Pimeää ja synkkää? Juokse!

Osallistuin viime vuonna marrasputkeen. En tarkalleen muista marrasputken alkuperäistä ideaa, mutta kai se on ultrajuoksijoiden tapa huolehtia tärkeästä perusharjoittelusta silloin, kun säiden puolesta lenkillelähtö on haasteellisinta. Minullekin marrasputki oli keino tehdä hallittu yliheitto syksyn pimeydestä alkutalveen. Halusin painottaa syksy- ja talviharjoittelussa peruskestävyyttä ja marrasputkessa kokeilla määrän lisäämistä harjoitteluun. Marraskuu oli onnellinen kuukausi, olin ihan fiiliksissä jokapäiväisestä juoksusta. James Bond -elokuvani nimi voisi olla Marrasputki - Lupa juosta.


No aivan, putki houkuttelee tänäkin vuonna. Vaarojen Maraton juostaan lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin marrasputki ei uhkaa siitä palautumista. Marrasputkessani on tarkoitus juosta vähintään 25 minuuttia joka päivä (näin muistaakseni on originaali-putkessakin). Helppoa kuin heinänteko, juoksuhan voi olla hyvinkin kevyttä. Tuossa vaiheessa vuotta se ainakin minulle sopii varsin hyvin.

Marrasputkesta voisi helposti saada käsityksen, että kysymys on kilometrien keräilystä. Miksipä ei, ajattelin kyllä kokeilla 300 kilometriä tänä vuonna. Mutta putken merkitys on kuitenkin ihan muualla. Marraskuu on usein ainakin täällä Mikkelin korkeudella lumeton, siis hyvin pimeä kuukausi. Toimistorotalla valoisa aika kuluu töissä ja lenkki kylmässä syksysateessa houkuttelee vähemmän kuin sisätiloissa hiimailu. Marrasputken nerokkuus on siinä, että sää ei ole este ulkoilulle, eikä oma "ei huvita tänään" -asenne. Aina on hyvä päivä lenkkeillä, edes se 25 minuuttia. Mitä päivittäinen juoksu tekee ihmiselle? No hyvää! Vireystaso on korkealla ja uni maistuu. Myönnän, että koiranomistajalle ulos lähteminen säässä kuin säässä ei ole juttu eikä mikään, mutta ainakin minulle juoksun kuuluminen itsestäänselvyytenä jokaiseen päivään oli jokseenkin uutta.


Jos marrasputki houkuttelee, mutta epäilet vaikkapa jalkojen kestävyyttä, niin miksi et soveltaisi ja tekisi putkesta itsellesi sopivaa. Itsensä päivittäinen ulkoiluttaminen ja liikuttaminen tekee hyvää. Synkkä syksy ei tunnu ollenkaan niin synkältä, kun aivot saavat päivittäisen annoksensa mielihyvähormoneja. Jos lähdet mukaan marrasputkeen, olisi mukava lukea siitä. Kirjoitathan, linkkaa, jos sinulla on blogi! Viime vuonna ainakin Jonna oli mukana.

Marrasputkiraporttini vuodelta 2016 luettavissa tuolta.
Ajatuksiani ennen ensimmäistä marrasputkea tuolla.

Kommentit

  1. Jaa-a! Kuulostaapa mielenkiintoiselta. Olen kuullut putkesta aiemmin, mutta en ole osallistunut. Nyt näin koiranomistajana voisin juosta vaikka 3km per-päivä ja vaikka joka toisen pylväänvälin. Eli kaipa marrasputkeen voisi suorittaa myös juoksukävelynä. Täytyy tutustua sinun aikaisempiin postauksiin, mutta tunnustan että loka- ja marraskuun pimeys saavat minut kyllä väsyneeksi ja alakuloiseksi ja vinkit tuon "syysmasennukseksikin" kutsutn olotilan välttämiseksi voin kokeilla marrasputkea ja kaikkia mahdollisia vinkkejä, jotka terästävät oloa pimein' kuukausina ja lisäävät virtaa ja hyvää oloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No marrasputki auttaa. :) Liikkumisen lisäksi siinä on hienoa se, että sen varjolla voi vapauttaa itsensä joistakin muista asioista. Pikkujouluissa yhdeksään, kevyempi siivous, aikainen nukkumaanmeno. Yksinkertaista arkea, jossa joka päivä voi hoitaa itseään juoksemalla. Lähdepä vaan putkeen! Ja tietysti omilla ehdoilla, sullahan on jalan kuntoutus pidettävä ykkösasiana kuitenkin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat