Vanhat, virttyneet (ja niin rakkaat) trikoot

Treenivaatteita on vuosien saatossa kertynyt kaappeihin. Periaatteessa pärjäisin ihan hyvin muutamilla trikoilla, parilla takilla ja alusvaatteilla, mutta kampetta on paljon enemmän. Joitakin aikoja sitten sovin itseni kanssa, että uusien vaatteiden saamisen ehtona on luopuminen vastaavasta vanhemmasta. Tämä ei ole aivan pitänyt.



Trikoidenpoistopinossa oli useampia lycrapöksyjä. Pino jäi viemättä tekstiilikeräykseen, ja joskus heikkona hetkenä nappasin siitä vanhat suosikit jalkaan. Siitä lähtien ne ovat taas olleet viikottaisessa käytössä. Ihanat! Parhaat päivänsä nähneet housut ovat varmasti kymmenen vuotta vanhat, eivät todellakaan edustuskamaa. Nuo trikoot ovat joskus olleet viileän sään mallia, mutta pesujen kuluttamana talviominaisuuksia niissä ei enää ole. Kerraston housut alle puettuna ne toimivat kuitenkin pikkupakkasissa varsin hyvin. Leikkaus on niin onnistunut, että trikoita on mukava käyttää, ja siksi niistä luopuminen on vaikeaa.

Nämä vuosikerta-asicsit eivät ole kohtalossaan ainoita. Juoksutrikoiden pino pullistelee, mutta poistoon menevien valinta tuntuu vaikealta, vaikka nuhjuisimmat on kyllä helppo löytää. Olen yrittänyt antaa karseimmille trikoille kuoliniskua pukemalla niitä suunnistusmetsään, mutta terävät oksat tuntuvat suosivan enemmän uutukaista lycraa. Koirien tottistreeneissä olen saanut rei'itettyä yhdet pöksyt, kun leikkipalkkauksessa kynsi on lävistänyt ohuen kankaan, mutta totta puhuen nekin ovat vielä kaapissa, koska ne ovat "niin kivat".


Vanhojen hikivaatteiden himohamstraus ei rajoitu pelkästään juoksutrikoisiin. Unohdin taannoin suosikkijuoksutakkini taskuun koiran nameja, ja ahne narttu söi ne taskun läpi, jolloin takin selkäpuolen helmasta puuttuu pala kangasta. Mutta se on suosikkitakki kuitenkin, eihän siitä voi luopua.

Muistan edelleen aivan ensimmäiset juoksuun ostamani trikoot vuodelta 2003. Ei siksi, että ne olisivat olleet erityisen mieleenpainuvat, vaan siksi, että sain heitettyä ne menemään vasta parisen vuotta sitten. Niissä oli kyllä hirveän kiva vyötärö...

Kommentit

  1. Mahtavaa, että meitä trikoohamstereita piisaa ;D Mulle on myös sama liike tuttu: kaapista kirppiskasaan, kirppiskasasta päälle. Luulin jo heittäneeni mun talvi-Asicsini pois, mutta arvaapa mikä valahti esiin juoksutrikookasasta. Lempparit, parhaat kaverini!!! Olen pitänyt niitä flanelliyöpuvun housujen alla jäätävässä kodissamme. Ai kun tuntuu hyvältä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah! :D :D Just näin! Niitä on niin vaikea saada laitettua pois.

      Poista
  2. Hih luin tän jo ajat sitten, mutta en ennättänyt silloin kommentoimaan. Virttyneitä trikoita on mullakin kaapissa, mutta erityisen rakkaat on mun ensimmäiset säbäshortsit. Niitä en kyllä heitä pois ikinä :D Kulkenut matkassa jo (apua -- melkein KAKSKYT!) vuotta. Positiivista lienee, että edelleen mahdun niihin ;) Noh, kumppari jo ajat sitten kuihtunut ja housut virttyneet, että melkein päältä tippuu. Mutta en varmasti heitä pois. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D No niin, sielläkin arkistojen aarteita! Tarviiko sitä uusia ollenkaan, kun vanhoilla on niin kovasti tunnearvoa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat