Vaarojen Maratonille

Viestittelin eilen illalla hyvän ystäväni kanssa. Juttu lähti liikkeelle vanhasta valokuvasta ja ajankulun kiihtymisen päivittelystä, ja päätyi kuulumisten, joutavanpäiväisyyksien ja hassuttelun kautta syksyn suunnitelmiin. Ystäväni mies oli ollut menossa Vaarojen Maratonille lokakuussa, mutta ei pääsisikään osallistumaan. Minä olin suunnannut lenkkarini lokakuussa juostavalle Vantaan maratonille, mutta eipä tarvinnut kauaa harkita sunnitelmien muutosta, kun tarjottiin osallistumista 42,5 kilometrille. Vaarojen Maraton juostaan tänä vuonna 7.10. ja siellä olen mukana.



Olen juossut Vaaroilla juuri tuon maratonin kerran aikaisemminkin, joten tiedän, mitä on luvassa. Harjoittelua onkin nyt syytä muuttaa. 

Kolilla juostaan pääasiassa ylöspäin tai alaspäin. Välillä alusta ja jyrkkyydet ovat sellaisia, että on mentävä kävellen. Jalkojen voimaa on ilman muuta harjoitettava lisää, tasamaatreenillä ei kannata Kolille lähteä. Mäkiharjoittelu täytyykin pitää nyt tiivisti mukana viikko-ohjelmassa.

Vaikka juoksen vain maratonin mittaisen matkan (Kolillahan on tarjolla myös 86 ja 130 km), tulee se kestoltaan olemaan katumaratonia pitempi. Pitkät lenkit saavatkin nyt reilusti venähtää, parhaimmillaan ne olisivat mäkisen maaston vaelluspitkiä. No, eivät ne pitkät lenkit minulla mitenkään vahingossa venähdä, eli ne on nyt tehtävä huolellisemmin ja useammin reilusti pitkinä. Treenileiri mummolaan Kainuun vaaroille olisi nyt enemmän kuin paikallaan.

Ja ne polut... Ehkä hankalinta on harjoitella Kolin suhteellisen haastavia polkuja varten. Muistelen, että reitti on ainakin osittain melko kivikkoista. Ne polkureitit, joita juoksen täällä Mikkelissä, ovat teknisesti kovin helppoja, eikä lapsuudenmaisemissakaan ole samantyyppistä alustaa kuin Kolilla. Luulenpa, että suunnistus olisi nyt oivallista treeniä. Siinä juoksutekniikkaan tulee ihan itsestään parannusta, kun umpimetsässä ei matalalla askeleella voi edetä. Iltarasteille siis!


Vuonna 2011, jolloin osallistuin viimeksi, oli osallistujamäärä paljon pienempi kuin nykyään. Perusmatkalle ei ollut vielä arvontaa, sen kuin ilmoittautui mukaan. Muistan, että juoksun jälkeen käytiin muiden juoksijoiden kanssa saunassa kisaa läpi kaikessa rauhassa, nyt järjestäjien sivuilla erikseen varoiteltiin peseytymistilojen ruuhkista. Poluilla juostessa, varsinkin nyt, kun osallistujia on enemmän, olisi syytä asettua juoksemaan sopivavauhtiseen porukkaan. Maratonajan perusteella (=kertaa puolitoista) voisin lähteä tavoittelemaan kuuden tunnin alitusta, jolloin minulle sopiva lähtöpaikka olisi kakkosryhmän (tavoite 5-6 tuntia) häntäpäässä. Nykyisellä kunnolla se ei varmasti ole mahdollista, vaan treenaaminen täytyy muuttaa kolimyönteisemmäksi. Mikäs siinä, nyt on into korkealla!

Kommentit

  1. Vaude! Erinomaista heittäytymistä :) Hyviä treenejä vaaroille, seuraan ehdottomasti!

    VastaaPoista
  2. Wau! Kuulostaapa tosi hienolta! Valmistautumistasi ja sitten itse tapahtumaa on kiinnostavaa päästä blogisi kautta seuraamaan.

    VastaaPoista
  3. Jee kivaa sada seurata jonkun muunkin tohinoita kohti vaaroja.👌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, tosin helppo matkahan minulla on verrattuna sinun tuplaan. :O Mutta tosiaan kuntoa ajoitetaan nyt samaan kohtaan. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat