Siirry pääsisältöön

Pimeää ja synkkää? Juokse!

Osallistuin viime vuonna marrasputkeen. En tarkalleen muista marrasputken alkuperäistä ideaa, mutta kai se on ultrajuoksijoiden tapa huolehtia tärkeästä perusharjoittelusta silloin, kun säiden puolesta lenkillelähtö on haasteellisinta. Minullekin marrasputki oli keino tehdä hallittu yliheitto syksyn pimeydestä alkutalveen. Halusin painottaa syksy- ja talviharjoittelussa peruskestävyyttä ja marrasputkessa kokeilla määrän lisäämistä harjoitteluun. Marraskuu oli onnellinen kuukausi, olin ihan fiiliksissä jokapäiväisestä juoksusta. James Bond -elokuvani nimi voisi olla Marrasputki - Lupa juosta.


No aivan, putki houkuttelee tänäkin vuonna. Vaarojen Maraton juostaan lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin marrasputki ei uhkaa siitä palautumista. Marrasputkessani on tarkoitus juosta vähintään 25 minuuttia joka päivä (näin muistaakseni on originaali-putkessakin). Helppoa kuin heinänteko, juoksuhan voi olla hyvinkin kevyttä. Tuossa vaiheessa vuotta se ainakin minulle sopii varsin hyvin.

Marrasputkesta voisi helposti saada käsityksen, että kysymys on kilometrien keräilystä. Miksipä ei, ajattelin kyllä kokeilla 300 kilometriä tänä vuonna. Mutta putken merkitys on kuitenkin ihan muualla. Marraskuu on usein ainakin täällä Mikkelin korkeudella lumeton, siis hyvin pimeä kuukausi. Toimistorotalla valoisa aika kuluu töissä ja lenkki kylmässä syksysateessa houkuttelee vähemmän kuin sisätiloissa hiimailu. Marrasputken nerokkuus on siinä, että sää ei ole este ulkoilulle, eikä oma "ei huvita tänään" -asenne. Aina on hyvä päivä lenkkeillä, edes se 25 minuuttia. Mitä päivittäinen juoksu tekee ihmiselle? No hyvää! Vireystaso on korkealla ja uni maistuu. Myönnän, että koiranomistajalle ulos lähteminen säässä kuin säässä ei ole juttu eikä mikään, mutta ainakin minulle juoksun kuuluminen itsestäänselvyytenä jokaiseen päivään oli jokseenkin uutta.


Jos marrasputki houkuttelee, mutta epäilet vaikkapa jalkojen kestävyyttä, niin miksi et soveltaisi ja tekisi putkesta itsellesi sopivaa. Itsensä päivittäinen ulkoiluttaminen ja liikuttaminen tekee hyvää. Synkkä syksy ei tunnu ollenkaan niin synkältä, kun aivot saavat päivittäisen annoksensa mielihyvähormoneja. Jos lähdet mukaan marrasputkeen, olisi mukava lukea siitä. Kirjoitathan, linkkaa, jos sinulla on blogi! Viime vuonna ainakin Jonna oli mukana.

Marrasputkiraporttini vuodelta 2016 luettavissa tuolta.
Ajatuksiani ennen ensimmäistä marrasputkea tuolla.

Kommentit

  1. Jaa-a! Kuulostaapa mielenkiintoiselta. Olen kuullut putkesta aiemmin, mutta en ole osallistunut. Nyt näin koiranomistajana voisin juosta vaikka 3km per-päivä ja vaikka joka toisen pylväänvälin. Eli kaipa marrasputkeen voisi suorittaa myös juoksukävelynä. Täytyy tutustua sinun aikaisempiin postauksiin, mutta tunnustan että loka- ja marraskuun pimeys saavat minut kyllä väsyneeksi ja alakuloiseksi ja vinkit tuon "syysmasennukseksikin" kutsutn olotilan välttämiseksi voin kokeilla marrasputkea ja kaikkia mahdollisia vinkkejä, jotka terästävät oloa pimein' kuukausina ja lisäävät virtaa ja hyvää oloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No marrasputki auttaa. :) Liikkumisen lisäksi siinä on hienoa se, että sen varjolla voi vapauttaa itsensä joistakin muista asioista. Pikkujouluissa yhdeksään, kevyempi siivous, aikainen nukkumaanmeno. Yksinkertaista arkea, jossa joka päivä voi hoitaa itseään juoksemalla. Lähdepä vaan putkeen! Ja tietysti omilla ehdoilla, sullahan on jalan kuntoutus pidettävä ykkösasiana kuitenkin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

Maksimivetoja aamuharjoituksena

Vuosia sitten ajattelin, että aamulla juokseminen ei sovi minulle. Ennen aamupalaa ei jaksa ja aamupalan jälkeen ei pysty. Koirat ovat muuttaneet tämän käsityksen pysyvästi: ennen aamupalaa jaksaa kyllä ja aamupalan jälkeenkin pystyy. Minun aamulenkkini koirien kanssa ovat kuitenkin aina kevyitä, pappakoira ei enää vauhdista innostu. Olen muutenkin ollut sitä mieltä, että aamulla ei kyllä irtoa kuin kevyttä hölkkää. Päätin kuitenkin kokeilla kovempaa aamutreeniä nyt, kun kovien pakkasten vuoksi koirien ulkoilut ovat aivan minimissä, ja kun kuitenkin itse herään melko aikaisin joka tapauksessa.

Join herättyäni vain pikkuisen smoothieta ja lähdin hallille. Puoli seitsemän aikaan olin jo lämmittelemässä tyhjällä radalla. Olo oli ihan hyvä, yllättävän virkeä. Verkkailin viisitoista minuuttia, melko vähän siis. Nostin lämmittelyn loppupuolella pari kertaa sykkeen vauhtikestävyysalueelle. Kello kävi, eikä työpäivän aamuna tehnyt mieli venyttää harjoitusta, joten lyhyt, mutta tehokas lämmitt…

Viikot 3 & 4

Maratonharjoittelussani on kahden kovan ja yhden kevyen viikon rytmitys. Tämä on aikaisemminkin sopinut minulle hyvin.Nyt koville ja kevyille viikoille tehdään eroa vielä korostetummin, jotta kevyt viikko olisi varmasti palauttava, jolloin kovilla viikoilla olisi mahdollista treenata kovempaa. Viikko 3 oli kevyt viikko, jossa juoksukilometrejä 37,7. Kovalla viikolla 4 juoksua 70,14 km. Crossfit-treenejä molemmilla viikoilla kaksi.



Viikko 3 Tällä viikolla passailin harjoittelussa lauantain talvijuoksusarjan vuoksi. Samasta syystä pitkä lenkki jäi väliin kokonaan.

Maanantaina lepopäivä. Edellisen päivän väsymyksen vuoksi huolellista syömistä ja paljon sohva-aikaa.

Tiistaina maksimitreeni hallissa. Sain kellottajaksi Annan, joka teki minua ennen saman harjoituksen. Lämmittelyjen jälkeen 2 x 1000 m ja 2 x 500 m. Hallissa kello ei näytä vauhtia tarkasti, joten tavoitevauhti piti arvioida tuntuman perusteella. Kierrosten tavoiteajat oli laskettu etukäteen, joten jokaisella kierroksella oli myö…

Kevyesti flunssan jälkeen

Helmikuun teemana on ollut makoilu & lepäily. Flunssa ja siitä toipuminen täyttää tänään kaksi viikkoa. Tammikuun viimeisenä tiistaina valmistauduin viikonlopun talvijuoksusarjaan juoksemalla lyhyemmän vauhtikestävyyslenkin. Kurkku oli hieman kipeä, mutta tavallista puolta lyhyemmälle lenkille uskalsin lähteä kokeilemaan, kun hyvin harvoin flunssaa sairastan, vaikka se kurkkukipuna joskus käväiseekin. Jo lenkin aikana kuitenkin huomasin, että olo on voimattomampi kuin yleensä. Neljän kilometrin vauhtikestävyysosuus meni jotenkuten, pitemmän harjoituksen olisin jättänyt kesken. Seuraavana päivänä olinkin jo väsynyt ja kipeä.

Talvijuoksusarjaan osallistumisen peruuntuminen ei juuri harmittanut. Edellisestä osakilpailusta oli vain kaksi viikkoa, kun tähän keskitalveen oli jostain syystä mahdutettu kahteen viikkoon kaksi kisaa. Ikävämpi juttu oli se, että harjoittelu täytyi tietysti katkaista kokonaan, ja viime viikon lauantaille sovittu tasotesti täytyi myös jättää väliin. Toistasata…