Siirry pääsisältöön

MOBO: suunnistusta kiinteillä rasteilla

Kävipä tuuri tänään lenkillä, kun satuin samalle polulle kahden rastia etsivän miehen kanssa. Suunnistajiksi en kyllä heitä tunnistanut, kun he juoksivat ilman karttaa. Minä olin testaamassa polkujuoksukenkiä ja pysähtynyt säätämään nauhoitusta ja nappaamaan kuvia. Miehet innostuivat esittelemään MOBO-suunnistuksen ideaa, olimme juuri yhden rastipisteen vieressä.


Latasin illemmalla sovelluksen itselleni, ja tätä täytyy kyllä lähteä kokeilemaan yksin tai lasten kanssa. Sovelluksesta valitaan kartta, jolla halutaan suunnistaa. Itse asetin oletusalueeksi Suomen, jolloin selattavien karttojen lista ei ole niin pitkä, tosin hakukentällä voi kyllä suodattaa paikkakunnan karttoja näkyville. Mikkelissä näyttäisi olevan kaksi metsäkarttaa ja AMK:n kaupunkikartta.

Valitun alueen suunnistuskartta ja rastien selitteet avautuvat. Näkymässä on myös kompassi. Karttaa voi liikutella ja zoomata. Karttamerkeistä löytyy ohjeet sovelluksesta.


Rastit ovat tolppia, joihin on kiinnitetty rastinumero ja QR-koodi ja NFC-tarra, joilla rasti leimataan puhelimen QR- tai NFC-koodinlukuohjelmaa käyttäen. Leimaus tallentuu sovelluksen serverille, josta niitä pääsee myöhemmin tarkastelemaan. Rastit ovat kiinteitä, mutta samalla alueella suunnistaessa vaihtelua saa kiertämällä niitä eri järjestyksessä.

Lisätietoja sovelluksesta, ohjeita ja videoita löydät tuolta.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat

Maksimivetoja aamuharjoituksena

Vuosia sitten ajattelin, että aamulla juokseminen ei sovi minulle. Ennen aamupalaa ei jaksa ja aamupalan jälkeen ei pysty. Koirat ovat muuttaneet tämän käsityksen pysyvästi: ennen aamupalaa jaksaa kyllä ja aamupalan jälkeenkin pystyy. Minun aamulenkkini koirien kanssa ovat kuitenkin aina kevyitä, pappakoira ei enää vauhdista innostu. Olen muutenkin ollut sitä mieltä, että aamulla ei kyllä irtoa kuin kevyttä hölkkää. Päätin kuitenkin kokeilla kovempaa aamutreeniä nyt, kun kovien pakkasten vuoksi koirien ulkoilut ovat aivan minimissä, ja kun kuitenkin itse herään melko aikaisin joka tapauksessa.

Join herättyäni vain pikkuisen smoothieta ja lähdin hallille. Puoli seitsemän aikaan olin jo lämmittelemässä tyhjällä radalla. Olo oli ihan hyvä, yllättävän virkeä. Verkkailin viisitoista minuuttia, melko vähän siis. Nostin lämmittelyn loppupuolella pari kertaa sykkeen vauhtikestävyysalueelle. Kello kävi, eikä työpäivän aamuna tehnyt mieli venyttää harjoitusta, joten lyhyt, mutta tehokas lämmitt…

Viikot 3 & 4

Maratonharjoittelussani on kahden kovan ja yhden kevyen viikon rytmitys. Tämä on aikaisemminkin sopinut minulle hyvin.Nyt koville ja kevyille viikoille tehdään eroa vielä korostetummin, jotta kevyt viikko olisi varmasti palauttava, jolloin kovilla viikoilla olisi mahdollista treenata kovempaa. Viikko 3 oli kevyt viikko, jossa juoksukilometrejä 37,7. Kovalla viikolla 4 juoksua 70,14 km. Crossfit-treenejä molemmilla viikoilla kaksi.



Viikko 3 Tällä viikolla passailin harjoittelussa lauantain talvijuoksusarjan vuoksi. Samasta syystä pitkä lenkki jäi väliin kokonaan.

Maanantaina lepopäivä. Edellisen päivän väsymyksen vuoksi huolellista syömistä ja paljon sohva-aikaa.

Tiistaina maksimitreeni hallissa. Sain kellottajaksi Annan, joka teki minua ennen saman harjoituksen. Lämmittelyjen jälkeen 2 x 1000 m ja 2 x 500 m. Hallissa kello ei näytä vauhtia tarkasti, joten tavoitevauhti piti arvioida tuntuman perusteella. Kierrosten tavoiteajat oli laskettu etukäteen, joten jokaisella kierroksella oli myö…

Kevyesti flunssan jälkeen

Helmikuun teemana on ollut makoilu & lepäily. Flunssa ja siitä toipuminen täyttää tänään kaksi viikkoa. Tammikuun viimeisenä tiistaina valmistauduin viikonlopun talvijuoksusarjaan juoksemalla lyhyemmän vauhtikestävyyslenkin. Kurkku oli hieman kipeä, mutta tavallista puolta lyhyemmälle lenkille uskalsin lähteä kokeilemaan, kun hyvin harvoin flunssaa sairastan, vaikka se kurkkukipuna joskus käväiseekin. Jo lenkin aikana kuitenkin huomasin, että olo on voimattomampi kuin yleensä. Neljän kilometrin vauhtikestävyysosuus meni jotenkuten, pitemmän harjoituksen olisin jättänyt kesken. Seuraavana päivänä olinkin jo väsynyt ja kipeä.

Talvijuoksusarjaan osallistumisen peruuntuminen ei juuri harmittanut. Edellisestä osakilpailusta oli vain kaksi viikkoa, kun tähän keskitalveen oli jostain syystä mahdutettu kahteen viikkoon kaksi kisaa. Ikävämpi juttu oli se, että harjoittelu täytyi tietysti katkaista kokonaan, ja viime viikon lauantaille sovittu tasotesti täytyi myös jättää väliin. Toistasata…