Siirry pääsisältöön

Perjantai 9. kesäkuuta oli hieno päivä

Aamuvirkkuna raottelin silmiä puoli kuudelta. Aikaisemmin olin kuullut, kun vanhempi koira tassutteli huoneeseen huokailemaan ja odottamaan, että joku nousisi. Aamupalaa syödäessä selasin uutisia ja facebookia. Pikkuveljen vaimo oli eilen saanut tiedon teatterikorkeaan pääsystä, onnittelut ja iloiset kommentit saivat onnenkyyneleet silmiin. Muistan niin elävästi tuon ihanan taitekohdan, kun toivottu suunta varmistuu ja uusi vaihe elämässä alkaa.


Aamulenkki tehtiin hölkäten. Satoi vähän ja oli mukavan lämmintä ja raikasta. Nähtiin joutsenia! Poikasia oli neljä tai viisi. Koirat eivät vissiin tajunneet, että lähellä on elävää lihaa, mutta joutsenet olivat hyvin tarkkaavaisia, kun menimme ohi. Reilu neljä kilsaa kevyttä, ihan tyypillinen aamuhölkkä.


Lenkin jälkeen hieman töitä kotona ja sitten aamupala nro 2 kuopuksen kanssa. Edellisenä päivänä pohdin töissä erään suunnitelman laskenta- ja esitystapaa, enkä saanut asiaa kunnolla ratkaistua. Nukutun yön jälkeen tiesinkin, miten sen teen. Aamu on iltaa viisaampi!

Aamupäiväksi menin töihin, vaikka vietin kyllä talvilomapäivää. Mutta töissä on kivaa. Lounasaikaan lähdin kuitenkin jo omille asioille ja kävin lounassalaatilla Vileellä.


Iltapäivällä pakkasin omat ja kakarakoiran viikonlopputavarat, olin lähdössä Zaden kanssa näyttelyreissulle. Hain lapset jalkapallokoulusta ja liikuntaleiriltä, onneksi ehdin nähdä molempia ennen lähtöä.

Mitattiin kurkku, jota esikoinen kasvattaa ruokailutilassa: 23 cm. Meillä on huolena, että kurkku tipahtaa kypsänä itsekseen lattialle, silloin koirat saavat yllätysvälipalan. Kurkun tainta on kasvatettu keväästä asti ikkunalaudalla. Tarkoituksena oli siirtää se myöhemmin pihalle, mutta sepä tarttuikin kiinni ikkunankarmeihin niin, että siirtäminen olisi ollut hankalaa. Aluksi kukista ei kehittynyt hedelmiä ollenkaan, en tiedä johtuiko se pölyttäjien puutteesta vai olosuhteista. Mutta nyt kasvitarhurimme on onneksi saamassa satoa.


Mikkelistä ajelin nuorempi vaunukoira kyydissä Vantaalle. Lämpötila nousi matkan aikana kolmestatoista asteesta pariinkymmeneen. Auringon lisäksi hikoilutti keskustan ruuhkat: satamaan ajettiin normaalin vajaan tunnin sijaan tunti ja 40 minuuttia. Olimme toiseksiviimeinen auto, joka pääsi laivaan. Pikkuinen 10 kk ikäinen Desi matkusti etupenkillä ja pääsi laivassakin hyttiin köllimään. Loput viisi koiraa lepäilivät autossa.
 

Tallinnassa oli kaunis, aurinkoinen kesäilta, kun ulkoilutimme koirat pikaisesti ennen nukkumaanmenoa. On hassua, miten moni asia Virossa on samalla tavalla kuin vähän matkan päässä Suomessa, mutta toiset asiat ovat paljonkin erilaisia. Ehkä eniten ihmetyttää rakentaminen tai remontointi, joka jää joskus ihan täysin kesken. Joku ilmeisesti muistaa, ettei rahaa ollutkaan? Kielen samanlaisuus sen sijaan jaksaa aina hauskuuttaa. Vai mitä olette mieltä paikasta nimeltä Kullipesa, eikö siinä ole jotain tuttua?

Kommentit

  1. Ihana postaus tämäkin, paljon kivoja tunnelmia. Ja haha, viron kieli se vasta on mahtava :D Mitkähän sanat vastaavasti heitä huvittaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Varmaan monetkin. :D Viro kuulostaa välillä joltain suomen kielen murteelta ja sehän hihityttää myös.

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

Maksimivetoja aamuharjoituksena

Vuosia sitten ajattelin, että aamulla juokseminen ei sovi minulle. Ennen aamupalaa ei jaksa ja aamupalan jälkeen ei pysty. Koirat ovat muuttaneet tämän käsityksen pysyvästi: ennen aamupalaa jaksaa kyllä ja aamupalan jälkeenkin pystyy. Minun aamulenkkini koirien kanssa ovat kuitenkin aina kevyitä, pappakoira ei enää vauhdista innostu. Olen muutenkin ollut sitä mieltä, että aamulla ei kyllä irtoa kuin kevyttä hölkkää. Päätin kuitenkin kokeilla kovempaa aamutreeniä nyt, kun kovien pakkasten vuoksi koirien ulkoilut ovat aivan minimissä, ja kun kuitenkin itse herään melko aikaisin joka tapauksessa.

Join herättyäni vain pikkuisen smoothieta ja lähdin hallille. Puoli seitsemän aikaan olin jo lämmittelemässä tyhjällä radalla. Olo oli ihan hyvä, yllättävän virkeä. Verkkailin viisitoista minuuttia, melko vähän siis. Nostin lämmittelyn loppupuolella pari kertaa sykkeen vauhtikestävyysalueelle. Kello kävi, eikä työpäivän aamuna tehnyt mieli venyttää harjoitusta, joten lyhyt, mutta tehokas lämmitt…

Viikot 3 & 4

Maratonharjoittelussani on kahden kovan ja yhden kevyen viikon rytmitys. Tämä on aikaisemminkin sopinut minulle hyvin.Nyt koville ja kevyille viikoille tehdään eroa vielä korostetummin, jotta kevyt viikko olisi varmasti palauttava, jolloin kovilla viikoilla olisi mahdollista treenata kovempaa. Viikko 3 oli kevyt viikko, jossa juoksukilometrejä 37,7. Kovalla viikolla 4 juoksua 70,14 km. Crossfit-treenejä molemmilla viikoilla kaksi.



Viikko 3 Tällä viikolla passailin harjoittelussa lauantain talvijuoksusarjan vuoksi. Samasta syystä pitkä lenkki jäi väliin kokonaan.

Maanantaina lepopäivä. Edellisen päivän väsymyksen vuoksi huolellista syömistä ja paljon sohva-aikaa.

Tiistaina maksimitreeni hallissa. Sain kellottajaksi Annan, joka teki minua ennen saman harjoituksen. Lämmittelyjen jälkeen 2 x 1000 m ja 2 x 500 m. Hallissa kello ei näytä vauhtia tarkasti, joten tavoitevauhti piti arvioida tuntuman perusteella. Kierrosten tavoiteajat oli laskettu etukäteen, joten jokaisella kierroksella oli myö…

Kevyesti flunssan jälkeen

Helmikuun teemana on ollut makoilu & lepäily. Flunssa ja siitä toipuminen täyttää tänään kaksi viikkoa. Tammikuun viimeisenä tiistaina valmistauduin viikonlopun talvijuoksusarjaan juoksemalla lyhyemmän vauhtikestävyyslenkin. Kurkku oli hieman kipeä, mutta tavallista puolta lyhyemmälle lenkille uskalsin lähteä kokeilemaan, kun hyvin harvoin flunssaa sairastan, vaikka se kurkkukipuna joskus käväiseekin. Jo lenkin aikana kuitenkin huomasin, että olo on voimattomampi kuin yleensä. Neljän kilometrin vauhtikestävyysosuus meni jotenkuten, pitemmän harjoituksen olisin jättänyt kesken. Seuraavana päivänä olinkin jo väsynyt ja kipeä.

Talvijuoksusarjaan osallistumisen peruuntuminen ei juuri harmittanut. Edellisestä osakilpailusta oli vain kaksi viikkoa, kun tähän keskitalveen oli jostain syystä mahdutettu kahteen viikkoon kaksi kisaa. Ikävämpi juttu oli se, että harjoittelu täytyi tietysti katkaista kokonaan, ja viime viikon lauantaille sovittu tasotesti täytyi myös jättää väliin. Toistasata…