Siirry pääsisältöön

Viikko 18

Viikkoa 18 juoksentelin sillä mielellä, että saattaisin osallistua puolimaratonille ensi viikon lauantaina. Tein hyvän vauhtiharjoituksen ja muutenkin pääsin kivasti harjoitusrytmiin kiinni palautusviikon jälkeen. Keväinen metsä veti kovasti puoleensa, mutta en kuitenkaan ehtinyt iltarasteille suunnistamaan, pari lenkkiä tein kuitenkin metsässä kävellen. Juoksua 40 km.


Maanantaina, vapunpäivänä, juoksin vasta illalla. Otin koirat mukaan parinkymmenen minuutin lämmittelylle, jonka jälkeen juoksin yksin reilu viiden kilometrin vauhtikestävyyslenkin. Vauhdinpito tuntui hyvältä ja helpolta. Yritin pitää rasituksen suurimmaksi osaksi vk2-alueella ja ihan hyvin siinä onnistuin, pari kertaa syke laski lähelle aerobista kynnystä. Lenkin lopun viimeisen pitkän mäen juoksin reippaasti maksimialueella ja sain sykkeen siinä 169:aan eli muutaman pykälän päähän maksimistani. Loppuverkka alkoi tuon mäen jälkeen ja kyllä oli pakko kävellä ensin muutama minuutti, maksimirasitus on maksimaalista... Lyhyestä, puolen tunnin vauhtilenkistä jäi mukava tunne jalkoihin.
   VK2 5,43 km, 0:27:28, 5:03 min/km, keskisyke 152 + verkat yht. 9,66 km

Tiistain pk-lenkillä juoksin herrasmieskoira Ollin kanssa kevyen alkumatkan ja yksin reippaamman loppumatkan, kuplahallilta kotiin ja takaisin hallille. Olisi ollut aikaa pitemmällekin lenkille, mutta semiväsyneillä jaloilla en viitsinyt lähteä kiertelemään.
   PK1 3,36 km, 0:23:39, 7:02 min/km, keskisyke 113
   PK2 5,22 km, 0:31:29, 6:02 min/km, keskisyke 134


Keskiviikkona otin koirat mukaan, kun vein poikaa harjoituksiin. Kävimme lyhyellä, kevyellä hölkällä. Illemmalla puolen tunnin lihaskuntoharjoitus kotona.
   PK1 4,96 km, 0:32:40, 6:35 min/km, keskisyke 114
   Jumppa 30 min

Torstaina pidin lepopäivän.

Perjantaiaamuna juoksimme koirien kanssa kevyen aamulenkin. Illalla hölkkäilin lähipurtsille tarkoituksena tehdä sauvakävelylenkki mäkisessä maastossa. En viitsinyt lähteä autolla isommalle mäelle, joten hinkkailin pienempiä nousuja edestakaisin. Sykekäyrä näyttää hauskalta, nousut olivat lyhyitä, mutta melko jyrkkiä.
   Aamu: PK1 4,01 km, 0:26:57, 6:42 min/km, keskisyke 121
   Ilta PK/VK sauvakävely/hölkkä 7,25 km, 1:12:43, 10:01 min/km, keskisyke 129


Lauantaina lähdettiin yhdessä miehen kanssa lenkittämään koirat. Pyynnöstäni mentiin ensin vartti kevyemmin ja nostettiin sen jälkeen hieman vauhtia. Vanhemmalle koiralle lenkki vaikutti olevan hieman liian rasittava: parilla viimeisellä kilometrillä se jättäytyi takaviistoon. Olisi pitänyt malttaa ja tehdä kaksivaiheinen lenkki, jossa Olli olisi viety välillä kotiin. Meillä muilla kulki hyvin. Miehellä itse asiassa niin hyvin, että hän teki lisäksi kovemman osion yksin tähän päälle hämmästeltyään ensin, miten minulla voi näillä vauhdeilla olla syke noin korkealla... No siksi, koska olen hidas.
   PK1 2,3 km, 0:15:00, 6:31 min/km, keskisyke 115
   PK2 6,3 km, 0:38:26, 6:06 min/km, keskisyke 136

Sunnuntaina oli paljon kaikenlaista ohjelmaa. Illalla vieraiden lähdettyä kävin pikaisesti tarkentamassa pelastuskoiratouhuihin liittyvää viranomaistarkastuksen aluetta. En ottanut kelloa mukaan, mutta metsäkävelystä sain ilman kelloakin mainion aloituksen lenkille, jolle en kyllä olisi jatkoa jaksanut juosta ollenkaan, mutta kävin, kun koirat piti lenkittää. Kaksiosainen hyvin kevyt puolipitkä siis viikon päätteeksi.
   PK1 metsäkävely 2,5 km (45-50 min)
   PK1 4,96 km, 0:34:05, 6:52 min/km, keskisyke 113



Kommentit

Kuukauden luetuimmat

Maksimivetoja aamuharjoituksena

Vuosia sitten ajattelin, että aamulla juokseminen ei sovi minulle. Ennen aamupalaa ei jaksa ja aamupalan jälkeen ei pysty. Koirat ovat muuttaneet tämän käsityksen pysyvästi: ennen aamupalaa jaksaa kyllä ja aamupalan jälkeenkin pystyy. Minun aamulenkkini koirien kanssa ovat kuitenkin aina kevyitä, pappakoira ei enää vauhdista innostu. Olen muutenkin ollut sitä mieltä, että aamulla ei kyllä irtoa kuin kevyttä hölkkää. Päätin kuitenkin kokeilla kovempaa aamutreeniä nyt, kun kovien pakkasten vuoksi koirien ulkoilut ovat aivan minimissä, ja kun kuitenkin itse herään melko aikaisin joka tapauksessa.

Join herättyäni vain pikkuisen smoothieta ja lähdin hallille. Puoli seitsemän aikaan olin jo lämmittelemässä tyhjällä radalla. Olo oli ihan hyvä, yllättävän virkeä. Verkkailin viisitoista minuuttia, melko vähän siis. Nostin lämmittelyn loppupuolella pari kertaa sykkeen vauhtikestävyysalueelle. Kello kävi, eikä työpäivän aamuna tehnyt mieli venyttää harjoitusta, joten lyhyt, mutta tehokas lämmitt…

Viikot 3 & 4

Maratonharjoittelussani on kahden kovan ja yhden kevyen viikon rytmitys. Tämä on aikaisemminkin sopinut minulle hyvin.Nyt koville ja kevyille viikoille tehdään eroa vielä korostetummin, jotta kevyt viikko olisi varmasti palauttava, jolloin kovilla viikoilla olisi mahdollista treenata kovempaa. Viikko 3 oli kevyt viikko, jossa juoksukilometrejä 37,7. Kovalla viikolla 4 juoksua 70,14 km. Crossfit-treenejä molemmilla viikoilla kaksi.



Viikko 3 Tällä viikolla passailin harjoittelussa lauantain talvijuoksusarjan vuoksi. Samasta syystä pitkä lenkki jäi väliin kokonaan.

Maanantaina lepopäivä. Edellisen päivän väsymyksen vuoksi huolellista syömistä ja paljon sohva-aikaa.

Tiistaina maksimitreeni hallissa. Sain kellottajaksi Annan, joka teki minua ennen saman harjoituksen. Lämmittelyjen jälkeen 2 x 1000 m ja 2 x 500 m. Hallissa kello ei näytä vauhtia tarkasti, joten tavoitevauhti piti arvioida tuntuman perusteella. Kierrosten tavoiteajat oli laskettu etukäteen, joten jokaisella kierroksella oli myö…

Kevyesti flunssan jälkeen

Helmikuun teemana on ollut makoilu & lepäily. Flunssa ja siitä toipuminen täyttää tänään kaksi viikkoa. Tammikuun viimeisenä tiistaina valmistauduin viikonlopun talvijuoksusarjaan juoksemalla lyhyemmän vauhtikestävyyslenkin. Kurkku oli hieman kipeä, mutta tavallista puolta lyhyemmälle lenkille uskalsin lähteä kokeilemaan, kun hyvin harvoin flunssaa sairastan, vaikka se kurkkukipuna joskus käväiseekin. Jo lenkin aikana kuitenkin huomasin, että olo on voimattomampi kuin yleensä. Neljän kilometrin vauhtikestävyysosuus meni jotenkuten, pitemmän harjoituksen olisin jättänyt kesken. Seuraavana päivänä olinkin jo väsynyt ja kipeä.

Talvijuoksusarjaan osallistumisen peruuntuminen ei juuri harmittanut. Edellisestä osakilpailusta oli vain kaksi viikkoa, kun tähän keskitalveen oli jostain syystä mahdutettu kahteen viikkoon kaksi kisaa. Ikävämpi juttu oli se, että harjoittelu täytyi tietysti katkaista kokonaan, ja viime viikon lauantaille sovittu tasotesti täytyi myös jättää väliin. Toistasata…