Perjantai 9. kesäkuuta oli hieno päivä

Aamuvirkkuna raottelin silmiä puoli kuudelta. Aikaisemmin olin kuullut, kun vanhempi koira tassutteli huoneeseen huokailemaan ja odottamaan, että joku nousisi. Aamupalaa syödäessä selasin uutisia ja facebookia. Pikkuveljen vaimo oli eilen saanut tiedon teatterikorkeaan pääsystä, onnittelut ja iloiset kommentit saivat onnenkyyneleet silmiin. Muistan niin elävästi tuon ihanan taitekohdan, kun toivottu suunta varmistuu ja uusi vaihe elämässä alkaa.


Aamulenkki tehtiin hölkäten. Satoi vähän ja oli mukavan lämmintä ja raikasta. Nähtiin joutsenia! Poikasia oli neljä tai viisi. Koirat eivät vissiin tajunneet, että lähellä on elävää lihaa, mutta joutsenet olivat hyvin tarkkaavaisia, kun menimme ohi. Reilu neljä kilsaa kevyttä, ihan tyypillinen aamuhölkkä.


Lenkin jälkeen hieman töitä kotona ja sitten aamupala nro 2 kuopuksen kanssa. Edellisenä päivänä pohdin töissä erään suunnitelman laskenta- ja esitystapaa, enkä saanut asiaa kunnolla ratkaistua. Nukutun yön jälkeen tiesinkin, miten sen teen. Aamu on iltaa viisaampi!

Aamupäiväksi menin töihin, vaikka vietin kyllä talvilomapäivää. Mutta töissä on kivaa. Lounasaikaan lähdin kuitenkin jo omille asioille ja kävin lounassalaatilla Vileellä.


Iltapäivällä pakkasin omat ja kakarakoiran viikonlopputavarat, olin lähdössä Zaden kanssa näyttelyreissulle. Hain lapset jalkapallokoulusta ja liikuntaleiriltä, onneksi ehdin nähdä molempia ennen lähtöä.

Mitattiin kurkku, jota esikoinen kasvattaa ruokailutilassa: 23 cm. Meillä on huolena, että kurkku tipahtaa kypsänä itsekseen lattialle, silloin koirat saavat yllätysvälipalan. Kurkun tainta on kasvatettu keväästä asti ikkunalaudalla. Tarkoituksena oli siirtää se myöhemmin pihalle, mutta sepä tarttuikin kiinni ikkunankarmeihin niin, että siirtäminen olisi ollut hankalaa. Aluksi kukista ei kehittynyt hedelmiä ollenkaan, en tiedä johtuiko se pölyttäjien puutteesta vai olosuhteista. Mutta nyt kasvitarhurimme on onneksi saamassa satoa.


Mikkelistä ajelin nuorempi vaunukoira kyydissä Vantaalle. Lämpötila nousi matkan aikana kolmestatoista asteesta pariinkymmeneen. Auringon lisäksi hikoilutti keskustan ruuhkat: satamaan ajettiin normaalin vajaan tunnin sijaan tunti ja 40 minuuttia. Olimme toiseksiviimeinen auto, joka pääsi laivaan. Pikkuinen 10 kk ikäinen Desi matkusti etupenkillä ja pääsi laivassakin hyttiin köllimään. Loput viisi koiraa lepäilivät autossa.
 

Tallinnassa oli kaunis, aurinkoinen kesäilta, kun ulkoilutimme koirat pikaisesti ennen nukkumaanmenoa. On hassua, miten moni asia Virossa on samalla tavalla kuin vähän matkan päässä Suomessa, mutta toiset asiat ovat paljonkin erilaisia. Ehkä eniten ihmetyttää rakentaminen tai remontointi, joka jää joskus ihan täysin kesken. Joku ilmeisesti muistaa, ettei rahaa ollutkaan? Kielen samanlaisuus sen sijaan jaksaa aina hauskuuttaa. Vai mitä olette mieltä paikasta nimeltä Kullipesa, eikö siinä ole jotain tuttua?

Kommentit

  1. Ihana postaus tämäkin, paljon kivoja tunnelmia. Ja haha, viron kieli se vasta on mahtava :D Mitkähän sanat vastaavasti heitä huvittaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Varmaan monetkin. :D Viro kuulostaa välillä joltain suomen kielen murteelta ja sehän hihityttää myös.

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat