Siirry pääsisältöön

Viikko 26

Minulla on tarkoitus tehdä selkeä ero kovien ja kevyiden viikkojen välillä. Kovien viikkojen määrät saavat vähitellen syksyä kohti nousta, ja samalla kevyillä viikoilla pitää malttaa levätä riittävästi. Menneellä viikolla vähensin harjoittelua reilusti, mikä natsasi hyvin kiireisiin työkuvioihin. Viikolla oli kaksi 11 tunnin yllättävän tiukalta tuntunutta matkapäivää. Jälkimmäiseltä reissulta kotiin tullessa lähdin asemalta kävelemään väärään suuntaan, kun ajatus ei vain enää kulkenut yhtään. Vähäisemmät juoksumäärät tekivät kuitenkin tehtävänsä ja juoksu kulki loppuviikolla jo oikein hyvin. Lauantain ja sunnuntain pääohjelmana oli koiranäyttelyt ja sunnuntain lenkin jätinkin väliin kokonaan.

Juoksua 19,9 km, 2:06 tuntia
Polkujuoksua 5,09 km 0:41 tuntia



Maanantaina oli lepopäivä.

Tiistaina juoksin jo neljän jälkeen iltapäivällä lyhyen pilkkulenkin. Vain puoli tuntia hyvin kevyesti. Pieni lihakuntoharjoitus kuului päivään myös.
   PK1 4,7 km, 0:33:47, 7:11 min/km, keskisyke 116
   Jumppa 15 min

Keskiviikkona kävin juoksemassa vetoja urheilukentällä. Harjoitus oli kuitenkin suhteellisen kevyt: juoksin vain neljä 800 m vetoa. Nuorempi poika oli mukanani, enkä halunnut odotuttaa häntä kauemmin, vaikka mukavasti taisi aika kulua kentällä. Vetojen vauhti oli anaerobisen kynnyksen tuntumassa. Sykkeen mittauksessa oli taas jotakin ongelmaa, joten syketietoja en kahdelta viimeiseltä vedolta saanut ollenkaan.
   VK2 4 x 800 m: 4:02, 3:58, 3:56, 3:53 + verkat yht. 6,65 km


Torstaina vietin taas lepopäivää.

Perjantaina olin valtavan hyvävoimainen ja suunnittelin pitempääkin lenkkiä, mutta jossain mielenhäiriössä aloin tekemään pihalle kukkapenkkiä. Ilta vierähti nopeasti ja lopulta lähdin lenkille vasta yhdeksän aikoihin illalla. Peruslenkkiin oli taipuminen, kun lauantaiaamuksi oli tiedossa varhainen herätys. Vauhtivetoja tein kuitenkin 4 x 20-25 s ja ne piristivät mukavasti lenkin lomassa. Kymmenisen minuuttia lenkin alusta juoksin kevyemmin.
   PK2 8,5 km, 0:48:56, 5:45 min/km, keskisyke 139

Lauantain treenin tein oikeastaan vain virkistyksen ja koiran ulkoilutuksen vuoksi. Otin lenkille Zaden, joka on helpommin hallittavissa silloin, kun alueella on muitakin liikkujia. Zade on kiltti äitin tyttö, joka pysyy vapaanakin hyvin lähellä, Olli ottaisi mielellään tilanteen itse haltuun. Lisäksi Ollin nivelrikkoon liittyvää hoitosuunnitelmaa muutettiin perjantaina ja koira on ollut hieman väsyneempi kuin aiemmin, jolloin pienet ulkoilut ovat tuntuneet sille riittävän. Lenkki teki tehtävänsä ja palasimme virkistäytyneenä kotiin.
   PK polkujuoksu 5,09 km, 0:40:35, 7:58 min/km, keskisyke 128

Sunnuntaina pidin myös lepopäivän. Halusin varmistaa sen, että kevyen viikon jälkeen voin hyvävoimaisena aloittaa kahden kovan viikon jakson, ja lepo tuntui olevan enemmän tarpeen kuin lenkkeily.

***

Lauantaina kävimme Zaden kanssa näyttelyssä Tuusulassa ja sunnuntaina Riihimäellä. Zade on vajaa kaksivuotias, joten se osallistuu nuorten luokkaan. Molempina päivinä nuorten luokassa oli kaksi narttua. Lauantaina Zade oli luokassaan toinen ja sunnuntaina ensimmäinen. Sunnuntaina se oli SA:lla  myös Paras narttu -kehässä, mutta ilman sijoitusta. Erityisesti sunnuntai oli kiva päivä. Kasvattaja tuli näyttelyyn Jalon kanssa ja esitti molemmat koirat. Juteltiin kuulumisia, suunniteltiin tulevaa ja nautittiin kesäpäivästä ja näyttelyn tunnelmasta.






Kommentit

Kuukauden luetuimmat

Maksimivetoja aamuharjoituksena

Vuosia sitten ajattelin, että aamulla juokseminen ei sovi minulle. Ennen aamupalaa ei jaksa ja aamupalan jälkeen ei pysty. Koirat ovat muuttaneet tämän käsityksen pysyvästi: ennen aamupalaa jaksaa kyllä ja aamupalan jälkeenkin pystyy. Minun aamulenkkini koirien kanssa ovat kuitenkin aina kevyitä, pappakoira ei enää vauhdista innostu. Olen muutenkin ollut sitä mieltä, että aamulla ei kyllä irtoa kuin kevyttä hölkkää. Päätin kuitenkin kokeilla kovempaa aamutreeniä nyt, kun kovien pakkasten vuoksi koirien ulkoilut ovat aivan minimissä, ja kun kuitenkin itse herään melko aikaisin joka tapauksessa.

Join herättyäni vain pikkuisen smoothieta ja lähdin hallille. Puoli seitsemän aikaan olin jo lämmittelemässä tyhjällä radalla. Olo oli ihan hyvä, yllättävän virkeä. Verkkailin viisitoista minuuttia, melko vähän siis. Nostin lämmittelyn loppupuolella pari kertaa sykkeen vauhtikestävyysalueelle. Kello kävi, eikä työpäivän aamuna tehnyt mieli venyttää harjoitusta, joten lyhyt, mutta tehokas lämmitt…

Viikot 3 & 4

Maratonharjoittelussani on kahden kovan ja yhden kevyen viikon rytmitys. Tämä on aikaisemminkin sopinut minulle hyvin.Nyt koville ja kevyille viikoille tehdään eroa vielä korostetummin, jotta kevyt viikko olisi varmasti palauttava, jolloin kovilla viikoilla olisi mahdollista treenata kovempaa. Viikko 3 oli kevyt viikko, jossa juoksukilometrejä 37,7. Kovalla viikolla 4 juoksua 70,14 km. Crossfit-treenejä molemmilla viikoilla kaksi.



Viikko 3 Tällä viikolla passailin harjoittelussa lauantain talvijuoksusarjan vuoksi. Samasta syystä pitkä lenkki jäi väliin kokonaan.

Maanantaina lepopäivä. Edellisen päivän väsymyksen vuoksi huolellista syömistä ja paljon sohva-aikaa.

Tiistaina maksimitreeni hallissa. Sain kellottajaksi Annan, joka teki minua ennen saman harjoituksen. Lämmittelyjen jälkeen 2 x 1000 m ja 2 x 500 m. Hallissa kello ei näytä vauhtia tarkasti, joten tavoitevauhti piti arvioida tuntuman perusteella. Kierrosten tavoiteajat oli laskettu etukäteen, joten jokaisella kierroksella oli myö…

Kevyesti flunssan jälkeen

Helmikuun teemana on ollut makoilu & lepäily. Flunssa ja siitä toipuminen täyttää tänään kaksi viikkoa. Tammikuun viimeisenä tiistaina valmistauduin viikonlopun talvijuoksusarjaan juoksemalla lyhyemmän vauhtikestävyyslenkin. Kurkku oli hieman kipeä, mutta tavallista puolta lyhyemmälle lenkille uskalsin lähteä kokeilemaan, kun hyvin harvoin flunssaa sairastan, vaikka se kurkkukipuna joskus käväiseekin. Jo lenkin aikana kuitenkin huomasin, että olo on voimattomampi kuin yleensä. Neljän kilometrin vauhtikestävyysosuus meni jotenkuten, pitemmän harjoituksen olisin jättänyt kesken. Seuraavana päivänä olinkin jo väsynyt ja kipeä.

Talvijuoksusarjaan osallistumisen peruuntuminen ei juuri harmittanut. Edellisestä osakilpailusta oli vain kaksi viikkoa, kun tähän keskitalveen oli jostain syystä mahdutettu kahteen viikkoon kaksi kisaa. Ikävämpi juttu oli se, että harjoittelu täytyi tietysti katkaista kokonaan, ja viime viikon lauantaille sovittu tasotesti täytyi myös jättää väliin. Toistasata…