Siirry pääsisältöön

Viikko 31

Mennyt viikko oli toinen peräkkäinen kovempi treeniviikko. Lepoviikkoa vasten oli mukava antaa mennä vain ja treenata kunnolla. Kilometrejä tuli paljon, mutta olo oli vahva ja pirteä viikon loppuun saakka.

Juoksua 79,5 km (9:55 h), josta poluilla 55,17 km (7:25 h).



Maanantaina vietin lepopäivää.

Tiistaiaamuna hölkkäsimme pienen lenkin koirien kanssa. Vain parikymmentä minuuttia, vajaa kolme kilsaa. Illalla lähdin treenikuskiksi ja nuoren narttumme Zaden kanssa poluille. Niin hyvä lenkki! Ilma oli aika lämmin, mutta eipä se metsässä haitannut, ja koirakin kävi ojissa vilvoittelemassa ja juomassa.
   Aamu: PK1 2,9 km, 0:21:47, 7:30 min/km
   Ilta: PK2 polkulenkki 9,87 km, 1:10:25, 7:07 min/km

Keskiviikon lenkille lähdin vasta ennen kahdeksaa illalla. Väsytti jo vähän, mutta meillä oli ollut päivällä vieraita ja olin sen vuoksi syönyt tavallista enemmän, joten tiesin, että energia riittää kyllä, kunhan vain lähden liikkeelle. Ja niinpä riittikin. Tein pitkän alkuverryttelyn, jonka jälkeen tasavauhtinen vk-osuus. Kahdessa pitemmässä nousussa syke nousi anaerobiselle kynnykselle, mutta muuten juoksin rentoa, reipasta vauhtia. Maantiellä juokseminen tuntui helpolta ja kevyeltä polkujen jälkeen.
   VK1 11,42 km, 1:00:00, 5:15 min/km, keskisyke 149 + verkat yht. 16,38 km



Torstaina jätin lenkin tekemättä. Olin vasta kahdeksan aikoihin kotona pelastuskoiraharjoituksista ja syönnin jälkeen kutsui ensin sohva ja sitten sänky.

Perjantaina juoksimme koirien kanssa aamulla. Nivelrikkoinen Olli liikkui paremmin ilmeisesti edellisen päivän akupunktion ja useamman kevyen päivän vuoksi. Vauhti oli silti kevyt, minulle lempeän herättelevä ja koirille sellainen, jossa ne ehtivät myös toteuttaa aamuista tiedustelutoimintaansa. Puolenpäivän aikoihin lähdimme ajelemaan Kainuuseen, jossa lapset olivat jo pari päivää olleet. Illalla lähdin "kotipoluille" koirien kanssa, vaaran päälle ja sieltä alas. Vaaran päällä huomasin ihan valtavasti kantarelleja, joten vein koirat takaisin mummolaan ja lähdin sienisankon kanssa juoksemaan samaa lenkkiä uudestaan. Nelisen litraa oli sienisaalis ja kymmenen kilometriä kilometrisaalis.
   Aamu: PK1 5 km, 0:36:17, 7:15 min/km
      Jumppa 15 min
   Ilta: PK polkulenkki 10,8 km, 1:13:23, 7:16 min/km, keskisyke 131

Lauantaina satoi, joten päätin siirtää pitemmän lenkin sunnuntaille. Lähdin kuitenkin tekemään lihaskuntoharjoitusta laskettelurinteeseen. Hölkkäsin sauvojen kanssa pari kilometriä rinteille ja kiipesin siellä yhden vajaan nousun (ensimmäinen) ja neljä pitkää. Nousupolku oli keskivaiheeltaan melkoisen jyrkkä, joten harjoitus varmaankin teki tehtävänsä. Alaspäin hölkkäsin, sitä olisi hyvä harjoitella enemmänkin Kolia ajatellen. Nousumetrejä tuli kelloon 400.
   PK/VK mäkiharjoitus 11,81 km, 1:38:07, 8:18 min/km, keskisyke 134



Säätaktikointi ei toiminut aivan toivotusti, kun sunnuntainakin satoi. Polkukengät olivat edellisen illan harjoituksesta märät ja treenipaidat hikisiä. Tunnelma oli siis valmiiksi kohdallaan, kun lähdin Zaden kanssa pitkälle lenkille Paljakkaan. Reissu venähti suunniteltua pitemmäksi, mutta lenkki oli aivan oivallinen pitkä harjoitus. 20 km reitillä nousut olivat melko lempeitä ja reitti kulki paljon korkeuskäyrien suuntaisesti. Erityisen vaativasta kiipeilystä ei siis ollut kysymys. Nousumetrejä 330.
   PK1 polkulenkki 23,4 km 3:23:17, 8:41 min/km, keskisyke 124

Kommentit

Kuukauden luetuimmat

Maksimivetoja aamuharjoituksena

Vuosia sitten ajattelin, että aamulla juokseminen ei sovi minulle. Ennen aamupalaa ei jaksa ja aamupalan jälkeen ei pysty. Koirat ovat muuttaneet tämän käsityksen pysyvästi: ennen aamupalaa jaksaa kyllä ja aamupalan jälkeenkin pystyy. Minun aamulenkkini koirien kanssa ovat kuitenkin aina kevyitä, pappakoira ei enää vauhdista innostu. Olen muutenkin ollut sitä mieltä, että aamulla ei kyllä irtoa kuin kevyttä hölkkää. Päätin kuitenkin kokeilla kovempaa aamutreeniä nyt, kun kovien pakkasten vuoksi koirien ulkoilut ovat aivan minimissä, ja kun kuitenkin itse herään melko aikaisin joka tapauksessa.

Join herättyäni vain pikkuisen smoothieta ja lähdin hallille. Puoli seitsemän aikaan olin jo lämmittelemässä tyhjällä radalla. Olo oli ihan hyvä, yllättävän virkeä. Verkkailin viisitoista minuuttia, melko vähän siis. Nostin lämmittelyn loppupuolella pari kertaa sykkeen vauhtikestävyysalueelle. Kello kävi, eikä työpäivän aamuna tehnyt mieli venyttää harjoitusta, joten lyhyt, mutta tehokas lämmitt…

Viikot 3 & 4

Maratonharjoittelussani on kahden kovan ja yhden kevyen viikon rytmitys. Tämä on aikaisemminkin sopinut minulle hyvin.Nyt koville ja kevyille viikoille tehdään eroa vielä korostetummin, jotta kevyt viikko olisi varmasti palauttava, jolloin kovilla viikoilla olisi mahdollista treenata kovempaa. Viikko 3 oli kevyt viikko, jossa juoksukilometrejä 37,7. Kovalla viikolla 4 juoksua 70,14 km. Crossfit-treenejä molemmilla viikoilla kaksi.



Viikko 3 Tällä viikolla passailin harjoittelussa lauantain talvijuoksusarjan vuoksi. Samasta syystä pitkä lenkki jäi väliin kokonaan.

Maanantaina lepopäivä. Edellisen päivän väsymyksen vuoksi huolellista syömistä ja paljon sohva-aikaa.

Tiistaina maksimitreeni hallissa. Sain kellottajaksi Annan, joka teki minua ennen saman harjoituksen. Lämmittelyjen jälkeen 2 x 1000 m ja 2 x 500 m. Hallissa kello ei näytä vauhtia tarkasti, joten tavoitevauhti piti arvioida tuntuman perusteella. Kierrosten tavoiteajat oli laskettu etukäteen, joten jokaisella kierroksella oli myö…

Kevyesti flunssan jälkeen

Helmikuun teemana on ollut makoilu & lepäily. Flunssa ja siitä toipuminen täyttää tänään kaksi viikkoa. Tammikuun viimeisenä tiistaina valmistauduin viikonlopun talvijuoksusarjaan juoksemalla lyhyemmän vauhtikestävyyslenkin. Kurkku oli hieman kipeä, mutta tavallista puolta lyhyemmälle lenkille uskalsin lähteä kokeilemaan, kun hyvin harvoin flunssaa sairastan, vaikka se kurkkukipuna joskus käväiseekin. Jo lenkin aikana kuitenkin huomasin, että olo on voimattomampi kuin yleensä. Neljän kilometrin vauhtikestävyysosuus meni jotenkuten, pitemmän harjoituksen olisin jättänyt kesken. Seuraavana päivänä olinkin jo väsynyt ja kipeä.

Talvijuoksusarjaan osallistumisen peruuntuminen ei juuri harmittanut. Edellisestä osakilpailusta oli vain kaksi viikkoa, kun tähän keskitalveen oli jostain syystä mahdutettu kahteen viikkoon kaksi kisaa. Ikävämpi juttu oli se, että harjoittelu täytyi tietysti katkaista kokonaan, ja viime viikon lauantaille sovittu tasotesti täytyi myös jättää väliin. Toistasata…