Siirry pääsisältöön

Rauhassa nyt

Meneillään on mainio lepojakso. Olen juossut tällä ja edellisellä viikolla pelkästään lyhyitä lenkkejä peruskestävyysalueella. Sen verran, että tulee juossut olo, mutta samalla osittainen makoiluvaihde jatkuu vain. Hold your horses -tunnelma johtuu tulevasta marrasputkesta, joka käynnistyy kahden viikon päästä. Haluan lähteä putkeen levänneenä, ja onhan Vaarojen Maratonista kuitenkin vain puolitoista viikkoa.




Se, mitä jo vähän kaipailen tässä hölkkäjaksolla, on kunnon mäkiharjoitukset. Vaaratreenissä mäkien kiipeäminen oli ihan uudella tavalla mukana harjoittelussani, siis viikottain. Oli mukava hakea jaksamisen rajoja rinteessä, varsinkin vauhtikestävyysalueella tehdyt pitemmät harjoitukset veivät tyystin sydämeni. Vahvistuneet jalat tuntuivat kulkevan kovempaa tasaisellakin, ja tasaisen reitin juoksu tuntuu nyt välillä siltä, että jotain puuttuu.

Jalkojen, erityisesti askellusvirheen vuoksi heikomman oikean jalan vahvistamisessa olen ollut omalla mittarillani hyvin reipas. Yhden jalan kyykkyjä, askelkyykkyjä, yhden jalan loikkia sekä muuta vahvistavaa jumppaa olen tehnyt monta kertaa viikossa. Polkumaraton väsytti oikean jalan niin totaalisesti, että päätin, etten voi enää luistella lihaskuntoharjoituksista yhtään enempää. Osansa on myös jäsenkorjaajallani Kristalla, joka on sopivan dramaattisesti kauhistellut jalkojeni puolieroja. Helpompihan se on uskoa, kun joku muukin sen sanoo. Teen liikkeitä, jossa jalat tekevät töitä erikseen, jolloin oikean jalan on tehtävä kaikki työ itse. Esimerkiksi sivukyykyissä vasen jaksaisi todennäköisesti tehdä tuplaten toistoja oikeaan nähden, eli tietyt alueet lihaksistossa ovat todella pahasti epätasapainossa. Miten näillä on ylipäätään juostu maaliin yhtään mitään matkaa?




Ja ei, vieläkään ei suunnitelmia ensi vuodelle. Jos mennään tutulla kaavalla, on keväällä ohjelmassa maraton. Ajankohta tai tapahtuma tarkentuu vasta joskus, mutta tuskinpa maltan odotella syksymaratoneja. Tykkään tästä hetkestä, kun ensi vuosi tuntuu vielä niin kaukaiselta, ettei sitä viitsi edes ajatella, ja harjoitteluaikaa tuntuu olevan valtavasti. Loppuvuosi on peruskestävyyspainotteinen, mutta ei ilman tavoitteita: marraskuussa on tarkoitus yrittää juosta enemmän kuin koskaan aikaisemmin kuukauden aikana. Sitä ajatusta vasten nyt on vielä hyvä pitää lenkit lyhyenä ja varmistaa vahva startti marrasputkeen.

Kommentit

  1. Mukavilta kuulostavat fiiliksesi! Eilen vasta tajusin, että marraskuuhun on enää hetki vain - aika on taas rientänyt aivan huomaamatta. Minulta marrasputki jää tänä vuonna väliin, koska kiireitä on tiedossa niin paljon muutenkin. Innolla kuitenkin tulen seurailemaan sinun putkeasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marraskuu on ihan pian! Nyt, kun ilmat ovat viilentyneet, tuntuukin jo ihan marraskuulta. Hienoa, täytyykin olla realisti: aina ei ole tilaa marrasputkelle. Kiva, kun seuraat! :)

      Poista
  2. Kuulostaa hyvältä!

    Itseäni kiehtoo ajatus tuosta marrasputkesta. Jokin aika sitten lueskelinkin postauksiasi aiheesta. Mutta epäilen, että mulla pettäisi kroppa, aikataulut tai joku muu, ja siksi en ole tehnyt vielä päätöstä. Epäröin ja funtsin vielä, kun polvikin välillä vaivaa, että olisiko jokapäiväinen juoksu mulle fiksua.

    Seuraan kuitenkin mielenkiinnolla sun putkea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun seurailet! :) Olin jo kirjoittamassa, että putkeen vaan, epäilytti se minuakin viime vuonna, mutta jos sinulla on paranneltavia vammoja, niin voi olla järkevämpi mennä niiden ehdoilla. Tai sitten soveltaen, omilla säännöillä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

Crossfit osaksi harjoittelua

Tämän vuoden marraskuu on ollut treenien puolesta varsin erilainen kuin kaksi edellistä. Pari vuotta sitten osallistuin ensimmäistä kertaa marrasputkeen ja juoksin joka päivä vähintään 25 minuuttia. Vuosi sitten olin samassa haasteessa ja asetin vielä kilometritavoitteeksi 300 km. Hienoja kuukausia molemmat! Nautin päivittäisestä juoksemisesta todella paljon. Tänä vuonna olin marraskuun alussa vielä hieman ylimenokauden fiiliksissä, jos nyt sellaisesta voi kuntoilijan kohdalla edes puhua. Vuoden toisen maratonin olin juossut lokakuun puolivälissä, joten marraskuun alussa ei ollut vielä valtavaa juoksunälkää ehtinyt kertyä, vaikka palautuminen tällä kertaa ihmeen nopeasti tapahtuikin.


Smartumin tilillä poltteli lokakuun puolella vielä lähes täydet liikuntasaldot, kun huomasin crossfit-salin aloittavan On ramp -kurssin sopivasti seuraavassa kuunvaihteessa. Kahtena kesänä olin ollut katsomassa ja tuomaroimassakin crossfit-kisoja täällä Mikkelissä, ja ajatus oli niistä energisistä ja inno…

Erilainen marraskuu

Marrasputketon marraskuu on näköjään mahdollista sekin. Tänä vuonna kilometrien keräily sai väistyä uuden harrastuksen tieltä, kun aloitin crossfitin vakaana aikomuksenani liittää se pysyvästi harjoitusviikkooni. Olen aina ollut lihaskuntoharjoittelussa laiska, eikä kotijumppa tai kuntosaliharjoittelu ole ollut millään tavalla herkkua, vaikka lihaskunnon merkityksen hyvin ymmärränkin. Ajatus siitä, että hyvä lihaskunto tukee juoksua, onkin ollut ainoa motivaattori tehdä voimaharjoittelua edes jokseenkin säännöllisesti. Olen usein sanonut, että en tykkää liikunnasta, tykkään vain juoksemisesta. Sen vuoksi crossfitin "löytäminen" tuntuu erityisen hyvältä: on olemassa minulle mieluinen tapa vahvistaa kehoa monipuolisesti.


Juoksukilometrejä kertyi marraskuussa 185. Kaksi pitkää lenkkiä tein kävellen, lisäksi yhden pitkän lenkin kävelyn ja juoksun yhdistelmäharjoituksena. Harjoittelu on ollut peruskestävyyttä, yksi kuuden kilometrin kovempi pyrähdys joukossa. Juokseminen on tuntu…

Adidas Ultra Boost, 1000 km yhteistä taivalta takana

Kirjoitin viime kesänä hämmentyneen tekstin testattuani Adidas Ultra Boosteja, jotka hankin sillä ajatuksella, että ne voisivat korvata Asicsin Nimbukset peruskenkänä. Ultra Boostit olivat melko erilaiset Nimbuksiin verrattuna, lisäksi epäilin päällysmateriaalin kestävyyttä ja sitä, että harvan neuloksen vuoksi kengät olisivat talvella kylmät.

Ekan testilenkin jälkeiset tunnelmat tuolla.

Kengillä on nyt juostu vajaa 1000 kilometriä, mikä on aika monessa paikassa annettu ohje juoksukenkien käyttöiälle. Itse olen aina juossut kengillä pitempään, kestävyys on ollut yksi tärkeä kriteeri vakiokengässä. Jos kengät ovat pintapuolisesti kunnossa, eivätkä jalat kipeydy niillä juostessa, niin silloin annan mennä vaan. No, Ultra Boostit näyttäisivät olevan tässä suhteessa minulle sopivat. Kuten vastaavan ikäisissä Nimbuksissakin, ulkopohjassa näkyy kulumista ja päällisestä alkaa puskea varvas läpi, mutta vielä on yhteistä matkaa jäljellä. Kengät tuntuvat edelleen hyvältä jalassa, mitään muotoutu…