Ylöspäin, ja alas, ja ympäri hei

Vaarojen Maratonia varten yritän keskittyä vahvistamaan niitä asioita, joiden arvelen olevan polkujuoksukunnossani heikoimmalla tolalla. Yksi niistä on jalkojen voima ja kestävyys mäkisessä maastossa. Sateisena tiistaina pojalla oli treenit Kalevankankaalla, joten suunnittelin itselleni mäkiharjoituksen Kalevankankaan poluille.



Lämmittelin kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen lähdin juoksemaan ylös- ja alaspäin meneviä polkuja. Ideana oli siis juosta mahdollisimman paljon ylöspäin tai alaspäin ja mahdollisimman vähän tasaisella. Pitkiä nousuja ei alueella ole, mutta latupohjien keskelle jäävässä metsässä polkuja risteilee todella paljon, joten suunnitelma toteutui yllättävänkin hyvin. Eikä tässä niin justiinsa mikään reittisuunnitelma ollut: useamman kerran koukkasin takaisin tulosuuntaan ja otin saman kohdan uudelleen. Jyrkimmät nousut menin osittain kävellen, mutta suurin osa oli juostavia mäkiä. Alamäissä pidin vauhtia sen mitä uskalsin.

Noin tunnin kohdalla alkoi väsymys tuntua molempiin suuntiin mennessä. "Työosuutta" oli silloin jäljellä enää kymmenen minuuttia ennen loppuverkkaa, joten pidin tehot ennallaan. Väsymys johtui harjoituksen kestosta, tiukan hapottavaan treeniin olisi noin lyhyissä nousuissa vaadittu kovempi vauhti, mutta en halunnut hyytyä liian aikaisin. Minun taktiikkanani oli hitaasti hiipivä kärsimys, tai nautinto, onko niillä nyt eroa.




Rasitus vaihteli enimmäkseen vauhtikestävyysalueella. Joillakin tasaisemmilla pätkillä syke laski peruskestävyysalueelle ja harjoituksen lopulla nousi hieman maksimialueen puolelle. Harjoituksen koko kesto 1:20:42, josta mäkiharjoituksen osuus on tunnin verran. Keskivauhti 8:47 min/km.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat