Siirry pääsisältöön

Haaste: Näytä varpaat!

Kesä on ohi, joten kärsineitä varpaita ei tule julkisesti esiteltyä missään - paitsi nyt haasteen vuoksi ne voi julkaista netissä ikuisiksi ajoiksi jälkipolvien ihmeteltäväksi. Kiitos, Poppis, paljasteluhaasteesta!


Juu, näiden varpaiden kynsiä ei lakata saati huolleta muuten edustuskuntoon. Varpaillani on ainoastaan toiminnallinen funktio. En ole yhtään kiinnostunut näiden vartaloni äärimmäisten ulokkeiden kaunistamisesta, minkä olen kyllä joskus muiden nätiksi laitettuja jalkoja katsoessani kyseenalaistanut (ehkä sekunniksi). Näillä jaloilla juostaan ja kävellään, sentään ne pestään päivittäin.

Nämä varpaat ovat osa noin 39-koon jalkoja, joilla on tassuteltu menemään 34 vuotta. Jalat ja varpaat ovat ihan hyvässä kunnossa. Ukkovarpaiden sivussa on pienet kovettumat, käyttöön liittyvä lieveilmiö kai. Meidän perheessä olen lyhytvarpainen: miehellä ja lapsilla on pitkät varpaat, mitkä minun mielestäni ovat hassut ja päinvastoin.



Juuri nyt vasemmassa ukkovarpaassa on mustelma ja kynsi irtoaa jossain vaiheessa. Yleensä näin tapahtuu maratonien jälkeen milloin minkäkin varpaankynnen osalta, mutta nyt on ensimmäinen kerta, kun kynsi on mustana juuri ennen kisaa. Ikäväksi asian tekee se, että kynsi ei ehdi irrota ennen Vaarojen maratonia, mutta se voi olla jo osittain irtoamassa juuri silloin. En kyllä ajatellut murehtia asiaa yhtään. En tiedä mistä tuo tummuminen johtuu, ehkä joku kolaus on sattunut lenkillä tai jostain syystä varvas on maastonkengässä tympääntynyt. Vasen jalka on oikeaa isompi, joten voi olla, että pitkillä lenkeillä sitä alkaa ahdistaa.

Oikeassa jalassani on askellusvirhe, josta olen usein täälläkin kirjoittanut. Jäsenkorjaaja huomautti muutama viikko sitten, että oikean jalan ukkovarvas on liian vähällä käytöllä juuri tuosta askellusvirheestä johtuen. Päällepäin sen vähäisempää aktiivisuutta ei huomaa, mutta laiskuri se siis on. Asia on hankala korjata, juoksuaskeleen muuttaminen ei ole helppoa. Kävellessä on vähän helpompi pyrkiä käyttämään jalkaa ja ukkovarvasta oikein.



Varpaat joutuvat olemaan melko ison osan päivästä kengissä. Toimistolla voisi joskus olla sukkasillaankin, mutta viileän lattian vuoksi kengät tulee pidettyä jalassa. Silloin kun ei ole asiakaspalavereja, olen töissä useimmiten tennareissa, joissa on varpaille ihan hyvin tilaa. Aamu- ja iltalenkeillä jalat ovat eri kengissä, mutta kengissä siis silloinkin toki. Varpaat voisivat kyllä tykätä barefoot-kengistä, joissa jalkojen pienet lihakset pääsevät paremmin töihin.

Kuvienottotilanne on lavastettu: hyvin harvoin olen avojaloin. Ääreisverenkiertoni on huono ja siksi jalat ovat aina kylmät. Sujautankin nämä varpaat nyt takaisin villasukkiin, joissa ne saavat jatkaa lepopäivän viettoa.

Varpaita framille,
Marika / Run Like a Moose
Salla / Running Diaries
Piia / Juoksuttaa

Kertokaahan, mitä varpaille kuuluu!

Kommentit

  1. Hienot varpaat ja jalat sulla <3 Ja miten vetävästi osaatkaan kirjoittaa niistä. Kiitos että lähdit blogihaasteeseen mukaan. Jälkipolvikin varmasti kiittää ;)

    VastaaPoista
  2. Olipa hauska ja kiitos haasteesta :)
    Minun varpaat on juurikin juoksun seurauksena hieman kovia kokeneen näköiset, joten voi olla että ne pysyttelee poissa kuvista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai niin, no sehän juuri tekisi niistä kiinnostavat! :D Paljastelu olkoon kuitenkin oma valinta. :)

      Poista
  3. Kiitos haasteesta :) Otan sen ilomielin vastaan, sillä jalkaterät ja varpaat ovat tällä hetkellä lähestulkoon ainut osa alavartalossani, joka ei aiheuta murhetta. Kuvaan niitä siis mielihyvin ja kerron niiden hyvinvoinnista, jahka olen ensin vuodattanut vähän takareisidiagnoosistani, jonka vihdoin sain ;)

    VastaaPoista
  4. Oli mielenkiintoinen postaus! Ja kiitos haasteesta! Esimerkkisi voimasta uskalsin myös itse riisua sukkani ja paljastaa karmivat varpaankynteni, jotka oli pakko lakata kuvauskelpoisiksi..

    https://hirveetamenoa.blogspot.fi/2017/10/paljasteluhaaste-nayta-mulle-sun-varpaat.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus tuo varpaankynsien jonkinlainen karmeus. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

PK-kesäkuu

Olen välitilassa vailla harjoituksen päätepistettä, kisatavoitetta. En kauheasti tykkää juosta ilman tapahtumapäämäärää, mutta halusin silti selkeän tauon kahden maratonharjoittelujakson väliin eli juuri tähän kohtaan. Toukokuiselle Kööpenhaminan maratonille harjoittelu oli tosi hauskaa, ja syksyllä on tarkoitus juosta seuraavan kerran jossain. Maratonille tähtäävä harjoittelu alkaa heinäkuun alussa. Siinä on kohtuullisesti, joskaan ei mitenkään ruhtinaallisesti aikaa vaikka syyskuun puolivälin juoksuihin. On mahtavaa aloittaa maratontreeni vuoden valoisimpaan ja lämpimimpään aikaan! Ennen sitä kuitenkin hetki kevyemmin.



Kesäkuun teemana on peruskestävyys ja crossfit. Peruskestävyys siksi, koska siinä minulla on edelleen tosi paljon kehittymisen varaa, ja crossfit siksi, koska sitä on nyt mahdollista tehdä enemmän kevyeen juoksuun yhdistettynä.

Peruskestävyysharjoittelussa yritän tehdä nyt erityisen huolellisesti harjoituksia koko pk-alueella. Kynnysvauhtiset lenkit ovat lemppareita, …

Adidas Ultra Boost, 1000 km yhteistä taivalta takana

Kirjoitin viime kesänä hämmentyneen tekstin testattuani Adidas Ultra Boosteja, jotka hankin sillä ajatuksella, että ne voisivat korvata Asicsin Nimbukset peruskenkänä. Ultra Boostit olivat melko erilaiset Nimbuksiin verrattuna, lisäksi epäilin päällysmateriaalin kestävyyttä ja sitä, että harvan neuloksen vuoksi kengät olisivat talvella kylmät.

Ekan testilenkin jälkeiset tunnelmat tuolla.

Kengillä on nyt juostu vajaa 1000 kilometriä, mikä on aika monessa paikassa annettu ohje juoksukenkien käyttöiälle. Itse olen aina juossut kengillä pitempään, kestävyys on ollut yksi tärkeä kriteeri vakiokengässä. Jos kengät ovat pintapuolisesti kunnossa, eivätkä jalat kipeydy niillä juostessa, niin silloin annan mennä vaan. No, Ultra Boostit näyttäisivät olevan tässä suhteessa minulle sopivat. Kuten vastaavan ikäisissä Nimbuksissakin, ulkopohjassa näkyy kulumista ja päällisestä alkaa puskea varvas läpi, mutta vielä on yhteistä matkaa jäljellä. Kengät tuntuvat edelleen hyvältä jalassa, mitään muotoutu…

Crossfit muuttaa kroppaa

Viime syksynä toteutin vihdoin yhden haaveistani ja kävin crossfitin onramp-kurssin. Siitä lähtien olen treenannut crossfitiä säännöllisesti, joskin suhteellisen vähän. Viikkoon on juoksun lisäksi mahtunut 1-2 kunnollista harjoitusta, joiden päälle olen joinain viikkoina ehtinyt tekniikkatreeniin ja kehonhuoltoon. Aikaisempaan lihaskuntoharjoitteluuni nähden muutos on kuitenkin ollut selkeä. Aikaisemmin olen tehnyt juoksua tukevaa kotijumppaa 15-30 minuutin mittaisina harjoituksina kerran tai pari kertaa viikossa, joiden lisänä on ollut loikkaharjoituksia ja mäkitreeniä, osaltaan lihaskuntoa kehittämässä nekin.

Crossfit-harjoitukset ovat monipuolisia ja välillä raskaitakin. Olen saanut lisää voimaa tasaisesti jalkoihin, käsiin ja keskivartaloon. Hauskinta on ollut oppia uusia taitoja, käsilläseisonta tämänhetkisenä suosikkina. Mukava on ollut huomata sekin, että useat liikkeet parantuvat, vaikka niitä ei treenaisi. Esimerkiksi, alkuun inhosin wall ballia, siis 6 kg kuntopallon heittäm…