Pitkä lenkki Paljakassa

Vietimme viikonloppua Kainuussa. Mummolasta on Puolangan Paljakkaan vain parinkymmenen minuutin ajomatka, joten lähdin tekemään pitkää lenkkiä vaihtelun vuoksi Paljakan poluille. Etukäteen katsoin, että alueella menisi juuri sopiva 20 km reitti. Aamu oli sateinen ja viileä (+10 astetta).




Lähdin liikkeelle Paljakan rinteiltä. Alkuosa reitistä oli hyvin merkattu ja paljon liikuttu. Se osa polusta, joka oli pelkästään 20 km reitin osuutta, oli osittain kasvanut umpeen. Reittimerkit olivat pääasiassa kunnossa, mutta ilman reittikarttaa ja puhelimen karttasovellusta en olisi pysynyt reitillä. Itse asiassa juoksin kunnolla harhaan Luken tutkimuslaitoksen taukopaikalta lähtiessäni. Juoksin vahingossa UKK-reittiä itään joitakin satoja metrejä. En viitsinyt palata laavulle etsimään oikeata polkua, vaan juoksin karttasovelluksen avulla läheiselle metsäautotielle ja siitä takaisin reitille. Osittain matkantekoa hidasti rehevämpien alueiden mahdoton vesakko, mutta onneksi nuo hankalakulkuiset osat reitistä olivat hyvin pienialaisia. Joka tapauksessa kartanlukuun ja reitinhakuun meni minuuttikaupalla aikaa useammassa kohdassa.




Reitti meni parissa kohtaa luonnonpuiston alueella tai sitä sivuten. Jos kansallispuistot ovat ihmisiä varten, ovat luonnonpuistot luontoa ja tutkimusta varten: reitiltä ei saa poiketa metsään. Luonnonpuistopätkillä otin koiran kiinni varmuuden vuoksi. Zade kulkee enimmäkseen polkuja pitkin ja seurailee hyvin nätisti, mutta jos jossain, niin luonnonpuistossa ei riskejä oteta.





Vesisade ja kylmä tuuli sai kädet kohmeeseen jo alkumatkasta. Kengät, sukat ja trikoot olivat märät ensimmäisistä kilometreistä lähtien. Liukkaiden pitkospuiden ja kivien vuoksi piti noudattaa varovaisuutta, ja silti menin useamman kerran nurin. Teknisesti hankalinta juoksu oli upealla Helvetinkuopan alueella, jossa maasto oli hyvin kivikkoista. Lakikummun laavulla olisi ollut tähystystorni, mutta jätin tähystämiset toiseen kertaan.






Juoksu kulki parhaiten kahden tunnin jälkeen. Olo oli hyvävoimainen ja isompi eksyminen oli takana. Reittiä oli sen eteläosassa kuljettu taas enemmän, jolloin arvelin selviäväni loppuun paremmin. Latvan kylällä turvauduin kyllä jälleen Maastokartat-sovellukseen, ja kyllä sieltä mesiangervojen alta pitkospuut lopulta löytyivät.

Minulla oli vain vettä mukana, mutta uusia reittejä juostessa voisi oman turvallisuuden vuoksi olla hyvä pitää energiaa mukana. Luotin siihen, että karttojen avulla selviän jotakin reittiä takaisin, mutta oma tai koiran loukkaantuminen muuttaisi asiaa.



Lenkin pituus 23,4 km, 3:23:17. Keskivauhti 8:41 min/km, keskisyke 124.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat