Helppoja lenkkejä

Olen aina tykännyt etanavauhtisista, lyhyistä lenkeistä, sellaisista, jotka "eivät tunnu missään". Juoksen monen mittaisia lenkkejä eri rasitusalueilla, mutta harjoittelussa on aina mukana pikku-kevyitä.


Lyhyillä lenkeillä on monta tarkoitusta. Ne palauttavat kovemmasta harjoittelusta paremmin kuin totaalinen lepo, tai toisaalta ne valmistavat tulevaan harjoitukseen. Raskaamman harjoituksen jälkeen lihaksissa tuntuu seuraavana päivänä, ja pitkään paikallaan pysyminen ei tunnu hyvältä. Palautteluhölkällä (tai -kävelyllä) lihakset vetristyvät ja olo paranee aineenvaihdunnan vilkastumisen myötä. Jalat ovat valmiimmat seuraavaan kehittävään harjoitukseen, kun ne ovat saaneet välillä kevyttä liikettä. Palauttavissa harjoituksissa matka tai vauhti ei ole ollenkaan merkityksellinen, tuntemuksen tulisi olla lataava, eikä kuluttava. Minulla palautuslenkkien kesto on tavallisesti puolesta tunnista tuntiin. Sekalaisissa nettilähteissä mainitaan palauttavan harjoittelun fysiologisina vaikutuksina lihasten hiussuoniston kehittyminen, maitohappojen poistuminen, stressitason väheneminen ja vammariskin pieneneminen. Uskon kaiken tämän.

Palauttavat harjoitukset toimivat myös mielialan korjaajana. Päivittäinen liikkuminen tekee hyvää päälle. Harjoittelu ei kuitenkaan voi jatkuvasti olla kuormittavaa, vaan välillä on mentävä kevyemmin. Palauttelulenkeillä on helppo antaa ajatusten virrata ja pään tyhjentyä, kun itse lenkki ei tarvitse keskittymistä tai vauhdin, sykkeen, rasitustuntemuksen tai vetoaikojen seuraamista. Sen kuin hipsuttelee menemään ja nauttii liikkeestä ja ulkoilmasta. Olen kahdesti ollut mukana marrasputkessa, jossa juostaan joka päivä vähintään 25 minuuttia. Molemmilla kerroilla olin "yleisonnellinen" koko kuukauden ajan siitä, että putki antoi luvan jokapäiväiseen juoksuun. Lenkkeilyn vaikutus vireyteen ja mielentilaan on valtava. Iso osa marrasputkijuoksusta oli juuri kevyttä juoksua, palauttavaa. Se mahdollisti juoksemisen tavoitteen mukaisesti; kevyimmällä teholla harjoittelua saa tahkota todella paljon, jos meinaa saada itsensä ylirasitustilaan.


Koiranomistajalle lyhyet ja kevyet sopivat mainiosti, vauhti ja tavoitteet kun menevät hyvin yksiin päivittäisen ulkoilutuksen kanssa: helpolla vauhdilla eteenpäin (jolloin ehtii haistella ja lirautella). Koirat ovatkin paras takuu sille, että palautuslenkit tulee tehtyä. Dalmatiankoirien pakkaskestävyys on heikohko, jolloin kylmempinä pakkasjaksoina ne horrostavat sisällä, mutta muuten aktiiviset, kookkaat koirat tarvitsevat useamman lenkin päivässä. Lähtisinkö vai en -pohdiskelua ei tarvitse käydä silloin, kun sohvalta ponkaisee ylös pari pilkullista aina, kun liikuskelee eteisen suunnalla. Ihan yhtä hyvin muitakin arkisia matkoja voisi yhdistää palauttavaan harjoitteluun, minulla sitä tulee tehtyä melko vähän.

Yksi herkullisimmista ajankohdista kevyille pikkulenkeille ovat aamut. Hiljaista ja heräilevää kaupunkia on mukava seurata. Aamulenkkeilyn kulta-aika onkin nyt alkamassa. Kevään auringonnousut ja linnunlaulu suorastaan vetävät aamuhölkälle! Kevyesti menemällä aamulenkkejä voi onneksi nauttia niin paljon kuin huvittaa.


Kommentit

Kuukauden luetuimmat