Kehonkoostumusmittaus ja kuntotesti 2/2

Osana työpaikan työhyvinvointitoimintaa olimme nyt toista kertaa mittailtavana ja testattavana. Edellinen kerta oli lokakuussa ja tämän toisen oli tarkoitus olla seurantamittaus, jolla omien hyvinvointiin ja toimintakykyyn liittyvien muutosten vaikutuksia oli mahdollista todeta. Testi sisälsi InBody-mittauksen, sykevälivaihteluun perustuvan maksimaalisen hapenottokyvyn testin ja puristusvoimatestin.

Testin mielenkiintoisuus on minun mielestäni lähinnä siinä, miten nykyinen kuntoni heijastuu noihin tuloksiin ja onko niissä muutosta talven ja kevään harjoittelun jälkeen ajankohdassa, johon olen kuntoani tähdännyt. Syyskuussa arvelin, että testitulokset olisivat keväällä parempia juuri sillä oletuksella, että kevätmaratonille on tähdätty. Menin mittauksiin silti hieman harmissani. Olin palautumisen tai yleisen virkeyden kannalta epäselvässä tilanteessa ja arvelin painavani useamman kilon enemmän kuin syksyllä. Ajattelin noiden kahden asian heikentävän kokonaistulosta. Tulokset olivat kuitenkin paremmat kuin viimeksi.


Paino (58,6 kg) ja siten myös painoindeksi (21,3) oli lähes samassa arvossa kuin viimeksi. 400 g nousu on kaltaisellani pullamursulla ihan ei mitään. Lisäksi papereita verratessa voi huomata, että mittari arvioi massan lisäyksen olevan lihasta 100 g ja luumassaa(!) 150 g. Voikohan tuo luumassan lisäys pitää paikkaansa? 150 g on paljon. Ehkä lisääntyneet askeleet ovat tihentäneet luustoa? Tai sitten tuo menee mittausmenetelmän virhemarginaaliin.

Yllättävin muutos oli viskeraalirasvan eli sisäelinten ympärillä olevan rasvan osuuden pienentyminen 28,7 yksiköstä 23:een. Muistatteko mitä tein kevättalvella? Lähdin tekemään erityisen huolellisesti rasva-aineenvaihduntaa parantavia harjoituksia. Ehkäpä niiden vaikutus näkyy tuossa. Maksimaalisen hapenottokyvyn arvio parantui kahdella pykälällä (nyt 51 ml/kg/min, syksyllä 49). Tässä ei ole mitään ihmeellistä, syksyllä olin siinä kunnossa kuin olin, nyt keväällä olen ennätyskunnossa. Kunnon paraneminen näkyy tässä arvossa. Puristusvoima parani hieman, tosin se on edelleen luokassa Keskiverto. Paranemiselle ei ole mitään perusteita, en ole tehnyt sen eteen mitään. Syksyllä vasen käsi oli vahvempi, nyt oikea, eli ero johtuukin todennäköisesti oikean olkapään venähdyksen paranemisesta.


Parasta tässä kaikessa oli se, että voitin perheen sisäisen kilpailun. Mieheni ei muun harjoittelun ohessa tehdystä talven ahkerasta punttitreenistä huolimatta juuri parantanut tuloksiaan, ja ikävästi hänellä oli kädessä parantuva haava, joka esti puristusvoimamittauksessa normaalin suorituksen. Mutta voitin siis. Ja olen papereiden mukaan Urheilija. :D

Kommentit

  1. Onnea hienosta kuntotestin tuloksesta. Sehän oli hyvä jo alkujaan, mutta pystyit parantamaan edelleen. Olet kyllä todella vähärasvainen. Mitä ne olivat ne sinun rasva-aineenvaihduntaa parantavat harjoitukset? Minä olisin kiinnostunut ottamaan niitä omaan harjoitteluuni. =)

    Onnea siis Urheilija -tittelistä myös. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähärasvaisuus on mielestäni osittain harha. Johtunee siitä, että olen kuitenkin melko massava. Liki kymmenen kilon rasvamassalla saa alhaisen prosentin, jos muuta matskua on paljon... :D Luonnostaan kevyemmillä lihaksilla varustettu saisi näillä rasvoilla tietysti isomman prosentin. En oikeasti edes näytä vähärasvaiselta, vaan melkoisen hyvinvoivalta. :) Lisäksi tuon menetelmän luotettavuus on arvoitus. Muistaakseni mattotestin pihtimittauksessa rasvaprosentti oli yli 18%.

      Kirjoitin oman postauksen tuosta treenauksesta. Asia on minulle tuore ja kiinnostava, joten en yrittänyt mahduttaa sitä tähän.

      Urheilija kiittää! :D :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat