Siirry pääsisältöön

Vanhat, virttyneet (ja niin rakkaat) trikoot

Treenivaatteita on vuosien saatossa kertynyt kaappeihin. Periaatteessa pärjäisin ihan hyvin muutamilla trikoilla, parilla takilla ja alusvaatteilla, mutta kampetta on paljon enemmän. Joitakin aikoja sitten sovin itseni kanssa, että uusien vaatteiden saamisen ehtona on luopuminen vastaavasta vanhemmasta. Tämä ei ole aivan pitänyt.



Trikoidenpoistopinossa oli useampia lycrapöksyjä. Pino jäi viemättä tekstiilikeräykseen, ja joskus heikkona hetkenä nappasin siitä vanhat suosikit jalkaan. Siitä lähtien ne ovat taas olleet viikottaisessa käytössä. Ihanat! Parhaat päivänsä nähneet housut ovat varmasti kymmenen vuotta vanhat, eivät todellakaan edustuskamaa. Nuo trikoot ovat joskus olleet viileän sään mallia, mutta pesujen kuluttamana talviominaisuuksia niissä ei enää ole. Kerraston housut alle puettuna ne toimivat kuitenkin pikkupakkasissa varsin hyvin. Leikkaus on niin onnistunut, että trikoita on mukava käyttää, ja siksi niistä luopuminen on vaikeaa.

Nämä vuosikerta-asicsit eivät ole kohtalossaan ainoita. Juoksutrikoiden pino pullistelee, mutta poistoon menevien valinta tuntuu vaikealta, vaikka nuhjuisimmat on kyllä helppo löytää. Olen yrittänyt antaa karseimmille trikoille kuoliniskua pukemalla niitä suunnistusmetsään, mutta terävät oksat tuntuvat suosivan enemmän uutukaista lycraa. Koirien tottistreeneissä olen saanut rei'itettyä yhdet pöksyt, kun leikkipalkkauksessa kynsi on lävistänyt ohuen kankaan, mutta totta puhuen nekin ovat vielä kaapissa, koska ne ovat "niin kivat".


Vanhojen hikivaatteiden himohamstraus ei rajoitu pelkästään juoksutrikoisiin. Unohdin taannoin suosikkijuoksutakkini taskuun koiran nameja, ja ahne narttu söi ne taskun läpi, jolloin takin selkäpuolen helmasta puuttuu pala kangasta. Mutta se on suosikkitakki kuitenkin, eihän siitä voi luopua.

Muistan edelleen aivan ensimmäiset juoksuun ostamani trikoot vuodelta 2003. Ei siksi, että ne olisivat olleet erityisen mieleenpainuvat, vaan siksi, että sain heitettyä ne menemään vasta parisen vuotta sitten. Niissä oli kyllä hirveän kiva vyötärö...

Kommentit

  1. Mahtavaa, että meitä trikoohamstereita piisaa ;D Mulle on myös sama liike tuttu: kaapista kirppiskasaan, kirppiskasasta päälle. Luulin jo heittäneeni mun talvi-Asicsini pois, mutta arvaapa mikä valahti esiin juoksutrikookasasta. Lempparit, parhaat kaverini!!! Olen pitänyt niitä flanelliyöpuvun housujen alla jäätävässä kodissamme. Ai kun tuntuu hyvältä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah! :D :D Just näin! Niitä on niin vaikea saada laitettua pois.

      Poista
  2. Hih luin tän jo ajat sitten, mutta en ennättänyt silloin kommentoimaan. Virttyneitä trikoita on mullakin kaapissa, mutta erityisen rakkaat on mun ensimmäiset säbäshortsit. Niitä en kyllä heitä pois ikinä :D Kulkenut matkassa jo (apua -- melkein KAKSKYT!) vuotta. Positiivista lienee, että edelleen mahdun niihin ;) Noh, kumppari jo ajat sitten kuihtunut ja housut virttyneet, että melkein päältä tippuu. Mutta en varmasti heitä pois. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D No niin, sielläkin arkistojen aarteita! Tarviiko sitä uusia ollenkaan, kun vanhoilla on niin kovasti tunnearvoa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

Maksimivetoja aamuharjoituksena

Vuosia sitten ajattelin, että aamulla juokseminen ei sovi minulle. Ennen aamupalaa ei jaksa ja aamupalan jälkeen ei pysty. Koirat ovat muuttaneet tämän käsityksen pysyvästi: ennen aamupalaa jaksaa kyllä ja aamupalan jälkeenkin pystyy. Minun aamulenkkini koirien kanssa ovat kuitenkin aina kevyitä, pappakoira ei enää vauhdista innostu. Olen muutenkin ollut sitä mieltä, että aamulla ei kyllä irtoa kuin kevyttä hölkkää. Päätin kuitenkin kokeilla kovempaa aamutreeniä nyt, kun kovien pakkasten vuoksi koirien ulkoilut ovat aivan minimissä, ja kun kuitenkin itse herään melko aikaisin joka tapauksessa.

Join herättyäni vain pikkuisen smoothieta ja lähdin hallille. Puoli seitsemän aikaan olin jo lämmittelemässä tyhjällä radalla. Olo oli ihan hyvä, yllättävän virkeä. Verkkailin viisitoista minuuttia, melko vähän siis. Nostin lämmittelyn loppupuolella pari kertaa sykkeen vauhtikestävyysalueelle. Kello kävi, eikä työpäivän aamuna tehnyt mieli venyttää harjoitusta, joten lyhyt, mutta tehokas lämmitt…

Viikot 3 & 4

Maratonharjoittelussani on kahden kovan ja yhden kevyen viikon rytmitys. Tämä on aikaisemminkin sopinut minulle hyvin.Nyt koville ja kevyille viikoille tehdään eroa vielä korostetummin, jotta kevyt viikko olisi varmasti palauttava, jolloin kovilla viikoilla olisi mahdollista treenata kovempaa. Viikko 3 oli kevyt viikko, jossa juoksukilometrejä 37,7. Kovalla viikolla 4 juoksua 70,14 km. Crossfit-treenejä molemmilla viikoilla kaksi.



Viikko 3 Tällä viikolla passailin harjoittelussa lauantain talvijuoksusarjan vuoksi. Samasta syystä pitkä lenkki jäi väliin kokonaan.

Maanantaina lepopäivä. Edellisen päivän väsymyksen vuoksi huolellista syömistä ja paljon sohva-aikaa.

Tiistaina maksimitreeni hallissa. Sain kellottajaksi Annan, joka teki minua ennen saman harjoituksen. Lämmittelyjen jälkeen 2 x 1000 m ja 2 x 500 m. Hallissa kello ei näytä vauhtia tarkasti, joten tavoitevauhti piti arvioida tuntuman perusteella. Kierrosten tavoiteajat oli laskettu etukäteen, joten jokaisella kierroksella oli myö…

Kevyesti flunssan jälkeen

Helmikuun teemana on ollut makoilu & lepäily. Flunssa ja siitä toipuminen täyttää tänään kaksi viikkoa. Tammikuun viimeisenä tiistaina valmistauduin viikonlopun talvijuoksusarjaan juoksemalla lyhyemmän vauhtikestävyyslenkin. Kurkku oli hieman kipeä, mutta tavallista puolta lyhyemmälle lenkille uskalsin lähteä kokeilemaan, kun hyvin harvoin flunssaa sairastan, vaikka se kurkkukipuna joskus käväiseekin. Jo lenkin aikana kuitenkin huomasin, että olo on voimattomampi kuin yleensä. Neljän kilometrin vauhtikestävyysosuus meni jotenkuten, pitemmän harjoituksen olisin jättänyt kesken. Seuraavana päivänä olinkin jo väsynyt ja kipeä.

Talvijuoksusarjaan osallistumisen peruuntuminen ei juuri harmittanut. Edellisestä osakilpailusta oli vain kaksi viikkoa, kun tähän keskitalveen oli jostain syystä mahdutettu kahteen viikkoon kaksi kisaa. Ikävämpi juttu oli se, että harjoittelu täytyi tietysti katkaista kokonaan, ja viime viikon lauantaille sovittu tasotesti täytyi myös jättää väliin. Toistasata…