Juoksuhaasteessa, osa 6

Juoksuhaasteen suorittaminen etenee. Jäljellä on useita kohtia, jotka tulee suoritettua vuoden edetessä, mutta myös haastavampia paloja, joiden suorittamiseen täytyy todella ryhtyä. Tässä pari helppoa nakkia, ja yksi hieman yllättävämpi.


7. Juokse mäkivetoja

Mäkiharjoitukset ovat mielestäni parhaimmillaan silloin, kun juostaan mäkisessä maastossa pitkään, ja väsymys pakkautuu lihaksiin vähitellen. Tein viime kesänä Vaarojen Maratonille harjoitellessani muutaman sellaisen pitemmän mäkitreenin, jossa väsymyksen raja tuntui siirtyvän jatkuvasti eteenpäin ja voimia löytyi aina lisää jostain. Hirveän koukuttavaa! 

Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut pitemmän mäkilenkin vuoro, vaan lähdin "kylähullun mäkeen" hetkeksi pyörimään. Juoksin kymmenen rentoa vetoa loivaan ylämäkeen. Nousu kesti noin 45 sekuntia, mikä riitti nostamaan sykkeen anaerobiselle kynnykselle. Palautuksena sama mäki alas hölkäten. Edellisenä päivänä juostu 16 km tuntui raukeutena jaloissa, eikä tehnyt mieli kiristää viimeisiin vetoihin. Tasaisesti nakutettu harjoitus ja rasti ruutuun haasteen kohtaan seitsemän.

7.3.2018 mäkivetoja 10 x 45 s + verkat yht. 7,94 km, 0:47'30


18. Tervehdi vastaantulevaa toista juoksijaa

Hämmästelen itseäni, kun olen suorittanut tämän kohdan haasteesta. Tässähän täytyi tietysti tervehtiä tuntematonta juoksijaa, tuntematonta ihmistä. Tuttuja olin toki tervehtinyt aiemminkin, mutta sitä ei lasketa. Arvelin, että tämä kohta haasteesta tulee suoritetuksi ulkomailla tai ei ollenkaan. Keski-Euroopassa haaste olisi kuitattu ensimmäisellä lenkillä, siellähän on aivan selvä juttu, että lenkkipolulla moikkaillaan. Introverttiudestani huolimatta suoritin tämän kuitenkin ihan täällä Mikkelissä, vieläpä varsin spontaanisti.

Tein vauhtikestävyyslenkkiä ja juoksin ylämäkeä, aavistuksen hapottava tilanne siis. Näin, että vastaan tulee juoksija, keski-ikäinen mies. Olin reitillä kohdassa, jossa ei ollut kevyen liikenteen väylää, joten juoksin tien vasenta laitaa, vastaantulija minun kannaltani oikeaa. Nostin katsettani, kun toinen juoksija oli melkein kohdallani, ja näin, että hänen kasvoillaan oli samanlainen onnellisen hullun ilme kuin omillani, ja että hän katsoi suoraan minuun. Yllätyin ja ilahduinkin, ja enempiä miettimättä nostin käteni tervehdykseen. Samantien laskin ujouttani pääni, enkä nähnyt tai myöskään kuulokkeet korvilla kuullut vastaantulijan reaktiota. Näin tuli sekunnissa suoritettua tämä kulttuuriseen kontekstiin ja luonteeseeni huonosti sopiva haasteen kohta.

3.3.2018 VK1 + verkat yht. 11,33 km, 1:01'00


26. Juokse juoksumatolla tai sisähallissa

Helmikuun lopun pakkasjaksoon ei mahtunut lauhempia päiviä, jolloin olisin voinut tehdä kovemman harjoituksen ulkona. Kevyemmät vauhtikestävyysharjoitukset sujuvat vielä -15 asteessa, mutta sitä kovemmilla tehoilla juostessa pakkasilman hengittäminen tuntuu liian raa'alta. Keskiviikkona 28.2. pakkasmittari näytti miinus kahdeksaatoista, joten suuntasin kuntosalille mattolenkille.

Matolla juokseminen on erilaista. Joskus pitkästä aikaa lämpimässä juokseminen tuntuu raskaalta, mutta nyt matot oli siirretty ilmanvaihdon kannalta sopivaan paikkaan. Matolla juostessa ilmanvastus puuttuu, sitä kompensoimaan asetin kaltevuuden kahteen prosenttiin. Juokseminen on helppoa, kun vauhti pysyy asetetussa: sopiva rytmi vain siihen ja musat korviin. Juoksin lämmitellen parikymmentä minuuttia. Vauhdit kuuden minuutin molemmin puolin tuntuivat hyvin kevyiltä, kontrasti nihkeään pakkaskeliin tuntui yllättävän suurelta. Lämmittelyn jälkeen tein kaksi 8 minuutin vk2-vetoa 5'00-4'50 min/km-vauhdilla. Välissä kahden minuutin palautus. Loppuverryttely oli yhtä pitkä kuin lämmittely, ja maton asetusten mukaisesti se pysähtyi, kun tunti oli tullut täyteen.

28.2.2018 juoksumattolenkki VK2 2 x 8 min + verkat yht. 10,2 km

* * *

Tässä koko juoksuhaaste, yliviivattuna suoritetut kohdat:
  1. Juokse pakkassäällä.
  2. Juokse lumessa.
  3. Juokse niin hitaasti, että rasitus ei ole kävelyä kovempaa.
  4. Tee polkujuoksulenkki.
  5. Osallistu juoksutapahtumaan.
  6. Juokse vähintään puolimaratonin matka, eli 21,0975 kilometriä.
  7. Juokse mäkivetoja. 
  8. Juokse portaita.
  9. Juokse joka päivä yhden kalenteriviikon ajan.
  10. Lenkkeile kaverin kanssa tai osallistu yhteislenkille.
  11. Juokse paikkaan, jossa et ole ennen käynyt.
  12. Juokse työmatka tai osa siitä. Jos et ole töissä, juokse vaikka kauppamatka.
  13. Juokse vauhtileikittelylenkki.
  14. Juokse rankkasateessa.
  15. Juokse vähintään tunnin ajan sellaista vauhtia, että pystyt puhumaan puuskuttamatta.
  16. Juokse Cooperin testi.
  17. Ota itsestäsi kuva kun juokset.
  18. Tervehdi vastaantulevaa toista juoksijaa.
  19. Poikkea entuudestaan tuntemattomalle polulle ja juokse katsomaan mihin se johtaa. 
  20. Laske askeltiheytesi ja kokeile juosta nopeammalla frekvenssillä. 
  21. Juokse rannalle.
  22. Juokse paljain jaloin.
  23. Juokse takaperin (ja ole varovainen!)
  24. Venyttele juoksulenkin jälkeen kunnolla. 
  25. Lue ja kommentoi juoksublogia.
  26. Juokse juoksumatolla tai sisähallissa.
  27. Mene juoksutapahtumaan kannustamaan tai vapaaehtoishommiin.
  28. Yhdistä juoksuharjoitus johonkin toiseen liikuntaan. Mene esimerkiksi lenkiltä suoraan uimaan tai tee pyörälenkin päälle kevyt juoksuharjoitus.
  29. Tee eväsretki juosten. Pysähdy lenkillä syömään eväitä ja katselemaan maisemia.
  30. Juokse radalla.
  31. Juokse 400 metriä kovaa ja ota aikaa.
  32. Juokse yöllä.
  33. Lähde lenkille aamulla auringon noustessa.
  34. Juokse lenkki ilman, että mukanasi on yhtään elektroniikkaa. Ei puhelinta, ei juoksukelloa, ei musiikkisoitinta.
  35. Tee juoksutekniikkaharjoitus. 
  36. Tee nähtävyyskierros juosten. Tämän voi toteuttaa yhtä hyvin matkoilla kuin omalla kotipaikkakunnallakin. 
  37. Aseta itsellesi juoksutavoite ja juokse tavoitteeseen!
  38. Pidä juoksupäiväkirjaa vähintään viikon ajan.
  39. Tee luontohavaintoja lenkillä. Kuuntele linnun laulua, katsele kasveja, havainnoi vuoden kiertoa luonnossa.
  40. Juokse sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina.

Kommentit

  1. Ai kuinka nätit nousut sykekäyrällä! :)

    Mulla on vielä tuo vastaantulevan juoksijan tervehtiminen suorittamatta. Olen pari kertaa yrittänyt, mutta, noh, Turku. Jos vastaantulija ei vilkaisekaan minuun päin, niin haastavaahan siinä on alkaa heippailemaan. Ja pakko myöntää, olen usein lenkeillä itse niin sisäänpäinkääntynyt, että aina en edes huomaa muita liikkeellä olevia ihmisiä...

    Hienosti olet saanut haasteita suoritettua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! :) Haaste on ollut hauska!

      Tuosta samasta syystä itse ajattelin, että tervehtiminen voi jäädä: itse en yritä saada kontaktia vastaantulijaan, ja harvemmin se vastaantulijakaan huomioi muuten kuin nopealla vilkaisulla, jos silläkään. Tykkään siitä ajatuksesta, että juoksijat ovat yhtä ja samaa porukkaa, siihen kyllä moikkailukulttuuri sopisi. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat