Rauhassa nyt

Meneillään on mainio lepojakso. Olen juossut tällä ja edellisellä viikolla pelkästään lyhyitä lenkkejä peruskestävyysalueella. Sen verran, että tulee juossut olo, mutta samalla osittainen makoiluvaihde jatkuu vain. Hold your horses -tunnelma johtuu tulevasta marrasputkesta, joka käynnistyy kahden viikon päästä. Haluan lähteä putkeen levänneenä, ja onhan Vaarojen Maratonista kuitenkin vain puolitoista viikkoa.




Se, mitä jo vähän kaipailen tässä hölkkäjaksolla, on kunnon mäkiharjoitukset. Vaaratreenissä mäkien kiipeäminen oli ihan uudella tavalla mukana harjoittelussani, siis viikottain. Oli mukava hakea jaksamisen rajoja rinteessä, varsinkin vauhtikestävyysalueella tehdyt pitemmät harjoitukset veivät tyystin sydämeni. Vahvistuneet jalat tuntuivat kulkevan kovempaa tasaisellakin, ja tasaisen reitin juoksu tuntuu nyt välillä siltä, että jotain puuttuu.

Jalkojen, erityisesti askellusvirheen vuoksi heikomman oikean jalan vahvistamisessa olen ollut omalla mittarillani hyvin reipas. Yhden jalan kyykkyjä, askelkyykkyjä, yhden jalan loikkia sekä muuta vahvistavaa jumppaa olen tehnyt monta kertaa viikossa. Polkumaraton väsytti oikean jalan niin totaalisesti, että päätin, etten voi enää luistella lihaskuntoharjoituksista yhtään enempää. Osansa on myös jäsenkorjaajallani Kristalla, joka on sopivan dramaattisesti kauhistellut jalkojeni puolieroja. Helpompihan se on uskoa, kun joku muukin sen sanoo. Teen liikkeitä, jossa jalat tekevät töitä erikseen, jolloin oikean jalan on tehtävä kaikki työ itse. Esimerkiksi sivukyykyissä vasen jaksaisi todennäköisesti tehdä tuplaten toistoja oikeaan nähden, eli tietyt alueet lihaksistossa ovat todella pahasti epätasapainossa. Miten näillä on ylipäätään juostu maaliin yhtään mitään matkaa?




Ja ei, vieläkään ei suunnitelmia ensi vuodelle. Jos mennään tutulla kaavalla, on keväällä ohjelmassa maraton. Ajankohta tai tapahtuma tarkentuu vasta joskus, mutta tuskinpa maltan odotella syksymaratoneja. Tykkään tästä hetkestä, kun ensi vuosi tuntuu vielä niin kaukaiselta, ettei sitä viitsi edes ajatella, ja harjoitteluaikaa tuntuu olevan valtavasti. Loppuvuosi on peruskestävyyspainotteinen, mutta ei ilman tavoitteita: marraskuussa on tarkoitus yrittää juosta enemmän kuin koskaan aikaisemmin kuukauden aikana. Sitä ajatusta vasten nyt on vielä hyvä pitää lenkit lyhyenä ja varmistaa vahva startti marrasputkeen.

Kommentit

  1. Mukavilta kuulostavat fiiliksesi! Eilen vasta tajusin, että marraskuuhun on enää hetki vain - aika on taas rientänyt aivan huomaamatta. Minulta marrasputki jää tänä vuonna väliin, koska kiireitä on tiedossa niin paljon muutenkin. Innolla kuitenkin tulen seurailemaan sinun putkeasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marraskuu on ihan pian! Nyt, kun ilmat ovat viilentyneet, tuntuukin jo ihan marraskuulta. Hienoa, täytyykin olla realisti: aina ei ole tilaa marrasputkelle. Kiva, kun seuraat! :)

      Poista
  2. Kuulostaa hyvältä!

    Itseäni kiehtoo ajatus tuosta marrasputkesta. Jokin aika sitten lueskelinkin postauksiasi aiheesta. Mutta epäilen, että mulla pettäisi kroppa, aikataulut tai joku muu, ja siksi en ole tehnyt vielä päätöstä. Epäröin ja funtsin vielä, kun polvikin välillä vaivaa, että olisiko jokapäiväinen juoksu mulle fiksua.

    Seuraan kuitenkin mielenkiinnolla sun putkea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun seurailet! :) Olin jo kirjoittamassa, että putkeen vaan, epäilytti se minuakin viime vuonna, mutta jos sinulla on paranneltavia vammoja, niin voi olla järkevämpi mennä niiden ehdoilla. Tai sitten soveltaen, omilla säännöillä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat