Viikko 35

Palautteluviikko alkoi epätyypillisen kevyesti kolmen päivän levolla. Maanantain olisin huilinut joka tapauksessa, mutta tiistaina kävin jäsenkorjaajalla, minkä vuoksi lähdin viikon ensimmäiselle lenkille vasta torstai-iltana. Treenit painottuivatkin nyt vahvasti loppuviikkoon.

Juoksua 25,24 km (3:14 h), josta poluilla 13,51 km (1:54 km)
Kävelyä 11,5 km (2 h)


Oikea lonkkani oli alkanut naksumaan tavallista enemmän. Sukuni vankkoja naksahteluperinteitä kunnioittaen en ole koskaan pystynyt kulkemaan äänettömästi portaissa tai oikein missään muuallakaan, vähintäänkin nilkat pitävät ääntä jatkuvasti. Lonkka tuntui nyt kuitenkin villiintyneen entisestään, jopa pyöräillessä se pamahteli jokaisella liikkeellä. Pikaisen lääkärikonsultaation ja facebook-huhuilun perusteella ei ollut syytä huoleen, kun kipua ei ollut missään. Päättelin oikean jalan virheasennon ja kesästä muuttuneen harjoittelun aiheuttaneen jotain muutosta lihasten, jänteiden, mitä siellä nyt onkaan, kireydessä tai asemissa. Päätin mennä kalevalaiselle jäsenkorjaajalle. Työkaverini oli hoidattanut jäsenkorjaajalla pitkään vaivanneen hyppääjän polvensa kuntoon, samoin sain useita muitakin suosituksia tuolle hoitomuodolle. Kalevalainen jäsenkorjaus kuulostaa shamanistiselta ja siksi vähän huvittavalta. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että hoito perustuu suomalaiseen kansanperinteeseen, ja sen juuret ovat oikeasti kalevalaisessa ajassa.

Tiistaina siis tapasin Kristan, jolla olin edellisenä päivänä hierottanut molemmat koirat. Nyt laitettaisiin kuntoon sekä koirat että akka. En ole koskaan aiemmin käynyt edes hierojalla, mikä huvitti jäsenkorjaajaa, ja onhan se ehkä erikoista. Pääsin nyt kysymään, miltä lihakset tuntuivat, olivatko ne hieronnan tai venyttelyn tarpeessa, kumpaakaan kun ne eivät saa. Lihasten aineenvaihdunta tuntuu kuitenkin toimivan vallan hyvin. Jos perimässäni on löysänivelisyyttä, niin jotain hyvääkin sentään.

Parin tunnin käsittely aloitettiin jalkapohjista. Minun on hankala verrata käsittelyä mihinkään, mutta hoito oli kivuton. Painelua, hierontaa, toistuvia liikkeitä. Oikean jalan virheasento näkyi ja tuntui jalkaterässä, polvessa ja lantiossa. Isoin yllätys oli kuitenkin selkäranka, jossa on selvää vinoutta. Skolioosia minulla ei ole diagnosoitu, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että mutkaa siellä on. Lannerangan alue on vinossa vasemmalle ja rintaranka oikealle. Lannerangassa vinous on voimakkaampaa.

Tiistai-iltana erityisesti oikeassa jalassa tuntui tavallista enemmän eloa. Polvea kuumotteli ja jalkaterässä tuntui virtaavan jotain. Selkä ilmoitteli itsestään myös, mutta käsittelypäivänä vielä kohtuullisen vaimeasti.

Keskiviikkona oli ilman muuta käsittelynjälkeinen lepopäivä. Oikea jalka tuntui vetreältä, mutta isoimmat tuntemukset olivat selässä, jossa käsittely tuntui huomattavasti. Teki mieli pitää ranka suorassa, välttää sivuille kurkottelua ja istumista. Päädyin toimistolla tekemään töitä sohvalla vatsallani maaten, kun istuminen ja seisominen ei tuntunut hyvältä. Erityisesti alaselkä, jonka asennon jäsenkorjaaja totesi yläselkää vaikeammaksi, tuntui vaativan joko jatkuvaa liikettä tai suoristamista ja venyttämistä. Mielenkiintoista, jotain siellä tapahtuu. Tarina jatkuu kuukauden päästä, jolloin selän käsittely uusitaan juuri tuon selän vuoksi.



Torstai-illan lenkille lähdin Zaden kanssa. Olli ei enää voi olla peruslenkeillä mukana ihan kevyimpiä lukuunottamatta, mutta onneksi on yksi tervekin koira talossa. Kevyesti lämmitellen kaksi kilometriä, sen jälkeen peruskestävyyttä 6,6 km. Oli ihanan lämmin, hieman sateinen ilta. Juoksu tuntui hyvältä, jalat ja selkä samoin.
   PK1 2 km, 0:13:30, 6:45 min/km
   PK2 6,6 km, 0:39:04, 5:55 min/km

Perjantaina lenkkikaverina oli jälleen Zade. Kävimme tekemässä mäkitreenin pojan jalkapalloharjoitusten aikana. Harjoitus oli melko lyhyt, treenasin koiran ja siinä samalla itseni. Koiralle riitti muutama nousu, eikä minulla ollut aikaa jatkaa yksin pitempään.
   PK/VK mäkiharjoitus 4,68 km, 0:45:01, 9:36 min/km, keskisyke 139 (max 160)




Lauantaina koirat saivat pitemmän metsäulkoilun, joten lähdin lenkille yksin. Vireystaso oli iltapäivällä alhainen, mutta onneksi selasin Vuokatin ja Nuuksion polkukisojen kuvia ennen lähtöä, johan alkoi fiilikset nousemaan. Peruslenkki poluilla, joita löytyi taas uusia ihan nurkan takaa. Tulee lievästi sanottuna hölmö olo, kun löytää kivoja polkuja, joiden lähellä on asunut vuosia tietämättä niistä mitään. Alkuun taas vähän kevyemmin kymmenisen minuuttia.
   Jumppa 20 min
   PK2 polkujuoksu 8,83 km, 1:08:55, 7:48 min/km, keskisyke 135

Sunnuntaina kävin puolenpäivän aikaan tekemässä pienen loikkaharjoituksen. Juoksin lämmittelyksi polkuja, jonka jälkeen rennosti muutamia loikkasarjoja sekä nopeita ylämäkivetoja. Iltalenkkinä viime sunnuntain tapaan pari tuntia kävelyä. Ollin kanssa kiertelimme kaupungilla. Zaden osuudella lähdimme metsään, löysimme uusia polkuja ja eksyimmekin vähän. Välillä kuljettiin umpimetsää, mutta sehän oli vain mukavaa vaihtelua lenkkiin.
   Aamu: loikkaharjoitus 3,13 km, 0:27:28, 8:47 min/km
   Ilta: PK1 kävely 11,5 km, 2:00:24, 10:28 min/km, keskisyke 101



Kommentit

Kuukauden luetuimmat