Siirry pääsisältöön

Kolme hyvää

Sain Satulta (Juoksuaskeleet) kirjoitushaasteen, jossa sain pohtia hyviä asioita. Mikäpä sen hauskempaa! Onnellisten asioiden ajattelu lisää onnellisuutta.


Kolme hyvää asiaa päivissäni:

Aamupala, sauna, juttuhetket

Aamupala on tärkeä oma hetki. Olen aamuihminen ja herään mielelläni aikaisin. Syön aina kunnon aamupalan ennen aamulenkkiä tai sen jälkeen. Valoisaan aikaan lähdemme usein koirien kanssa ensin ulos, mutta talvella pilkkuporukkaa on välillä ollut hieman haasteellista saada heräilemään. (Sanoinko joskus, että aktiivisia koiria? No, ei koske aamuja.) Aamupalapöydässä on aina kahvia, kaurajogurttia tai vastaavaa myslin, pähkinöiden, marjojen tai hedelmien kanssa, sekä leipää.

Parhaat keskustelut käydään usein saunassa. Johtuukohan se siitä, että meillä ei silloin ole mitään muuta, johon keskittyä? Ei puhelimia, ruokaa tai muuta. Lapset kertovat koulupäivistään, suunnittelemme lomamatkoja, pelaamme arvauspelejä. Nykyisessä kodissamme meillä on iso puusauna, joka on tehnyt meistä kaikista innokkaita saunojia.

Jokaisen päivän hienoja hetkiä ovat juttelut kotona, töissä, somessa ja muualla. Jutustelut ja viestittelyt voivat olla vaikka kepeää vitsailua tai kuulumisten vaihtoa, ei mitään sen kummempaa. Yhdessä nauraminen on parasta.

Kolme hyvää asiaa minussa:

Positiivisuus, stressinsietokyky, pitkäjänteisyys
Perusvireeni on luottavainen positiivisuus. Luotan vahvasti siihen, että elämä kantaa. En murehdi tulevaa, vaan yritän parhaani mukaan nauttia tästä hetkestä, tästä näin! Tässä asiassa olen nyt paljon taitavampi kuin nuorempana.

Kestän hyvin painetta ja olen parhaimmillani silloin, kun tapahtuu. Tykkään salaa sellaisista työjaksoista, jolloin täytyy venyä oikein kunnolla, erityisesti, jos ympärillä on innostunut tiimi. Stressi ei vaikuta nukkumiseeni, työnteko öiseen aikaan toki vaikuttaa, mutta se onkin sitten eri asia.

Pitkäjänteisyyshän sopii maratoonarin luonteenpiirteeksi vallan hyvin. En ole kärsimätön, vaan teen mielelläni töitä unelmieni eteen. Ehkä juju onkin siinä, että tekee niitä asioita, joista tykkää. Silloin se matka itsessään on palkinto.


Kolme hyvää asiaa elämässäni

Perhe, työ, juokseminen
Oma perhe on minulle keskeisin onnellisuuden lähde. Lapset ovat jo aika isoja, joten arki on juuri nyt aika leppoisaa, touhuntäyteistä toki. Yksi äitiyden hauskimmista asioista on omiin lapsiin tutustuminen: miten minun ja mieheni geenit ovat järjestäytyneet, minkälaisia ihmisiä meillä kasvaa? Esikoisen matemaattisuus ja päättäväinen sinnikkyys hämmästyttää jatkuvasti, kuopuksen kielellisessä lahjakkuudessa ja iloisessa vilkkaudessa on paljon tuttua. Välillä täytyy ihmetellä miestäkin: kai se jotain sinnikkyyttä on sekin, kun hän on saman ihmisen vierestä herännyt 15 vuotta.

Olen onnekas, kun saan tehdä työtä, josta tykkään todella paljon. Meillä on hieno työyhteisö, josta olen tosi ylpeä. Työ on haastavaa, mutta minulla on ympärilläni lahjakkaita ja hyvin motivoituneita ihmisiä, ja tiimihenki on vahva. Tuon porukan eteen teen mielelläni paljon töitä.

Juoksulenkki on usein paras hetki päivässä. On paljon vaikeampaa olla juoksematta kuin juosta. Aivot palkitsevat liikkumisesta vapauttamalla hyvää oloa tuovia hormoneja, ja elimistö osaa kaivata sitä päivittäin. Olen juoksija, niin kuin kaikki ihmiset luontaisesti ovat.


Kolme hyvää asiaa tänä vuonna
Kolme tähän mennessä? Tiedossa on hienoja juttuja tälle vuodelle, mutta pysytään menneissä.

Neulominen, pääsiäisloma, kasvikset
Sain merkillisen päähänpiston alkaa neuloa. En ollut neulonut vuosikausiin, enkä koskaan ole siitä erityisemmin pitänyt. Poikani neuvoi aloitussilmukoiden teon, katsoin googlesta sopivan ohjeen ja siitäpä sitten. Lapaset onnistuu jo kohtuudella, taitaa olla aika kokeilla sukkia. Neulominen on hirveän koukuttavaa ja hauskaa, mutta ei se ennen ollut. Mitä tapahtui kahdessakymmenessä vuodessa?

Vietimme pääsiäistä sukulaisten kanssa. Veljen tytärten lennokkaat tarinat naurattivat, omien lasten ja heidän ystävänsä kanssa katsottiin elokuvia joka ilta. Laskin oman ikäni viisi vuotta pieleen, mutta pääsimme kuitenkin vauhtiin minun ja veljieni satavuotissynttärien suunnittelussa. Yhdeksääkymppiä lähentelevät isovanhempani olivat kohtuullisen virkeitä, ja näin pitkästä aikaa myös isäni sisaruksia. Jalassani oli koko pääsiäisen ajan kalsarit tai juoksutrikoot, mitään asiallisempaa ei ollut edes mukana.

Joululahjaksi saamani satokausikalenteri on muuttanut ruokavaliotani kasvispainotteisemmaksi. Syön melko paljon aiempaa enemmän kasviksia, lisäksi iso osa maitotuotteista on vaihtunut kasvipohjaisiin valmisteisiin. Ihoni voi paremmin, mutta muita muutoksia en ennestäänkin virkeässä olossa osaa tunnistaa. Ehkä voin paremmin tai ehkä olo oli näin hyvä jo aiemmin. Mutta onhan se kasvisruoka vain niin herkkua!



Kolme hyvää asiaa blogissani

Tylsät teksti, huonot kuvat ja epäsäännöllinen päivitystahti
Haha! En vitsaile. Tämä blogi on olemassa ensisijaisesti minua itseäni varten. Blogin kirjoittaminen on rentoutumiskeino; en muuten juuri kirjoita vapaata tekstiä, vaikka kirjoittamisesta nautinkin. Blogi on muotoutunut ja muotoutuu sen mukaan, mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Kirjoitan niistä asioista, joista minua kiinnostaa kirjoittaa silloin, kun satun löytämään aikaa kirjoittamiselle. Jos ei huvita, en kirjoita. Lukijalähtöinen ajattelu ohjaisi kirjoittamista eri suuntaan, varmaankin lukijoiden kannalta kiinnostavampaan, mutta itselle paineistavampaan, eikä blogin tarkoitus ole lisätä kuormitusta, vaan rentouttaa. Niinpä sinä lukijani, joka luet näitä rivejä juuri nyt, en ole miettinyt, mitä sinä haluaisit lukea, mistä saisit innostusta. Olen iloinen, että luet, mutta oikeasti vielä enemmän minulle tuottaa iloa se, kun itse kirjoitan. Käsittelen niitä asioita, joita mietiskelen muutenkin. Kelailen treenejä, suunnittelen tulevaa. Kun olen laittanut läppärin kannen kiinni, olen rauhallisempi ja rentoutuneempi kuin ennen kirjoittamista. Kirjoitan sitten lisää, kun tuntuu siltä, että olisi hyvä kirjoittaa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

Maksimivetoja aamuharjoituksena

Vuosia sitten ajattelin, että aamulla juokseminen ei sovi minulle. Ennen aamupalaa ei jaksa ja aamupalan jälkeen ei pysty. Koirat ovat muuttaneet tämän käsityksen pysyvästi: ennen aamupalaa jaksaa kyllä ja aamupalan jälkeenkin pystyy. Minun aamulenkkini koirien kanssa ovat kuitenkin aina kevyitä, pappakoira ei enää vauhdista innostu. Olen muutenkin ollut sitä mieltä, että aamulla ei kyllä irtoa kuin kevyttä hölkkää. Päätin kuitenkin kokeilla kovempaa aamutreeniä nyt, kun kovien pakkasten vuoksi koirien ulkoilut ovat aivan minimissä, ja kun kuitenkin itse herään melko aikaisin joka tapauksessa.

Join herättyäni vain pikkuisen smoothieta ja lähdin hallille. Puoli seitsemän aikaan olin jo lämmittelemässä tyhjällä radalla. Olo oli ihan hyvä, yllättävän virkeä. Verkkailin viisitoista minuuttia, melko vähän siis. Nostin lämmittelyn loppupuolella pari kertaa sykkeen vauhtikestävyysalueelle. Kello kävi, eikä työpäivän aamuna tehnyt mieli venyttää harjoitusta, joten lyhyt, mutta tehokas lämmitt…

Viikot 3 & 4

Maratonharjoittelussani on kahden kovan ja yhden kevyen viikon rytmitys. Tämä on aikaisemminkin sopinut minulle hyvin.Nyt koville ja kevyille viikoille tehdään eroa vielä korostetummin, jotta kevyt viikko olisi varmasti palauttava, jolloin kovilla viikoilla olisi mahdollista treenata kovempaa. Viikko 3 oli kevyt viikko, jossa juoksukilometrejä 37,7. Kovalla viikolla 4 juoksua 70,14 km. Crossfit-treenejä molemmilla viikoilla kaksi.



Viikko 3 Tällä viikolla passailin harjoittelussa lauantain talvijuoksusarjan vuoksi. Samasta syystä pitkä lenkki jäi väliin kokonaan.

Maanantaina lepopäivä. Edellisen päivän väsymyksen vuoksi huolellista syömistä ja paljon sohva-aikaa.

Tiistaina maksimitreeni hallissa. Sain kellottajaksi Annan, joka teki minua ennen saman harjoituksen. Lämmittelyjen jälkeen 2 x 1000 m ja 2 x 500 m. Hallissa kello ei näytä vauhtia tarkasti, joten tavoitevauhti piti arvioida tuntuman perusteella. Kierrosten tavoiteajat oli laskettu etukäteen, joten jokaisella kierroksella oli myö…

Kevyesti flunssan jälkeen

Helmikuun teemana on ollut makoilu & lepäily. Flunssa ja siitä toipuminen täyttää tänään kaksi viikkoa. Tammikuun viimeisenä tiistaina valmistauduin viikonlopun talvijuoksusarjaan juoksemalla lyhyemmän vauhtikestävyyslenkin. Kurkku oli hieman kipeä, mutta tavallista puolta lyhyemmälle lenkille uskalsin lähteä kokeilemaan, kun hyvin harvoin flunssaa sairastan, vaikka se kurkkukipuna joskus käväiseekin. Jo lenkin aikana kuitenkin huomasin, että olo on voimattomampi kuin yleensä. Neljän kilometrin vauhtikestävyysosuus meni jotenkuten, pitemmän harjoituksen olisin jättänyt kesken. Seuraavana päivänä olinkin jo väsynyt ja kipeä.

Talvijuoksusarjaan osallistumisen peruuntuminen ei juuri harmittanut. Edellisestä osakilpailusta oli vain kaksi viikkoa, kun tähän keskitalveen oli jostain syystä mahdutettu kahteen viikkoon kaksi kisaa. Ikävämpi juttu oli se, että harjoittelu täytyi tietysti katkaista kokonaan, ja viime viikon lauantaille sovittu tasotesti täytyi myös jättää väliin. Toistasata…