Siirry pääsisältöön

Viikko 16

Neljä viikkoa maratoniin! Tästä eteenpäin harjoittelu kevenee. Edellisestä maratonista on aikaa tasan vuosi, jos syksyn poluilla juostua Vaarojen Maratonia ei lasketa. On tosi kiva päästä taas juoksemaan, vaikka jonkin verran täytyy vielä tehdä vauhtisuunnitelmia, tsekkailla säätiedotuksia ja valmistella kisapäivää. Ja malttaa olla juoksematta liikaa!

Tällä viikolla juoksua 80,7 km. Lihaskuntotreeni jäi pariin lyhyeen harjoitukseen.




Maanantaina oli todellinen spesiaalipäivä, kun juoksin 1000 metriä kilpaa hallissa. Hauskaahan se oli, ja oli mukava ylittää ajatus siitä, että jotain ei voisi tehdä, koska ei ole ennen tehnyt.

Tiistaiaamuna pikku lenkki koirien kanssa. Maanantain kisailu tuntui lihaksissa. Iltalenkille lähdin vasta ennen yhdeksää. Koirat olivat jo menossa nukkumaan, mutta pienellä houkuttelulla sain Zaden mukaan, haukottelujen ja venyttelyjen jälkeen. Juoksimme vain muutamalla pysähdyksellä, koiran väsymys taisi näkyä siinä, että se ei jaksanut haistella, vaan laittoi kevyen ravivaihteen päälle ja pysyi siinä. Siinä me sitten menimme, kaksi narttua aivot narikassa. Hyvä lenkki aerobisen kynnyksen tuntumassa.
   Aamu: PK1 3,52 km, 0:27'21, 7'45 min/km
   Ilta: PK2 8,69 km, 0:49'19, 5'40 min/km

Keskiviikkona lepopäivä.


Torstaina juoksin aamulla ja illalla. Aamulla tavalliseen tapaan vain kevyt puolen tunnin hölkkä koirien kanssa. Töiden jälkeen lähdinkin melkein heti vk-lenkille. Juoksin lämmittelyn koirien kanssa. Molemmat saivat vuorotellen vain pikaisen vessareissun, jonka jälkeen jatkoin yksin. Lämmittelyssä jalat tuntuivat epämääräisiltä. Voisiko todella olla niin, että maanantaina juostu neljäminuuttinen kummitteli edelleen? Mietin hetken suunnitelman muutosta ja kevyempää lenkkiä, mutta laitoinkin sitten varikkopysähdyksellä musiikkia korville ja kevyempää paitaa päälle ja lähdin menemään. Ensimmäisten satojen metrien jälkeen viiden minuutin vauhti tuntui tutulta ja hyvältä. Valitsin reitin, jossa tienylitykset olivat minimissä, jolloin tasaista vauhtia ei tarvinnut katkaista pysähdyksiin. Tosi hyvä, helpon tuntuinen juoksu. Juoksin kympin täyteen ja verryttelin kymmenisen minuuttia kotiin.
   Aamu: PK1 4,02 km, 0:29'42, 7'23 min/km
   Ilta: VK1 10,17 km, 0:51'11, 5'02 min/km, keskisyke 148 + verkat yht. 16,4 km

Perjantaina lepoa juoksusta. Illalla koirien kanssa kävelyä 9 km.


Lauantaiaamuna satoi, joten säästin lenkin iltapäivään. Torstain vk-lenkki tuntui vielä yllättävän paljon, ja energiat tuntuivat olevan vähissä. 15 minuuttia hyvin kevyesti, sitten 8,6 km keskivauhdilla 5'43 min/km. Väsymyksestä huolimatta ihan ok peruskymppi.
   PK2 10,44 km, 1:01'55, 5'56 min/km

Sunnuntai oli lauantaita parempi juoksupäivä. Pitkää lenkkiä helpotti myös se, että totutin vatsaa kisaeväisiin. Ensimmäiset 5 km juoksin Ollin kanssa. Noin 35 minuutin kohdalla otin ensimmäisen geelin ja vaihdoin koiran nuorempaan. En viitsinyt kantaa vettä mukana, joten otin GU:n pehmeitä nappuloita mukaan ja söin niitä seuraavan 15 km aikana, kun juoksin Zaden kanssa. Viimeisen kympin juoksin yksin, sitä edeltävällä koirapalautuksella otin taas vettä ja geeliä. Lenkki sujui tosi hyvin alusta loppuun. Ekalla pätkällä vauhti oli hyvin hidas, yli 7 min/km. Zaden kanssa mentiin vauhdikkaammin, kuuden ja puolen minuutin vauhtia. Viimeinen kymppi sitten reilusti alle kuuden minuutin vauhtia. Syke nousi alkupuolen reilusta sadasta lopussa lähelle aerobista kynnystä. Lisäenergialla oli iso vaikutus jaksamiseen, kuten asteittaisella vauhdin lisäämiselläkin. Pisin pitkä lenkki tänä vuonna, jää myös pisimmäksi ennen maratonia.
   PK 30,15 km, 3:06'45, 6'11 min/km, keskisyke 120


Kommentit

  1. Huippu juoksuviikku, hienot kilometrit. Juokset munkin puolesta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisikin olla tämän vuoden kilometripitoisin viikko, mutta tästäpä se sitten kevenee kisaa kohti.
      No, kyllä se jalka siitä tokenee ja juokset taas entiseen malliin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

Maksimivetoja aamuharjoituksena

Vuosia sitten ajattelin, että aamulla juokseminen ei sovi minulle. Ennen aamupalaa ei jaksa ja aamupalan jälkeen ei pysty. Koirat ovat muuttaneet tämän käsityksen pysyvästi: ennen aamupalaa jaksaa kyllä ja aamupalan jälkeenkin pystyy. Minun aamulenkkini koirien kanssa ovat kuitenkin aina kevyitä, pappakoira ei enää vauhdista innostu. Olen muutenkin ollut sitä mieltä, että aamulla ei kyllä irtoa kuin kevyttä hölkkää. Päätin kuitenkin kokeilla kovempaa aamutreeniä nyt, kun kovien pakkasten vuoksi koirien ulkoilut ovat aivan minimissä, ja kun kuitenkin itse herään melko aikaisin joka tapauksessa.

Join herättyäni vain pikkuisen smoothieta ja lähdin hallille. Puoli seitsemän aikaan olin jo lämmittelemässä tyhjällä radalla. Olo oli ihan hyvä, yllättävän virkeä. Verkkailin viisitoista minuuttia, melko vähän siis. Nostin lämmittelyn loppupuolella pari kertaa sykkeen vauhtikestävyysalueelle. Kello kävi, eikä työpäivän aamuna tehnyt mieli venyttää harjoitusta, joten lyhyt, mutta tehokas lämmitt…

Viikot 3 & 4

Maratonharjoittelussani on kahden kovan ja yhden kevyen viikon rytmitys. Tämä on aikaisemminkin sopinut minulle hyvin.Nyt koville ja kevyille viikoille tehdään eroa vielä korostetummin, jotta kevyt viikko olisi varmasti palauttava, jolloin kovilla viikoilla olisi mahdollista treenata kovempaa. Viikko 3 oli kevyt viikko, jossa juoksukilometrejä 37,7. Kovalla viikolla 4 juoksua 70,14 km. Crossfit-treenejä molemmilla viikoilla kaksi.



Viikko 3 Tällä viikolla passailin harjoittelussa lauantain talvijuoksusarjan vuoksi. Samasta syystä pitkä lenkki jäi väliin kokonaan.

Maanantaina lepopäivä. Edellisen päivän väsymyksen vuoksi huolellista syömistä ja paljon sohva-aikaa.

Tiistaina maksimitreeni hallissa. Sain kellottajaksi Annan, joka teki minua ennen saman harjoituksen. Lämmittelyjen jälkeen 2 x 1000 m ja 2 x 500 m. Hallissa kello ei näytä vauhtia tarkasti, joten tavoitevauhti piti arvioida tuntuman perusteella. Kierrosten tavoiteajat oli laskettu etukäteen, joten jokaisella kierroksella oli myö…

Kevyesti flunssan jälkeen

Helmikuun teemana on ollut makoilu & lepäily. Flunssa ja siitä toipuminen täyttää tänään kaksi viikkoa. Tammikuun viimeisenä tiistaina valmistauduin viikonlopun talvijuoksusarjaan juoksemalla lyhyemmän vauhtikestävyyslenkin. Kurkku oli hieman kipeä, mutta tavallista puolta lyhyemmälle lenkille uskalsin lähteä kokeilemaan, kun hyvin harvoin flunssaa sairastan, vaikka se kurkkukipuna joskus käväiseekin. Jo lenkin aikana kuitenkin huomasin, että olo on voimattomampi kuin yleensä. Neljän kilometrin vauhtikestävyysosuus meni jotenkuten, pitemmän harjoituksen olisin jättänyt kesken. Seuraavana päivänä olinkin jo väsynyt ja kipeä.

Talvijuoksusarjaan osallistumisen peruuntuminen ei juuri harmittanut. Edellisestä osakilpailusta oli vain kaksi viikkoa, kun tähän keskitalveen oli jostain syystä mahdutettu kahteen viikkoon kaksi kisaa. Ikävämpi juttu oli se, että harjoittelu täytyi tietysti katkaista kokonaan, ja viime viikon lauantaille sovittu tasotesti täytyi myös jättää väliin. Toistasata…