Juoksuvuosi 2017

Takana on hieno vuosi. Juoksu on taas tarjonnut haasteita, elämyksiä, rentoutumista, lohtua, iloa. Tänä vuonna rikkoutui juostujen kilometrien kokonaisennätys, samoin maratonin ja puolimaratonin enkka. Kehitys ei suinkaan ole ollut huimaa, vaan pieniä askelia eteenpäin. Tavoitteiden saavuttaminen ja juostut ajat jäävät muistiin tästä vuodesta, mutta tärkeintä on kuitenkin ollut juokseminen itsessään, se kun on voinut juosta. Kevyet aamuhölkät koirien kanssa tai kovempi mäkiharjoitus, jossa jaksamisen raja tuntui siirtyvän jatkuvasti eteenpäin. Metsässä rämpiminen, sateessa täydellisessä transsissa eteneminen. Juuri se hetki, jalat ilmassa seuraavaa askelta odottaen. Ei muuta kuin juoksu, ei mitään ennen sitä, eikä sen jälkeen.

Harjoittelua on rytmittänyt kisoihin osallistuminen: Wienin maraton huhtikuussa, Joensuun puolimaraton toukokuussa sekä Vaarojen Maraton lokakuussa. Toukokuun puolimaratonille en tosin harjoitellut sen kummemmin, ehdin onneksi palautua maratonilta ennen sitä. Kisoja on aina seurannut selkeästi kevyempi jakso. Harjoitteluni on pääasiassa juoksua, hieman lihaskuntoa ja jonkin verran kävelyä. Tämän vuoden määräkuukausi oli marraskuu, jolloin marrasputkitavoitteen mukaisesti juoksin 302 km. Vähiten juoksin lokakuussa: 119 km. Koko vuonna juoksukilometrejä 2438 km (271 tuntia), joista poluilla 448 km.



Harjoittelu on ollut minulle hyvin tyypillisesti enimmäkseen kevyttä: 44% PK1, 37% PK2, 11 % VK1, 6 % VK2, 2 % MK. Näissä lukemissa on mukana juoksun lisäksi kävelyä ja hiihtoa. Lihaskuntoharjoittelua en ole tallentanut kelloon.

Kevyin rasitus ei kaikki ole ollut palauttavaa harjoittelua. Pitkillä lenkeillä rasitus voi olla hyvinkin matala sykkeen puolesta, vaikka harjoitus silti on kehittävä. Osa kevyimmistä lenkeistä tulee juostua vain koirien ulkoilutuksen vuoksi, mutta niilläkin pyrähdyksillä on varmasti merkitystä vammojen ehkäisyssä ja palautumisessa, puhumattakaan niiden vaikutuksesta omaan oloon ja päivittäiseen jaksamiseen. Harjoittelu on ollut jonkin verran suunniteltua ja jonkin verran sitä, että ovesta nyt vain on tapana lähteä ulos päivittäin.






Vuoden alussa harjoittelin kevään maratonille. Olin suunnitellut juoksevani Joensuussa toukokuussa, mutta ystävän houkuttelemana osallistuinkin Wienin maratonille huhtikuussa. Maratonharjoittelussa tein erityisesti ekstrakevyitä pitkiä lenkkejä, usein metsäkävelyinä. Lisäksi yritin huomioida harjoittelun aerobisen ja anaerobisen kynnyksen tuntumassa. Minulle maratonharjoittelussa tärkeitä harjoituksia ovat myös maratonvauhtiset keskipitkät lenkit (minulla vk1-vauhtisia), siis henkisen valmistautumisen kannalta. Niitä tein muutaman, vaikka palautumisen kanssa piti olla tarkkana.



Maratonille harjoittelu oli kutakuinkin nousujohteista: juoksua tammikuussa 246 km, helmikuussa 198 km ja maaliskuussa 262 km. Helmikuussa tein osan lenkeistä hiihtäen ja kävellen, mutta kuukausi oli silti tammikuuta kevyempi.

Maraton meni hyvin. Energiat riittivät mainiosti, ei epäilystäkään, etteivätkö vaellustyyppiset pitkät lenkit olleet syynä siihen. Suunniteltu vauhti oli sopiva: loppu oli hyvin raskas, mutta vauhti pysyi maaliin saakka. Wienin maraton oli itävaltalaiseen tyyliin erinomaisesti järjestetty ja reitti kaunis. Loppuaika oma ennätys 3:49'45.

Wienin maratonin raportti 



Toukokuun alussa palauttelin maratonilta. Joensuun puolikkaalle (13.5.) osallistumista arvoin viimeiseen asti. Maratonista oli vain kolme viikkoa, ja olo oli epämääräinen. Mietin, kumpi olisi karmeampi juostava: kymppi vai puolikas. Ehkä puolikas, mutta siinä voisi juosta hieman hitaammin kuitenkin. Lopullisen päätöksen tein kisa-aamuna. Tasainen reitti ja viimeisen kierroksen vakkarijäniksen apu avittivat ennätykseen (1:44'48) itselleni ihmeellisen kovalla viiden minuutin kilometrivauhdilla. Naisten yleisessä sarjassa sija 5/70, sekin huvittavan korkea. Kisaa enemmän Joensuun reissusta jäi kuitenkin mieleen vierailu rakkaiden ystävien luona, kovat syömingit ja saunomiset.

Joensuun puolikas



Kesällä mietiskelin toisen maratonin juoksemista syksyllä. Tasainen Vantaa kiinnosti ja otin sen alustavasti kalenteriin. Sain kuitenkin osallistumisen Vaarojen Maratonille, kun Jänis ei päässytkään sinne osallistumaan. Niinpä treeni muuttui mäki- ja polkupainotteiseksi. Olin juossut Vaarojen Maratonin vuosia sitten, joten tiesin, mitä on luvassa. Ajalliselta kestoltaan maratonia pitempi juoksu vaatisi pitempiä pitkiä lenkkejä ja reitin korkeuserot kunnon mäkiharjoittelua.

Treenikesä oli upea! En ole koskaan juossut niin paljon poluilla ja metsässä kuin menneenä kesänä. Hinkkasin mäkiä juosten tai sauvojen kanssa tikutellen. Hain askeleeseen varmuutta harjoittelemalla poluilla niin paljon kuin mahdollista. Usein juoksin nuoremman koiramme kanssa, vanhempi oli kesällä melko kipeä, eikä liikkumisesta nauttinut.

Kuva: Satu / Juoksuaskeleet





Heinäkuussa juoksin 211 km, josta poluilla 107 km, elokuussa 230 km (poluilla 109 km) ja syyskuussa 206 km (poluilla 136 km). Vaarojen Maratonille lähtiessäni tiesin, että jalkojen voima on edelleen riittämätön tuohon tapahtumaan. Matkan pituutta sinällään ei tarvinnut pelätä, olinhan tehnyt pitkät ja kevyet lenkit huolella. Tuntuma piti paikkansa: hyvävoimaisena, mutta jalat aivan puhki saavuin maaliin ajassa 6:24'45. Tapahtuma oli huikean hieno! Kansallispuiston metsissä tuntee itsensä aivan hobitiksi.

Vaarojen Maraton 2017



Vaarojen Maraton oli "kisakauden" päätös. Talvijuoksusarjan osakilpailut toimivat kovina harjoituksina, samoin muut pienemmät tapahtumat, ne tulevat ja menevät ilman valmistautumista. Lokakuun palauttelujaksolla juoksua tuli vähemmän kuin minään muuna kuukautena. Olin innoissani marrasputkesta ja otin lisätavoitteeksi ylittää 300 km. Marraskuun alku oli yllättävän vaikea kevyen lokakuun jälkeen, mutta kroppa tottui nopeasti. Kilometrihaaste toi lisäulottuvuutta marrasputkeen: oli seurattava päivittäistä kilometrikeskiarvoa, jotta tavoite pysyisi mahdollisena.

Marraskuussa lenkkeily oli pääasiassa helppoa. Nautin taas todella paljon päivittäisestä juoksemisesta. Putken lopulla juoksin pitkän lenkin huonoilla energioilla, ilmeisesti en tajunnut olevani tuossa vaiheessa kuukautta jo sen verran tiukilla, että syömisen kanssa olisi pitänyt olla todella tarkkana. Marrasputken päivittäisen vähintään 25 minuutin juoksun tavoite sekä 300 km kilometritavoite toteutuivat. Marrasputki on ehdottomasti paras tapa ylittää synkkä marraskuu.

Marrasputki




Joulukuu oli kaksijakoinen. Marrasputkipalautumista "häiritsivät" muutamat kovemmat juoksut, enemmän kuin kuvittelin. Itsenäisyyspäivän juhlalenkki oli tunnelmaltaan hieno, mutta ilmeisen kuormittava (100 min pk2). Innostuin joulukuussa tekemään myös muutaman kovemman vauhtikestävyysharjoituksen, jotka todennäköisesti kippasivat kokonaisrasituksen liian kovan puolelle. Harjoitusintoa olisi ollut reilusti, mutta juoksu kulki monessa harjoituksessa huonosti joulukuun loppupuolella, eikä se ole minulle ollenkaan tavallista. Vuoden viimeiset päivät menivätkin siksi pääasiassa hyvin kevyellä harjoittelulla ja oloa tunnustellen. Joulun ja uudenvuoden vapaapäivät palauttivat kuitenkin hyvin ja sain päättää vuoden hyviin lenkkitunnelmiin ja entisenlaiseen kulkuun. Joulukuussa juoksua 144 km.




Koko vuosi meni ilman sairastamista, myöskään rasitusvammoja ei ole ollut. Olen iloinen ja kiitollinen terveydestä ja siitä, että juokseminen on tänäkin vuonna sopinut arkeen ja juhlaan niin loistavasti. Huomenna olenkin jo veteraanisarjalainen, kun -83 syntyneet voivat vuoden alusta osallistua N35-sarjaan. Tuntuu hienolta siirtyä aikuisiin tyttöihin, ehkäpä omakin kehitys jatkuu kovaan porukkaan siirtyessä.

Kommentit

  1. Sulla on ollut hyvä juoksuvuosi - tosi hieno tuo marraskuun kilometrimäärä! Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kiva vuosi! Samoin sinulle hyvää uutta vuotta! :)

      Poista
  2. Kiva postaus ja ihana kuva tuo, jossa hiekkatiellä näkyy koirien lisäksi kaksi pyöräilijää. Onnellista uutta juoksuvuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita pyöräilijöitä harvemmin enää saa lenkkiseuraksi, vauhti on niille liian hidas. :) Onnea myös sinulle uuteen vuoteen!

      Poista
  3. Upea vuosi!! Tuo, että olet pysynyt terveenä ja ilman loukkaantumisia, kuvastaa miten hienoa työtä harrastuksesi parissa teet! JEIJ, innolla kohti uutta vuotta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olihan hieno vuosi! Nimenomaan, innolla kohti uutta. :) Onnea uuteen vuoteen, Satu!

      Poista
  4. Sun kuvasi ovat mielettömiä. Jään aina ihailemaan niitä uudemman kerran luettuani mielenkiintoiset postauksesi.

    Sulla on hieno juoksuvuosi takana. Esimerkkisi auttaa mua matalasykkeisillä lenkeillä. Aina kun vauhti meinaa karata käsistä, muistelen kuinka kevyet treenisi ovat tuoneet sulla loistavaa tulosta. Pyrin samaan kevyen ja reippaan/kuormittavamman treenin suhteeseen. Ehkä tänä vuonna onnistun siinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Poppis! <3
      Ai miten hienoa. :) Yksilöllistähän se on tietysti, mutta minulle tuo hyvin kevyt harjoittelu on ollut tarpeen. Ja on toki myös tästä eteenpäin!

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat