Yhtenä iltana lenkillä

Loman jälkeen on ihana palata rutiineihin. Tavallinen arki on vain niin parasta. Omat, rauhalliset aamuhetket aikaistuvat. Töissä aletaan päästä kunnolla vauhtiin hiljaisemman kesän jälkeen, kaikki ovat kuitenkin levänneitä ja rentoja. Lasten kesätauolla olleet harrastukset käynnistyvät vähitellen, samoin alkaa tietysti koulu.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten nautin suunnitelmista, rutiineista ja säännöllisyydestä, ja siitähän arjessa on hyvin pitkälle kysymys. Juoksuharjoittelu ei lomalla poikennut arkijuoksusta muuten kuin ajankohtien puolesta, kun myös päivällä oli mahdollista juosta. Loman kiireetön jakso ja töistä palautuminen on tietysti tarpeellista aivan joka vuonna, mutta juokseminen on virkeyden ja toimintakyvyn ylläpitäjä, tarpeellinen palanen päivässä oli sitten loma tai arki. Nyt juokseminen saa tutun paikkansa aamussa tai illassa.



Ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja ehkä koskaan juoksin heinäkuussa enemmän poluilla kuin kadulla (107 ja 104 km). Sama meno saa jatkua lokakuussa juostavalle Vaarojen Maratonille asti. Tänäänkin lähdimme pilkullisen nuoren ystäväni kanssa Kalevankankaalle. Ilta oli ohjelmaltaan epätavallisen väljä: vanhempi poikamme oli kaverinsa mökillä ja nuorempi meni tapaamaan lähelle muuttanutta ystäväänsä. 

Metsässä oli paljon marjastajia ja muita liikkujia. Juoksin peruskestävyyttä, ensimmäisen pari kilsaa kevyemmin asfaltilla (7:16 min/km, keskisyke 114) ja sitten kahdeksan reippaammin poluilla (6:45 min/km, keskisyke 137). Oli lämmin ilta, +22 astetta, ja Zade vilvoitteli viikonlopun rankkasateista edelleen tulvivissa ojissa. Polkujuoksukunto tuntuu parantuneen, vaikka tänään juostiinkin oikein tasaista reittiä. Jospa jalat ovat hieman vahvistuneet muuttuneen harjoittelun ansiosta.



Tänä iltana ei unohduta katsomaan yleisurheilua, vaan mennään ajoissa nukkumaan. Huomenna on kiva päivä töissä, ja aamu on syytä aloittaa ajoissa.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat