Siirry pääsisältöön

Lenkkikylässä Kuopiossa

Kävin eilen lenkillä - Kuopiossa. Ajotunteja tuli enemmän kuin juoksemista, mutta kylläpä olikin matkan arvoinen reissu!

Minä ja Juoksuaskeleet-blogin Satu harjoittelemme molemmat syksyn polkukisoihin. Satu starttaa syyskuussa Nuuksion 70 kilometrille ja minä lokakuussa 43 kilometrille Kolilla. Minä olen kaivannut harjoitteluuni pitkiä polkulenkkejä mäkisessä maastossa, joten ilahduin todella, kun Satu kutsui lenkille Kuopioon.

Kuva: Satu / Juoksuaskeleet

Kuva: Satu / Juoksuaskeleet


Tarkoituksenamme oli juosta kolme tuntia Neulamäessä ja Puijolla. Maisemat olivat minulle ihan uusia. Yllätyin, miten lähellä keskustaa nuo mahtavat ulkoilumaastot ovat. Kylläpä kuopiolaisten kelpaa!

Pohdin hetken juoksemista ilman juomareppua, kun ohittaisimme autot joka tapauksessa, mutta onneksi päädyin kuitenkin ottamaan repun selkään. Olihan tämä hyvä tilaisuus testata sen kanssa juoksemista, ja vettä oli mahdollista hörppiä pitkin matkaa. Satulla oli mukanaan koko Nuuksion varustus juoksuliivissä, joka vaikutti kyllä hyvältä kapistukselta.

Kuva: Satu / Juoksuaskeleet


Kuva: Satu / Juoksuaskeleet

Lähdimme liikkeelle Neulamäestä, jossa juoksimme puolitoista tuntia. Upeita maisemia! Karuja, kallioisia männiköitä, hämyisiä kuusikoita ja paljon kauniita rantoja. Pitkät ja jyrkät nousut käveltiin ja välillä kuvattiin. Polut olivat kivikkoisia ja juurakkoisia, mikä teki hyvää helppoihin polkuihin tottuneelle. Ympärillä oli hienoja metsiä, mutta katse täytyi pitää pääasiassa polussa ja keskittyä siihen, mihin tossunsa seuraavaksi asettaa. Vaikuttavimpana maisemana mieleeni jäi huikean hieno saniaiskorpi. Polku kulki juuri kangas- ja turvemaan reunaa, ja saniaispaljouden huikaiseva vihreys oksiston läpi siivilöityvässä valossa oli valtavan kaunis.

Puolivälissä lenkkiä siirryimme Puijolle. Muutaman kilometrin juoksu kovemmalla alustalla ei yllättäen tuntunut pahalta ollenkaan, vaikka polkukengillä ei kovin mielellään katupätkiä juokse. Puijolla saatiin jyrkkyyttä lisää. Kiipesimme mäkihyppytornin rinteen Puijo-osuuden alkupuolella sekä ihan lenkin lopuksi. Ensimmäinen kiipeily meni ihan mukavasti, mutta kolmen tunnin lenkin päätteeksi jalat olivat sen verran väsyneemmät, että nousu oli jo paljon raskaampi. Puijon tornin ympäristö on yhtenäinen alue vanhaa kuusikkoa. Polkuja risteilee paljon! Alueella on helppo käydä ulkoilemassa vaikka ohikulkumatkalla, kun se on aivan lähellä ohitustietä. Vahva suositus!


Kuva: Satu / Juoksuaskeleet

Kuva: Satu / Juoksuaskeleet

Lenkin kestoksi tuli reilu 3 tuntia. Pituus 21,2 km ja rennosti edeten keskivauhti 8:46 min/km. Syke vaihteli mäkisyyden vuoksi paljon, laskuosuuksien reilusta sadasta pitkien nousujen loppujen sataankuuteenkymppiin. Keskisyke 136 ja keskimäärin rasitus peruskestävyysalueella. Polut ovat paljon armollisempia jaloille kuin asfaltti, eikä pitkän lenkin jälkeistä lihaskipua ole samalla tavalla kuin katulenkin jälkeen.

Kylläpä teki maisemanvaihdos hyvää! Satulle iso kiitos matkaoppaan tehtävistä!

Kuva: Satu / Juoksuaskeleet


Kommentit

  1. Kiva lenkkiraportti! :) Kuulostaa tosi hienolle retkelle ja erinomaiselle harjoitukselle polkujuoksukisoja ajatellen.

    VastaaPoista
  2. Vau! Ihan mahtava juoksuraportti ja idea juoksutreffeistä! Kuulostaa ihanalta, Kuopio ja Savo ovat mahtavia paikkoja ja Suomesta löytyy muutenkin mahtavia paikkoja millä mitalla. Maisemanvaihdos ja tutuista asioista poikkeaminen virkistävät aina. Hyvä työ (te) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, Marika, todellakin virkisti ja innosti! Ja aivan luksusta lähteä juoksemaan miettimättä itse yhtään mitään, kun joku toinen on huolehtinut kaiken suunnittelun. :)

      Poista
  3. Olipa vain niin mukavooo :) Ihana kun tulit kanssani koluamaan näitä kuopion kauniita polkuja!:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

Crossfit osaksi harjoittelua

Tämän vuoden marraskuu on ollut treenien puolesta varsin erilainen kuin kaksi edellistä. Pari vuotta sitten osallistuin ensimmäistä kertaa marrasputkeen ja juoksin joka päivä vähintään 25 minuuttia. Vuosi sitten olin samassa haasteessa ja asetin vielä kilometritavoitteeksi 300 km. Hienoja kuukausia molemmat! Nautin päivittäisestä juoksemisesta todella paljon. Tänä vuonna olin marraskuun alussa vielä hieman ylimenokauden fiiliksissä, jos nyt sellaisesta voi kuntoilijan kohdalla edes puhua. Vuoden toisen maratonin olin juossut lokakuun puolivälissä, joten marraskuun alussa ei ollut vielä valtavaa juoksunälkää ehtinyt kertyä, vaikka palautuminen tällä kertaa ihmeen nopeasti tapahtuikin.


Smartumin tilillä poltteli lokakuun puolella vielä lähes täydet liikuntasaldot, kun huomasin crossfit-salin aloittavan On ramp -kurssin sopivasti seuraavassa kuunvaihteessa. Kahtena kesänä olin ollut katsomassa ja tuomaroimassakin crossfit-kisoja täällä Mikkelissä, ja ajatus oli niistä energisistä ja inno…

Erilainen marraskuu

Marrasputketon marraskuu on näköjään mahdollista sekin. Tänä vuonna kilometrien keräily sai väistyä uuden harrastuksen tieltä, kun aloitin crossfitin vakaana aikomuksenani liittää se pysyvästi harjoitusviikkooni. Olen aina ollut lihaskuntoharjoittelussa laiska, eikä kotijumppa tai kuntosaliharjoittelu ole ollut millään tavalla herkkua, vaikka lihaskunnon merkityksen hyvin ymmärränkin. Ajatus siitä, että hyvä lihaskunto tukee juoksua, onkin ollut ainoa motivaattori tehdä voimaharjoittelua edes jokseenkin säännöllisesti. Olen usein sanonut, että en tykkää liikunnasta, tykkään vain juoksemisesta. Sen vuoksi crossfitin "löytäminen" tuntuu erityisen hyvältä: on olemassa minulle mieluinen tapa vahvistaa kehoa monipuolisesti.


Juoksukilometrejä kertyi marraskuussa 185. Kaksi pitkää lenkkiä tein kävellen, lisäksi yhden pitkän lenkin kävelyn ja juoksun yhdistelmäharjoituksena. Harjoittelu on ollut peruskestävyyttä, yksi kuuden kilometrin kovempi pyrähdys joukossa. Juokseminen on tuntu…

Adidas Ultra Boost, 1000 km yhteistä taivalta takana

Kirjoitin viime kesänä hämmentyneen tekstin testattuani Adidas Ultra Boosteja, jotka hankin sillä ajatuksella, että ne voisivat korvata Asicsin Nimbukset peruskenkänä. Ultra Boostit olivat melko erilaiset Nimbuksiin verrattuna, lisäksi epäilin päällysmateriaalin kestävyyttä ja sitä, että harvan neuloksen vuoksi kengät olisivat talvella kylmät.

Ekan testilenkin jälkeiset tunnelmat tuolla.

Kengillä on nyt juostu vajaa 1000 kilometriä, mikä on aika monessa paikassa annettu ohje juoksukenkien käyttöiälle. Itse olen aina juossut kengillä pitempään, kestävyys on ollut yksi tärkeä kriteeri vakiokengässä. Jos kengät ovat pintapuolisesti kunnossa, eivätkä jalat kipeydy niillä juostessa, niin silloin annan mennä vaan. No, Ultra Boostit näyttäisivät olevan tässä suhteessa minulle sopivat. Kuten vastaavan ikäisissä Nimbuksissakin, ulkopohjassa näkyy kulumista ja päällisestä alkaa puskea varvas läpi, mutta vielä on yhteistä matkaa jäljellä. Kengät tuntuvat edelleen hyvältä jalassa, mitään muotoutu…