Nyt parhaimmillaan: metsä

Hei ihmiset, nyt kannattaa mennä metsään. Kevät on ollut koleanpuoleinen, todellakin. Pakkasyöt tuovat kuitenkin tiettyjä etuja metsähiippareille. Kevään muutamat viikot ennen ilmojen lämpeämistä ovat siitä mahtavaa aikaa, että ötököitä ei metsässä ole vielä ollenkaan. Kesällä verenimijöitä voi olla paikasta riippuen todella paljonkin, mutta ei vielä. Hirvikärpäsiäkään ei ole, kuten syksymmällä. Ennen kasvukauden alkamista ei myöskään ruohoja ja muuta kasvillisuutta ole liikkumista hidastamassa. Lunta ei Mikkelin korkeudella enää ole, vaan lenkkareilla pääsee hyvin. Pesimäpuuhissa olevat linnut ovat äänekkäimmillään, joka kevät "laulukausi" yllättää metelillään.


Vieraassa metsässä liikkumisessa kannattaa olla jonkin verran tarkkana, jos suuntavaisto ei ole ihan parasta a-luokkaa, minullahan se ei todellakaan ole. Viimeaikaisilla metsäreissuilla olen ollut suunnittelemasssa viranomaistarkastuksia kahdelle koirakolle, siis olen tutustunut alueisiin, suunnitellut maalihenkilöiden piiloja ja jälkien reittejä. Olen pitänyt gps:ää taskussa reitin ja reittipisteiden merkitsemisen vuoksi, mutta nykyisiin puhelimiin saatavat karttasovellukset ovat kyllä todella käteviä. Gps-laitteen paikannus on tarkempi kuin puhelimen, mutta älypuhelimen kirkas, iso näyttö voittaa gps:n pienen ruudun, ja peruskartta-aineistokin puhelimen sovelluksessa on parempi. Niinpä olen enimmäkseen kulkenut puhelimen sovelluksella ja merkanntu gps:ään vain kuljetun reitin ja tärkeät pisteet.

Suosittelen jonkinlaisen karttaohjelman lataamista, jos tutkimattomat alueet kutsuvat! On kiva vilkuilla sijaintia, ja kartanlukua oppii siinä samalla. Ja mikä tärkeintä: reissu ei venähdä eksymisen takia suunniteltua pitemmäksi. Minä olen ladannut ilmaisen maastokartat-sovelluksen, josta näkee oman sijainnin ja kulkusuunnan. Satelliittigeometrian ollessa heikompi voi sijainti hetkeksi kadota, mutta peruskäppäilyssä se harvemmin haittaa mitään. Kartan kanssa kulkiessa alueet alkavat myös kiinnostaa eri tavalla, tekee mieli käydä katsomassa jokin kartalla näkyvä mielenkiintoisen näköinen paikka.


Viime viikolla tein metsässä harjoituksen, jonka tarkoitus oli parantaa jalkojen lihasvoimaa. Kiipeilin lähimetsän pienehköjä mäkiä ylös alas reilun tunnin verran. Suunnittelin nousevani vapaita reittejä pitkin, mutta sauvojen kanssa olikin helpompi mennä polkuja pitkin.

Born to run -äänikirja (Christopher McDougall) toi hauskaa kulmaa ajatteluun, kun siinä ultrajuoksijat taivalsivat Meksikon erämaassa mittaillen toistensa kestävyyttä. Osa juoksijoista kuului juoksevaan intiaaniheimoon ja osa oli länsimaisia ultrajuoksijoita. Minä täällä pohjoisessa metsässä kuuntelin kuvausta polkujuoksusta toisella puolella maapalloa samalla, kun kiipeilin varvukossa havupuiden keskellä. Kirjan kerronta vei mukanaan, ja mietin välillä, minkälainen metsä olisi ympärilläni Meksikossa, tai jossain muualla. On huikea ajatus, että metsällä, tai luonnolla ylipäätään, on merkitystä ihmiselle joka puolella maailmaa. Meillä suomalaisilla on aikamoinen etu siinä, miten metsä on kaikkien saavutettavissa.


Kommentit

Kuukauden luetuimmat