Siirry pääsisältöön

Talvijuoksusarja 17-18 Maaliskuu

Edellinen talvijuoksusarjan osakilpailu juostiin kunnon pakkassäässä. Tällä kertaa (10.3.) olikin mukava lähteä juoksemaan parin asteen pakkaseen. Tavoitteena oli tehdä hyvä juoksu, kun viime kerralla aloitin liian kovaa. Osallistuin jälleen kuuden kilometrin sarjaan. Reittinä tuttu, edestakaisin juostava mäkinen Otavantien pätkä.


Lämmittelin juoksemalla kotoa lähtöpaikalle, noin neljä kilometriä. Olo oli melko vetämätön, vaikka edellisen päivän kevyellä lenkillä juoksu tuntui virkeältä. Huonot yöunet ehkä? Liikaa neulomista sohvalla aamupäivällä? Ajatus kovempaa menemisestä ei houkutellut, mutta lappujuoksussa onneksi porukka vie aina mukanaan.

Lähdin maltilla liikkeelle, mikä ei tuottanut vaikeuksia tahmean olon vuoksi. Harmittavasti jouduimme juoksemaan auraamattomalla tiellä, muutaman sentin lumikerros teki juoksusta raskasta. Nastat onneksi auttoivat jonkin verran. Menomatkalla juoksin kahden miehen perässä (tuttuja selkiä aiemmista osakilpailuista). Kaksi samaa matkaa juossutta naista meni kauempana edellä ja tekivät useamman minuutin paremmat loppuajat. Menomatka sujui kohtuullisesti. Lumi hidasti, mutta rasitus oli paremmin hallinnassa kuin edellisellä kerralla. Pitkä alamäki ennen kääntöpaikkaa palautti mukavasti.


Paluumatkalla oli voimia paremmin jäljellä kuin edellisessä juoksussa. Jäin kuitenkin pyörimään lipsuvaan lumeen, enkä saanut askeleeseen voimaa niin, että olisin pysynyt miesten kyydissä. Hitaamman paluumatkan kehno vauhti alkoi tympäistä. Yritin tsempata itseäni ajatuksella maksimitreenistä, mutta yhtään lennokkuutta se ei askeleeseeni tuonut. Jälkikäteen katsoin kellosta syketiedot. Mittaus ei ollut jostain syystä kunnolla onnistunut, mutta loppumatkalla olin kuitenkin päässyt koviin, yli 170 lukemiin. Hassua, kun vauhti oli hitaampi kuin maratonvauhtisella, helpohkolla lenkillä viikkoa aikaisemmin. Tuntui typerältä yrittää juosta voimien rajoilla, kun jalat eivät vieneet eteenpäin.

Loppuaika oli hitain koskaan: 31'01, edellisen pakkasjuoksun aikaa jopa puolitoista minuuttia heikompi. Sijoitus 3/5. Ei hurraamista ajassa, mutta kyllä otti tällä kertaa koville. Palautuksena hölkkäsin kotiin. Ihan viimeisillä sadoilla metreillä iski heikotus. Ilmeisesti verensokeri tipahti niin alas, että alkoi kevyesti huimaamaan. Vaihdoin raahustavaan kävelyyn, ja niin ohittivat hitaimmatkin koiranulkoiluttajat uupuneen urheilijan.


Kommentit

Kuukauden luetuimmat

Crossfit osaksi harjoittelua

Tämän vuoden marraskuu on ollut treenien puolesta varsin erilainen kuin kaksi edellistä. Pari vuotta sitten osallistuin ensimmäistä kertaa marrasputkeen ja juoksin joka päivä vähintään 25 minuuttia. Vuosi sitten olin samassa haasteessa ja asetin vielä kilometritavoitteeksi 300 km. Hienoja kuukausia molemmat! Nautin päivittäisestä juoksemisesta todella paljon. Tänä vuonna olin marraskuun alussa vielä hieman ylimenokauden fiiliksissä, jos nyt sellaisesta voi kuntoilijan kohdalla edes puhua. Vuoden toisen maratonin olin juossut lokakuun puolivälissä, joten marraskuun alussa ei ollut vielä valtavaa juoksunälkää ehtinyt kertyä, vaikka palautuminen tällä kertaa ihmeen nopeasti tapahtuikin.


Smartumin tilillä poltteli lokakuun puolella vielä lähes täydet liikuntasaldot, kun huomasin crossfit-salin aloittavan On ramp -kurssin sopivasti seuraavassa kuunvaihteessa. Kahtena kesänä olin ollut katsomassa ja tuomaroimassakin crossfit-kisoja täällä Mikkelissä, ja ajatus oli niistä energisistä ja inno…

Erilainen marraskuu

Marrasputketon marraskuu on näköjään mahdollista sekin. Tänä vuonna kilometrien keräily sai väistyä uuden harrastuksen tieltä, kun aloitin crossfitin vakaana aikomuksenani liittää se pysyvästi harjoitusviikkooni. Olen aina ollut lihaskuntoharjoittelussa laiska, eikä kotijumppa tai kuntosaliharjoittelu ole ollut millään tavalla herkkua, vaikka lihaskunnon merkityksen hyvin ymmärränkin. Ajatus siitä, että hyvä lihaskunto tukee juoksua, onkin ollut ainoa motivaattori tehdä voimaharjoittelua edes jokseenkin säännöllisesti. Olen usein sanonut, että en tykkää liikunnasta, tykkään vain juoksemisesta. Sen vuoksi crossfitin "löytäminen" tuntuu erityisen hyvältä: on olemassa minulle mieluinen tapa vahvistaa kehoa monipuolisesti.


Juoksukilometrejä kertyi marraskuussa 185. Kaksi pitkää lenkkiä tein kävellen, lisäksi yhden pitkän lenkin kävelyn ja juoksun yhdistelmäharjoituksena. Harjoittelu on ollut peruskestävyyttä, yksi kuuden kilometrin kovempi pyrähdys joukossa. Juokseminen on tuntu…

Adidas Ultra Boost, 1000 km yhteistä taivalta takana

Kirjoitin viime kesänä hämmentyneen tekstin testattuani Adidas Ultra Boosteja, jotka hankin sillä ajatuksella, että ne voisivat korvata Asicsin Nimbukset peruskenkänä. Ultra Boostit olivat melko erilaiset Nimbuksiin verrattuna, lisäksi epäilin päällysmateriaalin kestävyyttä ja sitä, että harvan neuloksen vuoksi kengät olisivat talvella kylmät.

Ekan testilenkin jälkeiset tunnelmat tuolla.

Kengillä on nyt juostu vajaa 1000 kilometriä, mikä on aika monessa paikassa annettu ohje juoksukenkien käyttöiälle. Itse olen aina juossut kengillä pitempään, kestävyys on ollut yksi tärkeä kriteeri vakiokengässä. Jos kengät ovat pintapuolisesti kunnossa, eivätkä jalat kipeydy niillä juostessa, niin silloin annan mennä vaan. No, Ultra Boostit näyttäisivät olevan tässä suhteessa minulle sopivat. Kuten vastaavan ikäisissä Nimbuksissakin, ulkopohjassa näkyy kulumista ja päällisestä alkaa puskea varvas läpi, mutta vielä on yhteistä matkaa jäljellä. Kengät tuntuvat edelleen hyvältä jalassa, mitään muotoutu…