Puolimaraton Joensuussa 13.5.2017

Lähdin Joensuuhun kisaamaan epävarmoissa tunnelmissa. Olin ollut koko viikon jotenkin väsynyt tai en aivan palautunut, en tiedä mitä. Juoksin kisaviikolla tosi vähän ja niillä vähäisillä lenkeillä sykkeet olivat hieman normaalia korkeammalla. Edelleen perjantaina matkalla Joensuuhun arvoin kympin ja puolimaratonin välillä.


Lähdin reissuun lasten kanssa. Olimme yötä ystävien luona, ja pojat olivat vierailusta vähintään yhtä innoissaan kuin minä. Muutamia highlighteja lasten reissusta: kylpyamme, alkuperäinen videopeli 80-luvulta, creme bruleen paahtaminen, pihatyöt ja kottikärryt. Perjantai-iltana syötiin todella hyvin, jälkikäteen ajatellen ihan järjettömän paljon kisaa edeltävälle illalle. Kun kahdeksan aikoihin lopeteltiin syömistä, olimme kaikki aikuiset syöneet jokainen kaksi (2) hampurilaista, ranskalaisia ja superhyvät creme bruleet. Itse vielä suunnittelin, että syön toisenkin jälkkärin saunan jälkeen, mutta olo olikin loppuillan kuin boakäärmeellä: aivan järkyttävän täysi. En pystynyt todellakaan syömään enää mitään, enkä juuri liikkumaankaan.

Seuraavana aamuna olikin sitten vallan mainio ja vahva olo. Hampparitankkaus tuntui toimivan erittäin hyvin. Ei enää epävarmuutta, lähtisin puolikkaalle. Kisapaikalle oli matkaa vain noin 1,5 km, joten aloitin verryttelyn samalla, kun lähdin ilmoittautumaan. Sää oli viileä, lähtiessä ehkä 5 astetta.


Kisa alkoi kymmeneltä. Tasalta lähtivät kympin juoksijat matkaan, 10:10 puolikkaan ja maratonin juoksijat. Vauhtisuunnitelmani oli juosta yli tai alle 5 min/km riippuen siitä, miltä tuntuu. En ollut harjoitellut vauhtia ollenkaan, mutta arvelin, että pk2-lenkkien vauhdilla voisin puolikkaan juosta. Sykevyö oli unohtunut kotiin, joten juoksin ilman sitä.


Ensimmäinen kilometri oli hidas (5:08), olihan porukkaa ympärillä paljon ja oman vauhdin pitäminen hankalampaa. Reitti kulki keskustan kautta Itäsillalle ja Ylisoutajansillan kautta Mehtimäelle. Keskustaosuus tuntui molemmilla kierroksilla nopealta pätkältä ja siinä oli helppo pitää vauhtia. Kilsat 2 ja 3 menivät niinkin vauhdikkaasti kuin 4:41 ja 4:47. Linnunlahden pienet nousut hyydyttivät molemmilla kierroksilla vauhtia, samoin tuulinen tienpätkä. Mehtimäellä juokseminen oli parasta: hiekkatie, ei tuulta, metsä ympärillä. Ensimmäisellä kierroksella sain lapsenvahti-kummilta ja lapsilta ihanat kannustukset, jotka osuivat sopivaan hidastuneen vauhdin saumaan, sain uutta puhtia huipputyyppien näkemisestä.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin vielä epävarma siitä, juoksinko sopivaa vauhtia vai liian kovaa. Aloitin kilometripelin päässäni: enää kymppi, ihan pikkumatka, peruslenkki. Muistuttelin itseäni juoksuasennon pitämisestä ja jalkojen vahvasta liikkeestä. Asettelin mielessä reitin nopeisiin ja hitaisiin osuuksiin: keskustassa ja Mehtimäellä vauhdin pitäisi olla kovempaa, jotta Linnunlahden hidastuminen ei painaisi keskivauhtia liikaa. Juoksu tuntui vaihtelevasti hyvältä ja pahalta. 16-17 km jälkeen tuntuikin sitten vain pahalta. Väsymysaallot olivat voimakkaampia ja kasvoja nipisteli. Takareidet kipeytyivät ja heikompi oikea jalka alkoi hyytyä. Onnekseni näin koko ajan muita juoksijoita. Ystäväni mies, joka oli samalla viikolla aloittanut juoksuharjoittelun omia tavoitteitaan ajatellen, juoksi puolikkaan reitin harjoituslenkkinä ja kaverina vierellä loppumatkan. Porukassa juoksemisesta saa paljon voimaa, kyydistä pois jääminenhän tietäisi varmaa romahdusta. En saanut lopussa tavoiteselkiä enää kiinni, mutta onneksi sain vauhdin pidettyä. Viimeisellä kahdella kierroksella ajatukset olivat mallia ennätys tai kuolema, olin todella puhki, mutta halusin pitää keskivauhdin viidessä minuutissa.


Maalissa loppuaika 1:45:03, nettoaika 1:44:48. Enkka! Puolivälin aikaa en merkannut kelloon eikä sitä ilmeisesti tallennettu tuloksiinkaan, mutta kellon vauhdeista arvioituna molempien kierrosten keskivauhti oli täsmälleen sama. Puolimaraton on kyllä matkoista kauhein. Sykevyön puuttuminen oli ehkä vain hyvä asia, kun en nähnyt ruudulla hurjia kisalukemia.

Kommentit

  1. Mahtava juoksu, onnittelut ennätyksen johdosta!

    VastaaPoista
  2. Hieno juoksu taas, ennätykset paukkuvat!! Olet upeassa vedossa Raita, onnea! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salla! :) Tämä tuli nyt ihan maratonin kylkiäisenä.

      Poista
  3. Haha, matkoista pahin. Tosi hienosti juostu ja vielä noin lähellä maratonia. Ilmeisesti uusittu reitti on vanhaa hitaampi? Siinä vanhalla ei ollut muistaakseni mäkiä olllenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piia! Reitti on kyllä nytkin hyvin tasainen. Tuo Linnunlahden nousukin on ihan mitätön ja lyhyt, mutta minulla pienikin nyppylä nappaa heti vauhtia pois. Vanhaan reittiin verrattuna nykyinen on mutkaisempi ja tienylityksiä ja muita epätasaisuuksia on enemmän, mutta voittaa maisemien puolesta edellisen teollisuusaluejuoksun 100-0. Nopea silti, ehdottomasti.

      Poista
  4. Jes, mahtavaa Raita! Olenkin odotellut, koska sulla enkat paukkuu. Uskon että saat melko helposti vielä tuostakin ajasta pois. Maratonkin tosiaan juuri alla juostuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, Janna! :) Tässä juoksussa huomasin, että lihaskunto on huono ja jalkojen puoliero aika huomattava. Matkana puolikas on niin karsea, että jää kyllä todennäköisesti tämän kesän viimeiseksi. Nyt jonkin aikaa enemmän jumppaa ja peruskestävyyttä.

      Poista
  5. Jee huippua Raita. Upea juoksu ja enkka! Onnittelut! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat