Siirry pääsisältöön

Viikko 46

Putki jatkuu. Tällä viikolla juokseminen tuntui helpolta. Alkuviikon juoksin kevyellä teholla, perjantaina kovemman harjoituksen ja viikonlopun taas kevyesti. Säiden puolesta ollaan oltu juuri siinä, missä marrasputken nerokkuus ilmenee. Kävelin perjantaina masentavassa tuulessa ja sateessa töihin ja mietin, että tänäänkin on juoksupäivä, koska aina on. Jotenkin se lohdutti siinä sateenvarjoa puristaessa.

Juoksua tällä viikolla 70,3 km. Lyhyitä lihaskuntoharjoituksia en merkinnyt ylös.
Koko marraskuun kilsat tänään 195 eli hyvin lähellä kymmenen kilometrin keskiarvoa.





Maanantaina vain pikku lenkki, palauttelin sunnuntain pitkältä. Molemmat koirat olivat mukana.
   PK1 5,22 km, 0:37'01, 7'05 min/km

Tiistain lenkki oli kaksiosainen. Alkuun kevyesti koirien kanssa reilu puoli tuntia ja sitten reippaampi pk-pyrähdys siihen päälle. Koirien kanssa pysähdeltiin paljon, mikä näkyy sekä vauhdissa että sykkeessä. Reippaammalla osuudella askel oli kevyen ja lennokkaan tuntuinen.
  PK1 4,09 km, 0:31'05, 7'36 min/km, keskisyke 102
  PK2 6,92 km, 0:39'45, 5'45min/km, keskisyke 134

Keskiviikkona juoksin kevyemmin. Ulkoilutin koirat vuorotellen, vanhemmalle pari kilsaa ja loput nuoremman kanssa. Rauhallista, helppoa menoa.
   PK1 7,11 km, 0:51'14, 7'12 min/km, keskisyke 120


Torstaina kävin vain lyhyen koiralenkin. Väsytti tavallista lyhyempien yöunien vuoksi, mutta ainahan sitä pikkuisen juosta jaksaa.
   PK1 3,99 km, 0:29'03, 7'17 min/km

Perjantaina juoksin vauhtikestävyyttä. Lämmittelin parikymmentä minuuttia, jonka jälkeen juoksin ensin 4 km vk1-vauhtia ja sitten 4 km vk2-vauhtia. Loppuverkka kymmenen minuuttia. Vk1 oli helpohkoa vauhtia, joka toimi hyvänä välivaiheena ennen kovempaa osiota. Vk2-osuus rennon kovaa: tuntui jo juoksemiselta, mutta kiristämisen varaa olisi ollut vielä hyvin.
   VK1 4 km, 0:21'52, 5'28 min/km, keskisyke 147
   VK2 4 km, 0:20'26, 5'06 min/km, keskisyke 160
   + verkat yht. 12,73 km

Lauantaina jännitys tiivistyi, kun jouduin niistämään nenääni muutaman kerran. Tasan viikko sitten kurkku oli hieman kipeä, nyt vähän niin kuin nuhantapaista. Pitkäkestoinen ujo flunssa? Olo oli kuitenkin muuten hyvä, joten toteutin juoksusuunnitelmaani muutoksia tekemättä. Ilman marrasputkea olisi ollut lepopäivän paikka.

Lauantain lenkki oli kevyt. Ensin Zaden kanssa rauhallisesti 3 km, sitten yksin hieman kovempaa 6,4 km. Reippaampi osuus jäi suunniteltua iisimmäksi, kun arvelin, että olisi parempi juosta flunssan pelossa kevyemmin. Eikä olokaan ollut parhain aerobisen kynnyksen kolkuttelulle, mutta se johtui ennemminkin edellisen päivän kovasta lenkistä.
   PK1 3,28 km, 0:24'16, 7'24 min/km, keskisyke 117
   PK2 6,43 km, 0:38'19, 5'58 min/km, keskisyke 128



Sunnuntaina teki mieli lähteä pitkälle heti aamulla. Olin herännyt tavalliseen tapaan aikaisemmin kuin muut, mutta istuskelin kuitenkin ennen lähtöä lasten kanssa aamupalapöydässä. Yövieras oli kävellyt unissaan olohuoneen sohvalle, mikä nauratti kaikkia. Liikennettä oli ollut muutenkin: vessareissujen lisäksi koirista nuorempi oli käynyt yöllä tarkistamassa kaikki nukkujat.

Lähdin lenkittämään ensin vanhempaa, nivelrikkoista koiraa kävellen, mikä toimi erinomaisena aloituksena rauhalliselle pitkälle lenkille. 2,5 km / 21 min keskisykkeellä 94. Juoksuosuuden ensimmäisellä 14 kilometrillä oli mukana Zade. Menimme rauhallista 7 minuutin vauhtia, jossa syke pysyi helposti 100-115 välillä. Loppulenkki yksin musiikkia kuunnellen. Kävelyn kanssa hyvä 2:45 h rauhallinen pitkä.
   PK1 20,5 km, 2:22'33, 6'57 min/km, keskisyke 113

Kommentit

  1. Jee hyvä Raita! Sitkee sissi juoksee läpi harmaan ja pimeän marraskuun. Minä olen tyytynyt mattojuoksenteluun ja oudolla tavalla alkanut tykkäämään siitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marraskuu on ollut varsin siedettävä juuri juoksemisen vuoksi. :)

      No onhan siinä matossa oma viehätyksensä, shortsikelit ainakin! :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

Maksimivetoja aamuharjoituksena

Vuosia sitten ajattelin, että aamulla juokseminen ei sovi minulle. Ennen aamupalaa ei jaksa ja aamupalan jälkeen ei pysty. Koirat ovat muuttaneet tämän käsityksen pysyvästi: ennen aamupalaa jaksaa kyllä ja aamupalan jälkeenkin pystyy. Minun aamulenkkini koirien kanssa ovat kuitenkin aina kevyitä, pappakoira ei enää vauhdista innostu. Olen muutenkin ollut sitä mieltä, että aamulla ei kyllä irtoa kuin kevyttä hölkkää. Päätin kuitenkin kokeilla kovempaa aamutreeniä nyt, kun kovien pakkasten vuoksi koirien ulkoilut ovat aivan minimissä, ja kun kuitenkin itse herään melko aikaisin joka tapauksessa.

Join herättyäni vain pikkuisen smoothieta ja lähdin hallille. Puoli seitsemän aikaan olin jo lämmittelemässä tyhjällä radalla. Olo oli ihan hyvä, yllättävän virkeä. Verkkailin viisitoista minuuttia, melko vähän siis. Nostin lämmittelyn loppupuolella pari kertaa sykkeen vauhtikestävyysalueelle. Kello kävi, eikä työpäivän aamuna tehnyt mieli venyttää harjoitusta, joten lyhyt, mutta tehokas lämmitt…

Viikot 3 & 4

Maratonharjoittelussani on kahden kovan ja yhden kevyen viikon rytmitys. Tämä on aikaisemminkin sopinut minulle hyvin.Nyt koville ja kevyille viikoille tehdään eroa vielä korostetummin, jotta kevyt viikko olisi varmasti palauttava, jolloin kovilla viikoilla olisi mahdollista treenata kovempaa. Viikko 3 oli kevyt viikko, jossa juoksukilometrejä 37,7. Kovalla viikolla 4 juoksua 70,14 km. Crossfit-treenejä molemmilla viikoilla kaksi.



Viikko 3 Tällä viikolla passailin harjoittelussa lauantain talvijuoksusarjan vuoksi. Samasta syystä pitkä lenkki jäi väliin kokonaan.

Maanantaina lepopäivä. Edellisen päivän väsymyksen vuoksi huolellista syömistä ja paljon sohva-aikaa.

Tiistaina maksimitreeni hallissa. Sain kellottajaksi Annan, joka teki minua ennen saman harjoituksen. Lämmittelyjen jälkeen 2 x 1000 m ja 2 x 500 m. Hallissa kello ei näytä vauhtia tarkasti, joten tavoitevauhti piti arvioida tuntuman perusteella. Kierrosten tavoiteajat oli laskettu etukäteen, joten jokaisella kierroksella oli myö…

Kevyesti flunssan jälkeen

Helmikuun teemana on ollut makoilu & lepäily. Flunssa ja siitä toipuminen täyttää tänään kaksi viikkoa. Tammikuun viimeisenä tiistaina valmistauduin viikonlopun talvijuoksusarjaan juoksemalla lyhyemmän vauhtikestävyyslenkin. Kurkku oli hieman kipeä, mutta tavallista puolta lyhyemmälle lenkille uskalsin lähteä kokeilemaan, kun hyvin harvoin flunssaa sairastan, vaikka se kurkkukipuna joskus käväiseekin. Jo lenkin aikana kuitenkin huomasin, että olo on voimattomampi kuin yleensä. Neljän kilometrin vauhtikestävyysosuus meni jotenkuten, pitemmän harjoituksen olisin jättänyt kesken. Seuraavana päivänä olinkin jo väsynyt ja kipeä.

Talvijuoksusarjaan osallistumisen peruuntuminen ei juuri harmittanut. Edellisestä osakilpailusta oli vain kaksi viikkoa, kun tähän keskitalveen oli jostain syystä mahdutettu kahteen viikkoon kaksi kisaa. Ikävämpi juttu oli se, että harjoittelu täytyi tietysti katkaista kokonaan, ja viime viikon lauantaille sovittu tasotesti täytyi myös jättää väliin. Toistasata…