisapäivänä usein System of a Downin ja Rammsteinin pariin, niin tälläkin kertaa, ja matka taittui joutuisasti musiikkia kuunnellen.



Kymmenen aikaan, juuri junamatkan jälkeen, söin "viimeisen aterian". Hyvän kotona syödyn aamupalan jälkeen reilu välipala 5 tuntia ennen kisaa tuntui sopivalta suunnitelmalta. Puoliltapäivin söin vielä banaanin, ja seuraavan kerran sitten jo geeliä hetki ennen starttia.

Olin kisahallilla hyvissä ajoin. Ehdin ottaa pienet päiväunet ja kuunnella hallissa puolimaratoonareiden lähtökuulutuksia. Lähdin herättyäni katsomaan viimeiset startit ja eliittiryhmän maaliintulon. Ilma tuntui mukavan kesäiseltä, mutta kisailuun armottoman lämpimältä. Toivoin, että aiemmat hellepäivät olisivat totuttaneet lämpimään riittävästi niin, että vatsaongelmia ei matkan aikana tulisi. Annemari Kiekaran kohtaaminen ja lyhyt juttuhetki tuntui olevan hyvä enne kisapäivälle.



Lämmittelin kevyesti hölkkäillen parikymmentä minuuttia. Lämmittelyn tarkoitus oli käynnistellä elimistöä niin, että se osaisi säästellä hiilihydraatteja matkalla. Lähtöalueella ihmismassan keskellä oli kuuma. Aurinko paistoi siihen suoraan, eikä tuuli päässyt viilentämään yhtään. Pääsin melko hyvälle sijainnille suurin piirtein neljän tunnin lähtöryhmän paikkeille, sitä edemmäs en kehdannut pujotella tiivissä porukassa, vaikka mieli teki.

Ensimmäiset kilometrit olivat hankalia. Ihan aluksi oli vaikea päästä etenemään sopivaa vauhtia, kun juoksijoita oli niin reilusti. Alkumatkalla kuumuus tuntui yllättävän paljon. Tavoitevauhti 5'15-5'20 tuntui jo siinä vaiheessa liian kovalta. Viiden kilometrin jälkeen helpotti, kun reitti kulki rannassa, ja juokseminen helpottui hieman viileämmän ilman vuoksi. Join vettä jokaisella juomapisteellä. Söin säännöllisesti energiageelejä, GU:n pehmeitä energianappuloita ja glukoosipastilleja. Tankkaus onnistui hyvin, ja syömistä helpotti se, kun oli hieman valinnanvaraa siinä, mitä ottaa seuraavaksi.

Reitillä oli mahtavaa kannustusta! Ensimmäisten nimikannustusten kohdalla hätkähdin, vieläpä kun hurraajat olivat lapsia. Jotkut selvästi ihmettelivät erikoista nimeäni, mikä nauratti. Erityisesti loppumatkalla, kun olin moniin kanssajuoksijoihin nähden ihan pirteässä vedossa, sain äänekästä kannustusta, joka todella auttoi. Aurinkoinen sää innosti varmasti ihmisiä tapahtumaa seuraamaan, vaikka juoksijoilla olikin lämpimässä vaikeampaa.


Kymmenen kilometriä on usein maratonilla tullut nopeasti ja itsestään täyteen. Sen jälkeenkin juoksu on tavallisesti kulkenut suhteellisen helposti. Nyt odottelin kymppiä jo kahdeksan kilometrin jälkeen, eikä sen jälkeenkään ollut mitenkään lennokasta. Kellon gps otti taas virhettä jostain, jolloin sen keskivauhtitietoon ei voinut luottaa, vaikka senhetkinen vauhti oli usein ok. Rantapätkän jälkeen reitti vei taas kauemmas merestä, ja siitä tai jostain muusta johtuen oli jälleen vaikeampaa noin 25-28 km kohdalla. Jalat alkoivat väsyä ja kuumuus taas tuntua liian kovalta. Jäin kahden miehen kyydistä, jossa olin ollut viitisentoista kilometriä. Vauhtimme oli siihen saakka ollut tasainen, mutta minulla se hidastui.


Kolmenkympin saavuttaminen oli pääkopalle iso juttu. Lisäksi silloin alkoivat taas merelliset maisemat ja viileämpi osuus reitistä. Selkiä alkoi tulla vastaan. Oma juoksu tuntui pahalta ja hyvältä: notkahduskilometrit olivat takana ja voimia riitti, mutta matka alkoi painaa. Tiesin kuitenkin koko ajan, että ennätyksen juokseminen on mahdollista, tai edes hyvän ajan juokseminen. Loppumatkalla pienet nousut tai tiukat käännökset hidastivat vauhdin aivan alas, ja juomapisteillä teki mieli ottaa ylimääräisiä kävelyaskelia. Nautin tietoisesti maratonkivusta ja ajattelin sen parhaaksi asiaksi koko matkalla. Polttaako reisiä? Sattuuko? Etkö kestä enempää? Ja kipu liikkui aaltoillen, välillä oli helpompaa ja välillä vaikeampaa. Pohkeissa alkoi tuntua siltä, että krampit ovat vain virheasennon tai kyykistymisen takana, selvisin kuitenkin ilman.

Neljänkympin kohdalla näin virallisen kellon, joka näytti kymmentä minuuttia ennätysaikaan. Tiesin, että kahta viiden minuutin kilometriä en pysty loppuun juoksemaan, mutta silti matkan vääjäämätön väheneminen antoi vielä potkua. Koko kilpailun vaikein kilometri oli se viimeinen: jaloissa ei tuntunut olevan enää mitään jäljellä. Viimeiset sadat metrit olivat epätodellisen pitkiä, mutta stadionalueen tekonurmi tuntui hyvältä jalkojen alla usean tunnin asfalttijuoksun päätteeksi.



Loppuaika 3:51'49, nettoaika 3:51'20. Vuodentakaisesta ennätyksestäni jäin pari minuuttia, N35-sarjan pronssisijasta yli neljä minuuttia. Kuumuus otti sen verran voimille, että olo meni melko huonoksi illan mittaan, vaikka yritin syödä ja juoda riittävästi. Lähdin kotia kohti yhdeksän linja-autolla, mutta harkitsin vielä juuri ennen lähtöä jäämistä hotelliin yöksi, kun en ollut ihan varma, pystynkö matkustamaan huonon olon vuoksi. Lahden kohdalla matkustajamäärä kuitenkin väheni niin, että sain nukuttua kahdella penkillä. Muille matkustajille pahoittelut hajusta: en todellakaan kyennyt hiustenpesuun kilpailun jälkeen, mutta tilanne olisi voinut olla huonompikin, jos en olisi ollenkaan käynyt suihkussa...

Kommentit

  1. Onnittelut! Hieno juoksu. Suomen kevät se osaa yllättää. Turhan lämmintä oli minun makuuni, mutta pahempaakin olisi tietysti voinut olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna! :) Kyllä, sääriski oli tiedossa. :D Ja tosiaan, onneksi ei oltu tämän toukokuun hurjimmissa lukemissa kuitenkaan.

      Poista
  2. Onnea! Haastavassa kelissä taas jouduitte juoksemaan, hieno veto siis! Itse toivon kovasti helteiden laantuvan ennen ensi lauantaina juostavaa maratonia. Eniten kuitenkin juuri nyt ahdistaa nämä allergiaoireet. Tutkailen silmä kovana siitepölytiedotetta säätiedotteen lisäksi :). Maijaliisa / Maijameinaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija! Kyllä tuo tuntuu lämpöisen juoksuksi onnistumiselta, vaikka kovin raskasta oli.

      Toivotaan, että viilenee! Sateet helpottaisivat varmasti siitepölyä ajatellen, nythän on kovin kuivaa. Hirmuisesti tsemppiä! Ja olosuhteet on sitten mitä on, sillehän sitä ei voi mitään. :)

      Poista
  3. Onnea hienosta juoksusta!! Hyvin vedetty tosi lämpimässä kelissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karoliina! Sää tuntui hieman enemmän, kuin mitä ennalta arvelin. Ajattelin, että tuo hitusen viileämpi lämpö juuri kisapäivänä olisi helpottanut juoksua enemmän. Mutta toi se varmasti innokkaita kannustajia reitin varrelle, että jotain hyvääkin. :)

      Poista
  4. Kiva kisarapsa, saat maratonkivun kuulostamaan nautinnolliselta. :D Onnea onnistuneesta juoksusta!

    Ja torkut ennen starttia, oon kyllä kade sun unenlahjoista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! Asennekysymys. :D Ei sitä niin usein pääse tuntemaan, joten ajattelin herkutella kunnolla.

      Joo, uskalsin nukahtaa, kun tiesin, että herään niihin kuulutuksiin joka tapauksessa. Oli niin sopivan tasainen pulina hallissa, että hyvin tuli uni.

      Poista
  5. Anteeksi, ei saisi nauraa, mutta nuo kommentit kuumasta kelistä pistivät kyllä hymyilemään. =)

    ...näin viimekesäistä HCM keliä muistellen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinua naurattaa se, että parikymmentä astetta tuntuu juostessa kuumalta? No, siltä se tuntui. Olen juossut maratonin myös kolmessakymmenessä lämpöasteessa, joten no worries, en kuvitellut tuota lauantaista säätä mitenkään ääriolosuhteeksi.

      Poista
    2. Nyt on kommentoitava omaa kommenttia! Saatoin, Susanna, tulkita sinun viestin väärin. Jos tarkoituksesi oli sanoa, että tiedät varsin hyvin, miltä kuumassa juokseminen tuntuu, niin pahoittelut edellisestä! Luin viestisi niin, että tarkoituksesi oli vähätellä kahdenkymmenenen asteen lämpötilaa, viime vuoden HCM:llähän oli oikeasti hellettä. Anteeksi todella, olen ollut ihan ampiainen viimeiset päivät! Minua ei saisi nyt päästää ihmiskontaktiin ollenkaan, kun en pysty tulkitsemaan ihmisiä normaalisti...

      Poista
  6. Upeasti juostu, vaikka sää ei osunutkaan aivan nappiin! Ja on muuten ihana Addun rotsi kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitosta! Hyvänä puolena siinä oli kyllä tuo kannustus! Ihmisiä oli mahtavasti liikkeellä. Tietysti pitkän valmistautumisen jälkeen olisi mukava juosta ihan optimaalisissa olosuhteissa, mutta ainahan sitä jotain jossiteltavaa jää.

      Takki taitaa olla napattu ystävän vaatekaapista, niin kuin yllättävän moni mielipukineeni! :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

Crossfit osaksi harjoittelua

Tämän vuoden marraskuu on ollut treenien puolesta varsin erilainen kuin kaksi edellistä. Pari vuotta sitten osallistuin ensimmäistä kertaa marrasputkeen ja juoksin joka päivä vähintään 25 minuuttia. Vuosi sitten olin samassa haasteessa ja asetin vielä kilometritavoitteeksi 300 km. Hienoja kuukausia molemmat! Nautin päivittäisestä juoksemisesta todella paljon. Tänä vuonna olin marraskuun alussa vielä hieman ylimenokauden fiiliksissä, jos nyt sellaisesta voi kuntoilijan kohdalla edes puhua. Vuoden toisen maratonin olin juossut lokakuun puolivälissä, joten marraskuun alussa ei ollut vielä valtavaa juoksunälkää ehtinyt kertyä, vaikka palautuminen tällä kertaa ihmeen nopeasti tapahtuikin.


Smartumin tilillä poltteli lokakuun puolella vielä lähes täydet liikuntasaldot, kun huomasin crossfit-salin aloittavan On ramp -kurssin sopivasti seuraavassa kuunvaihteessa. Kahtena kesänä olin ollut katsomassa ja tuomaroimassakin crossfit-kisoja täällä Mikkelissä, ja ajatus oli niistä energisistä ja inno…

Erilainen marraskuu

Marrasputketon marraskuu on näköjään mahdollista sekin. Tänä vuonna kilometrien keräily sai väistyä uuden harrastuksen tieltä, kun aloitin crossfitin vakaana aikomuksenani liittää se pysyvästi harjoitusviikkooni. Olen aina ollut lihaskuntoharjoittelussa laiska, eikä kotijumppa tai kuntosaliharjoittelu ole ollut millään tavalla herkkua, vaikka lihaskunnon merkityksen hyvin ymmärränkin. Ajatus siitä, että hyvä lihaskunto tukee juoksua, onkin ollut ainoa motivaattori tehdä voimaharjoittelua edes jokseenkin säännöllisesti. Olen usein sanonut, että en tykkää liikunnasta, tykkään vain juoksemisesta. Sen vuoksi crossfitin "löytäminen" tuntuu erityisen hyvältä: on olemassa minulle mieluinen tapa vahvistaa kehoa monipuolisesti.


Juoksukilometrejä kertyi marraskuussa 185. Kaksi pitkää lenkkiä tein kävellen, lisäksi yhden pitkän lenkin kävelyn ja juoksun yhdistelmäharjoituksena. Harjoittelu on ollut peruskestävyyttä, yksi kuuden kilometrin kovempi pyrähdys joukossa. Juokseminen on tuntu…

Adidas Ultra Boost, 1000 km yhteistä taivalta takana

Kirjoitin viime kesänä hämmentyneen tekstin testattuani Adidas Ultra Boosteja, jotka hankin sillä ajatuksella, että ne voisivat korvata Asicsin Nimbukset peruskenkänä. Ultra Boostit olivat melko erilaiset Nimbuksiin verrattuna, lisäksi epäilin päällysmateriaalin kestävyyttä ja sitä, että harvan neuloksen vuoksi kengät olisivat talvella kylmät.

Ekan testilenkin jälkeiset tunnelmat tuolla.

Kengillä on nyt juostu vajaa 1000 kilometriä, mikä on aika monessa paikassa annettu ohje juoksukenkien käyttöiälle. Itse olen aina juossut kengillä pitempään, kestävyys on ollut yksi tärkeä kriteeri vakiokengässä. Jos kengät ovat pintapuolisesti kunnossa, eivätkä jalat kipeydy niillä juostessa, niin silloin annan mennä vaan. No, Ultra Boostit näyttäisivät olevan tässä suhteessa minulle sopivat. Kuten vastaavan ikäisissä Nimbuksissakin, ulkopohjassa näkyy kulumista ja päällisestä alkaa puskea varvas läpi, mutta vielä on yhteistä matkaa jäljellä. Kengät tuntuvat edelleen hyvältä jalassa, mitään muotoutu…