Talvijuoksusarja 17-18 Maaliskuu

Edellinen talvijuoksusarjan osakilpailu juostiin kunnon pakkassäässä. Tällä kertaa (10.3.) olikin mukava lähteä juoksemaan parin asteen pakkaseen. Tavoitteena oli tehdä hyvä juoksu, kun viime kerralla aloitin liian kovaa. Osallistuin jälleen kuuden kilometrin sarjaan. Reittinä tuttu, edestakaisin juostava mäkinen Otavantien pätkä.


Lämmittelin juoksemalla kotoa lähtöpaikalle, noin neljä kilometriä. Olo oli melko vetämätön, vaikka edellisen päivän kevyellä lenkillä juoksu tuntui virkeältä. Huonot yöunet ehkä? Liikaa neulomista sohvalla aamupäivällä? Ajatus kovempaa menemisestä ei houkutellut, mutta lappujuoksussa onneksi porukka vie aina mukanaan.

Lähdin maltilla liikkeelle, mikä ei tuottanut vaikeuksia tahmean olon vuoksi. Harmittavasti jouduimme juoksemaan auraamattomalla tiellä, muutaman sentin lumikerros teki juoksusta raskasta. Nastat onneksi auttoivat jonkin verran. Menomatkalla juoksin kahden miehen perässä (tuttuja selkiä aiemmista osakilpailuista). Kaksi samaa matkaa juossutta naista meni kauempana edellä ja tekivät useamman minuutin paremmat loppuajat. Menomatka sujui kohtuullisesti. Lumi hidasti, mutta rasitus oli paremmin hallinnassa kuin edellisellä kerralla. Pitkä alamäki ennen kääntöpaikkaa palautti mukavasti.


Paluumatkalla oli voimia paremmin jäljellä kuin edellisessä juoksussa. Jäin kuitenkin pyörimään lipsuvaan lumeen, enkä saanut askeleeseen voimaa niin, että olisin pysynyt miesten kyydissä. Hitaamman paluumatkan kehno vauhti alkoi tympäistä. Yritin tsempata itseäni ajatuksella maksimitreenistä, mutta yhtään lennokkuutta se ei askeleeseeni tuonut. Jälkikäteen katsoin kellosta syketiedot. Mittaus ei ollut jostain syystä kunnolla onnistunut, mutta loppumatkalla olin kuitenkin päässyt koviin, yli 170 lukemiin. Hassua, kun vauhti oli hitaampi kuin maratonvauhtisella, helpohkolla lenkillä viikkoa aikaisemmin. Tuntui typerältä yrittää juosta voimien rajoilla, kun jalat eivät vieneet eteenpäin.

Loppuaika oli hitain koskaan: 31'01, edellisen pakkasjuoksun aikaa jopa puolitoista minuuttia heikompi. Sijoitus 3/5. Ei hurraamista ajassa, mutta kyllä otti tällä kertaa koville. Palautuksena hölkkäsin kotiin. Ihan viimeisillä sadoilla metreillä iski heikotus. Ilmeisesti verensokeri tipahti niin alas, että alkoi kevyesti huimaamaan. Vaihdoin raahustavaan kävelyyn, ja niin ohittivat hitaimmatkin koiranulkoiluttajat uupuneen urheilijan.


Kommentit

Kuukauden luetuimmat