Siirry pääsisältöön

Vaarojen Maratonille

Viestittelin eilen illalla hyvän ystäväni kanssa. Juttu lähti liikkeelle vanhasta valokuvasta ja ajankulun kiihtymisen päivittelystä, ja päätyi kuulumisten, joutavanpäiväisyyksien ja hassuttelun kautta syksyn suunnitelmiin. Ystäväni mies oli ollut menossa Vaarojen Maratonille lokakuussa, mutta ei pääsisikään osallistumaan. Minä olin suunnannut lenkkarini lokakuussa juostavalle Vantaan maratonille, mutta eipä tarvinnut kauaa harkita sunnitelmien muutosta, kun tarjottiin osallistumista 42,5 kilometrille. Vaarojen Maraton juostaan tänä vuonna 7.10. ja siellä olen mukana.



Olen juossut Vaaroilla juuri tuon maratonin kerran aikaisemminkin, joten tiedän, mitä on luvassa. Harjoittelua onkin nyt syytä muuttaa. 

Kolilla juostaan pääasiassa ylöspäin tai alaspäin. Välillä alusta ja jyrkkyydet ovat sellaisia, että on mentävä kävellen. Jalkojen voimaa on ilman muuta harjoitettava lisää, tasamaatreenillä ei kannata Kolille lähteä. Mäkiharjoittelu täytyykin pitää nyt tiivisti mukana viikko-ohjelmassa.

Vaikka juoksen vain maratonin mittaisen matkan (Kolillahan on tarjolla myös 86 ja 130 km), tulee se kestoltaan olemaan katumaratonia pitempi. Pitkät lenkit saavatkin nyt reilusti venähtää, parhaimmillaan ne olisivat mäkisen maaston vaelluspitkiä. No, eivät ne pitkät lenkit minulla mitenkään vahingossa venähdä, eli ne on nyt tehtävä huolellisemmin ja useammin reilusti pitkinä. Treenileiri mummolaan Kainuun vaaroille olisi nyt enemmän kuin paikallaan.

Ja ne polut... Ehkä hankalinta on harjoitella Kolin suhteellisen haastavia polkuja varten. Muistelen, että reitti on ainakin osittain melko kivikkoista. Ne polkureitit, joita juoksen täällä Mikkelissä, ovat teknisesti kovin helppoja, eikä lapsuudenmaisemissakaan ole samantyyppistä alustaa kuin Kolilla. Luulenpa, että suunnistus olisi nyt oivallista treeniä. Siinä juoksutekniikkaan tulee ihan itsestään parannusta, kun umpimetsässä ei matalalla askeleella voi edetä. Iltarasteille siis!


Vuonna 2011, jolloin osallistuin viimeksi, oli osallistujamäärä paljon pienempi kuin nykyään. Perusmatkalle ei ollut vielä arvontaa, sen kuin ilmoittautui mukaan. Muistan, että juoksun jälkeen käytiin muiden juoksijoiden kanssa saunassa kisaa läpi kaikessa rauhassa, nyt järjestäjien sivuilla erikseen varoiteltiin peseytymistilojen ruuhkista. Poluilla juostessa, varsinkin nyt, kun osallistujia on enemmän, olisi syytä asettua juoksemaan sopivavauhtiseen porukkaan. Maratonajan perusteella (=kertaa puolitoista) voisin lähteä tavoittelemaan kuuden tunnin alitusta, jolloin minulle sopiva lähtöpaikka olisi kakkosryhmän (tavoite 5-6 tuntia) häntäpäässä. Nykyisellä kunnolla se ei varmasti ole mahdollista, vaan treenaaminen täytyy muuttaa kolimyönteisemmäksi. Mikäs siinä, nyt on into korkealla!

Kommentit

  1. Vaude! Erinomaista heittäytymistä :) Hyviä treenejä vaaroille, seuraan ehdottomasti!

    VastaaPoista
  2. Wau! Kuulostaapa tosi hienolta! Valmistautumistasi ja sitten itse tapahtumaa on kiinnostavaa päästä blogisi kautta seuraamaan.

    VastaaPoista
  3. Jee kivaa sada seurata jonkun muunkin tohinoita kohti vaaroja.👌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, tosin helppo matkahan minulla on verrattuna sinun tuplaan. :O Mutta tosiaan kuntoa ajoitetaan nyt samaan kohtaan. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

Maksimivetoja aamuharjoituksena

Vuosia sitten ajattelin, että aamulla juokseminen ei sovi minulle. Ennen aamupalaa ei jaksa ja aamupalan jälkeen ei pysty. Koirat ovat muuttaneet tämän käsityksen pysyvästi: ennen aamupalaa jaksaa kyllä ja aamupalan jälkeenkin pystyy. Minun aamulenkkini koirien kanssa ovat kuitenkin aina kevyitä, pappakoira ei enää vauhdista innostu. Olen muutenkin ollut sitä mieltä, että aamulla ei kyllä irtoa kuin kevyttä hölkkää. Päätin kuitenkin kokeilla kovempaa aamutreeniä nyt, kun kovien pakkasten vuoksi koirien ulkoilut ovat aivan minimissä, ja kun kuitenkin itse herään melko aikaisin joka tapauksessa.

Join herättyäni vain pikkuisen smoothieta ja lähdin hallille. Puoli seitsemän aikaan olin jo lämmittelemässä tyhjällä radalla. Olo oli ihan hyvä, yllättävän virkeä. Verkkailin viisitoista minuuttia, melko vähän siis. Nostin lämmittelyn loppupuolella pari kertaa sykkeen vauhtikestävyysalueelle. Kello kävi, eikä työpäivän aamuna tehnyt mieli venyttää harjoitusta, joten lyhyt, mutta tehokas lämmitt…

Viikot 3 & 4

Maratonharjoittelussani on kahden kovan ja yhden kevyen viikon rytmitys. Tämä on aikaisemminkin sopinut minulle hyvin.Nyt koville ja kevyille viikoille tehdään eroa vielä korostetummin, jotta kevyt viikko olisi varmasti palauttava, jolloin kovilla viikoilla olisi mahdollista treenata kovempaa. Viikko 3 oli kevyt viikko, jossa juoksukilometrejä 37,7. Kovalla viikolla 4 juoksua 70,14 km. Crossfit-treenejä molemmilla viikoilla kaksi.



Viikko 3 Tällä viikolla passailin harjoittelussa lauantain talvijuoksusarjan vuoksi. Samasta syystä pitkä lenkki jäi väliin kokonaan.

Maanantaina lepopäivä. Edellisen päivän väsymyksen vuoksi huolellista syömistä ja paljon sohva-aikaa.

Tiistaina maksimitreeni hallissa. Sain kellottajaksi Annan, joka teki minua ennen saman harjoituksen. Lämmittelyjen jälkeen 2 x 1000 m ja 2 x 500 m. Hallissa kello ei näytä vauhtia tarkasti, joten tavoitevauhti piti arvioida tuntuman perusteella. Kierrosten tavoiteajat oli laskettu etukäteen, joten jokaisella kierroksella oli myö…

Kevyesti flunssan jälkeen

Helmikuun teemana on ollut makoilu & lepäily. Flunssa ja siitä toipuminen täyttää tänään kaksi viikkoa. Tammikuun viimeisenä tiistaina valmistauduin viikonlopun talvijuoksusarjaan juoksemalla lyhyemmän vauhtikestävyyslenkin. Kurkku oli hieman kipeä, mutta tavallista puolta lyhyemmälle lenkille uskalsin lähteä kokeilemaan, kun hyvin harvoin flunssaa sairastan, vaikka se kurkkukipuna joskus käväiseekin. Jo lenkin aikana kuitenkin huomasin, että olo on voimattomampi kuin yleensä. Neljän kilometrin vauhtikestävyysosuus meni jotenkuten, pitemmän harjoituksen olisin jättänyt kesken. Seuraavana päivänä olinkin jo väsynyt ja kipeä.

Talvijuoksusarjaan osallistumisen peruuntuminen ei juuri harmittanut. Edellisestä osakilpailusta oli vain kaksi viikkoa, kun tähän keskitalveen oli jostain syystä mahdutettu kahteen viikkoon kaksi kisaa. Ikävämpi juttu oli se, että harjoittelu täytyi tietysti katkaista kokonaan, ja viime viikon lauantaille sovittu tasotesti täytyi myös jättää väliin. Toistasata…