1000 m hallissa

Karhu-viestistä tuttu juoksukaveri houkutteli juoksemaan 1000 metriä oman seuran hallikisoihin. Olin huomannut tapahtuman jo aiemmin, mutta en olisi lähtenyt ilman yllyttämistä, sen verran erikoinen oli tuo matkan pituus, ja vielä radalla. No tietenkin sitten lähdin, kun houkuteltiin. Kilpailu oli osa kansallista Flying Finns -sarjaa. Samalla pääsin ensimmäistä kertaa juoksemaan Mikkelin uudessa hallissa.

Lämmittelin parikymmentä minuuttia, hölkkää ja rentoja vetoja. Lähtöviivalla oli hankala suhtautua tulevaan. Yritin hahmottaa matkaa ajattelemalla kilsan vetoja, kovempaa vain pitäisi mennä. Ennen aikuisten starttia olimme seuranneet kolme junnuerää, mikä oli hyvä juttu. Sain muistutettua itselleni, että nousujohteinen juoksu voisi olla lopputuloksen kannalta parempi kuin alku täysillä ja uupuminen loppua kohti. Tähtäsin neljän minuutin alitukseen, mutta en ollut varma, olisiko se kuitenkaan mahdollinen: enhän ollut harjoitellut tällaista matkaa varten yhtään. Takana oli tavallinen maratonin treeniviikko, tosin pitkän lenkin olin juossut tarkoituksella jo lauantaina.

Kuva: Mikko Rahikainen

Aikuisten erässä oli kymmenkunta juoksijaa. Asemoin itseni porukan hännille. Ensimmäinen kierros meni maltilla, ehkä liiankin. Juoksin ensimmäisen kierroksen jälkeen takakaarteessa hitaamman juoksijan perässä tarkoituksena mennä omalla vauhdilla ohi vasta suoralla, ehkä olisi ollut järkevämpää ohittaa heti. Kaksi kierrosta sujui joutuin, kolmannella vilkaisin kellosta vauhtia, joka oli sillä hetkellä 3'50. Meno tuntui hyvältä ja sain kiristettyä viimeiselle kierrokselle. Juoksulinjat olivat minulla ihan mitä sattuu, välillä sisäradalla ja välillä seuraavalla. En osannut suhtautua muutaman minuutin suoritukseen, jossa sekunnit ovat paljon arvokkaampia kuin useamman tunnin suorituksissa. Mitähän olisin tehnyt, jos kengännauha olisi auennut? Varmaan olisin pysähtynyt solmimaan sen, niinhän sitä maratonilla tekisi ilman muuta... Viimeinen kierros 200 m radalla ei tuntunut pitkältä sekään. Loppusuoralla minut ohitti samassa sarjassa juossut nainen, jonka olin ohittanut viimeisen kierroksen alussa. Minulta ei löytynyt enää isompaa vaihdetta, jolla olisin pitänyt etumatkan. Ehkä kilpailuvietissäkin olisi kehitettävää.

Kuva: Mikko Rahikainen

Kuva: Mikko Rahikainen

Hassu, pehmeähkö juoksu. Loppuaika 4'08, jossa harmittavasti näkyy tuo ensimmäisen kierroksen himmailu. Sijoitus naisten sarjassa 3/4. Maalissa hengästytti yllättävän paljon, vaikka juoksu ei tuntunut terävältä ollenkaan. Oli aika hauska käydä juoksemassa ja olla itselle oudolla ja vaikealla alueella. Hallin pinta oli mukavan kimmoisa ja nopea juosta, mutta ilma oli kuiva. Tunnelma oli hyvä, varsinkin junnusarjojen kovat suoritukset ilahduttivat.

Kuva: Mikko Rahikainen

Kommentit

Kuukauden luetuimmat