Siirry pääsisältöön

Loikkia, kyykkyjä ja porrastreeniä

Aamu oli upean aurinkoinen. Kävin koirien kanssa aamukävelyllä ja ilma tuoksui aivan samalta kuin meren rannalla, ehkä tuuli kävi Saimaalta. Kotiin palatessa muu väki nukkui vielä, joten lähdin Urheilupuistoon tekemään voimaharjoitusta jaloille.




Asumme muutaman sadan metrin päässä Urskista, jossa on tosi kiva treenata. Lyhyen matkan vuoksi käymmekin siellä aika usein. Kentän ylätasannetta kiertää kunnostettu hiekkatie, jolloin ei tarvitse välttämättä pyöriä juoksurataa ympäri. Jonkinlaiset portaatkin sieltä löytyy, kovin lyhyet tosin. Hölkkäsin lämmittelyksi ja mietiskelin, mitä tekisin. Lopulta harjoitus koostui loikista portaissa ja mäessä, porrasnoususta ja erilaisista kyykyistä. Juoksupalautusten pituus vaihteli, välillä juoksin palautellen useamman minuutin ja välillä tein monta sarjaa putkeen ilman hölkkätaukoa.

Loivaan huoltotien ylämäkeen oli hyvä tehdä loikkia. Jyrkkyys oli sopiva, eikä reiluun kymmeneen loikkaan pitkää mäkeä tarvitse.



Tavallisten askelkyykkysarjojen lisäksi tein kolmen yhdenjalan kyykyn liikettä, jossa ensimmäinen kyykky tehdään eteen, toinen sivulle ja kolmas jalkaterää sivulle kääntäen takaviistoon. Kolmen kyykyn liikkeessä tulee esille oikean jalkani askellusvirheestä johtuva heikkous: lihaksissa on aivan kuin kuolleita kohtia, jolloin erityisesti sivulle ja taakse suuntautuvissa kyykyissä liike ei ole koko ajan hallinnassa. Treeniä, treeniä...

Portaissa tein erityyppisiä nousuja: kaksi askelmaa kerrallaan, tasajalkaponnistus, nopeasti tikuttaen. Pikkuisen pitemmät saisivat nuo portaat olla, mutta useammalla peräkkäisellä toistolla sai noissakin tunnelman nousemaan.



Verryttelyt ja palautushölkät tekivät yhteensä 5,2 km. Harjoituksen kesto oli noin kolme varttia. Olipa mitä parhain kesäaamun treeni!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat

Maksimivetoja aamuharjoituksena

Vuosia sitten ajattelin, että aamulla juokseminen ei sovi minulle. Ennen aamupalaa ei jaksa ja aamupalan jälkeen ei pysty. Koirat ovat muuttaneet tämän käsityksen pysyvästi: ennen aamupalaa jaksaa kyllä ja aamupalan jälkeenkin pystyy. Minun aamulenkkini koirien kanssa ovat kuitenkin aina kevyitä, pappakoira ei enää vauhdista innostu. Olen muutenkin ollut sitä mieltä, että aamulla ei kyllä irtoa kuin kevyttä hölkkää. Päätin kuitenkin kokeilla kovempaa aamutreeniä nyt, kun kovien pakkasten vuoksi koirien ulkoilut ovat aivan minimissä, ja kun kuitenkin itse herään melko aikaisin joka tapauksessa.

Join herättyäni vain pikkuisen smoothieta ja lähdin hallille. Puoli seitsemän aikaan olin jo lämmittelemässä tyhjällä radalla. Olo oli ihan hyvä, yllättävän virkeä. Verkkailin viisitoista minuuttia, melko vähän siis. Nostin lämmittelyn loppupuolella pari kertaa sykkeen vauhtikestävyysalueelle. Kello kävi, eikä työpäivän aamuna tehnyt mieli venyttää harjoitusta, joten lyhyt, mutta tehokas lämmitt…

Viikot 3 & 4

Maratonharjoittelussani on kahden kovan ja yhden kevyen viikon rytmitys. Tämä on aikaisemminkin sopinut minulle hyvin.Nyt koville ja kevyille viikoille tehdään eroa vielä korostetummin, jotta kevyt viikko olisi varmasti palauttava, jolloin kovilla viikoilla olisi mahdollista treenata kovempaa. Viikko 3 oli kevyt viikko, jossa juoksukilometrejä 37,7. Kovalla viikolla 4 juoksua 70,14 km. Crossfit-treenejä molemmilla viikoilla kaksi.



Viikko 3 Tällä viikolla passailin harjoittelussa lauantain talvijuoksusarjan vuoksi. Samasta syystä pitkä lenkki jäi väliin kokonaan.

Maanantaina lepopäivä. Edellisen päivän väsymyksen vuoksi huolellista syömistä ja paljon sohva-aikaa.

Tiistaina maksimitreeni hallissa. Sain kellottajaksi Annan, joka teki minua ennen saman harjoituksen. Lämmittelyjen jälkeen 2 x 1000 m ja 2 x 500 m. Hallissa kello ei näytä vauhtia tarkasti, joten tavoitevauhti piti arvioida tuntuman perusteella. Kierrosten tavoiteajat oli laskettu etukäteen, joten jokaisella kierroksella oli myö…

Kevyesti flunssan jälkeen

Helmikuun teemana on ollut makoilu & lepäily. Flunssa ja siitä toipuminen täyttää tänään kaksi viikkoa. Tammikuun viimeisenä tiistaina valmistauduin viikonlopun talvijuoksusarjaan juoksemalla lyhyemmän vauhtikestävyyslenkin. Kurkku oli hieman kipeä, mutta tavallista puolta lyhyemmälle lenkille uskalsin lähteä kokeilemaan, kun hyvin harvoin flunssaa sairastan, vaikka se kurkkukipuna joskus käväiseekin. Jo lenkin aikana kuitenkin huomasin, että olo on voimattomampi kuin yleensä. Neljän kilometrin vauhtikestävyysosuus meni jotenkuten, pitemmän harjoituksen olisin jättänyt kesken. Seuraavana päivänä olinkin jo väsynyt ja kipeä.

Talvijuoksusarjaan osallistumisen peruuntuminen ei juuri harmittanut. Edellisestä osakilpailusta oli vain kaksi viikkoa, kun tähän keskitalveen oli jostain syystä mahdutettu kahteen viikkoon kaksi kisaa. Ikävämpi juttu oli se, että harjoittelu täytyi tietysti katkaista kokonaan, ja viime viikon lauantaille sovittu tasotesti täytyi myös jättää väliin. Toistasata…