Siirry pääsisältöön

Viikko 16

Kisaviikolla oli tarkoitus levätä riittävästi ja kuitenkin säilyttää vetreä olo juoksua varten. Onnistuin hyvin: maratonilla olin hyvävoimainen ja alusta asti oli mahdollista pitää tavoitevauhtia.

Maanantaina kävin koirien kanssa metsässä. Koirille vauhdikas ja minulle kevyempi lenkki.
   PK1 kävely 2,29 km, 0:37:03, 16:12 min/km, keskisyke 105


Tiistaina olin Zaden kanssa harkkakuskina. Juoksimme peruskestävyyslenkin pk2-rasituksella. Vauhti tuntui sopivalta ja olo oli varsin hyvä. Takana oli kaksi kevyempää viikkoa, alkoi jo tuntua siltä, että olisi voimia vaikka maratonin juoksemiseen. Lähdin heti kotiin tultuani seuraamaan toisen pojan treenejä ja osallistuinkin jääpallopoikien loikkaharjoitukseen.
   PK2 9,56 km,  0:56:47, 5:56 min/km, keskisyke 131 + loikkia

Keskiviikkona ja torstaina lepopäivät.

Torstai oli koirilla tavallista kevyempi päivä, joten perjantaiaamuna tehtiin lenkki juosten. Kevyt ja lyhyt, kuten aina aamuisin, jos juostaan. Jalat tuntuivat hyviltä.
   PK1 4,81 km, 0:31:40, 6:34 min/km, keskisyke 121.


Lauantai olikin jo matkustuspäivä. Kisaa edeltävän päivän valmistautumiseen kuului kaupunkikävelyä ja kevyttä hölkkää. Olin innostunut, hyväntuulinen ja ihan valmis kisaamaan. Olipa mukava nauttia Wienin keväästä ja ystävien seurasta!


Sunnuntain maraton olikin tietysti oman postauksensa arvoinen, se löytyy tuolta.



Kommentit

Kuukauden luetuimmat

Maksimivetoja aamuharjoituksena

Vuosia sitten ajattelin, että aamulla juokseminen ei sovi minulle. Ennen aamupalaa ei jaksa ja aamupalan jälkeen ei pysty. Koirat ovat muuttaneet tämän käsityksen pysyvästi: ennen aamupalaa jaksaa kyllä ja aamupalan jälkeenkin pystyy. Minun aamulenkkini koirien kanssa ovat kuitenkin aina kevyitä, pappakoira ei enää vauhdista innostu. Olen muutenkin ollut sitä mieltä, että aamulla ei kyllä irtoa kuin kevyttä hölkkää. Päätin kuitenkin kokeilla kovempaa aamutreeniä nyt, kun kovien pakkasten vuoksi koirien ulkoilut ovat aivan minimissä, ja kun kuitenkin itse herään melko aikaisin joka tapauksessa.

Join herättyäni vain pikkuisen smoothieta ja lähdin hallille. Puoli seitsemän aikaan olin jo lämmittelemässä tyhjällä radalla. Olo oli ihan hyvä, yllättävän virkeä. Verkkailin viisitoista minuuttia, melko vähän siis. Nostin lämmittelyn loppupuolella pari kertaa sykkeen vauhtikestävyysalueelle. Kello kävi, eikä työpäivän aamuna tehnyt mieli venyttää harjoitusta, joten lyhyt, mutta tehokas lämmitt…

Viikot 3 & 4

Maratonharjoittelussani on kahden kovan ja yhden kevyen viikon rytmitys. Tämä on aikaisemminkin sopinut minulle hyvin.Nyt koville ja kevyille viikoille tehdään eroa vielä korostetummin, jotta kevyt viikko olisi varmasti palauttava, jolloin kovilla viikoilla olisi mahdollista treenata kovempaa. Viikko 3 oli kevyt viikko, jossa juoksukilometrejä 37,7. Kovalla viikolla 4 juoksua 70,14 km. Crossfit-treenejä molemmilla viikoilla kaksi.



Viikko 3 Tällä viikolla passailin harjoittelussa lauantain talvijuoksusarjan vuoksi. Samasta syystä pitkä lenkki jäi väliin kokonaan.

Maanantaina lepopäivä. Edellisen päivän väsymyksen vuoksi huolellista syömistä ja paljon sohva-aikaa.

Tiistaina maksimitreeni hallissa. Sain kellottajaksi Annan, joka teki minua ennen saman harjoituksen. Lämmittelyjen jälkeen 2 x 1000 m ja 2 x 500 m. Hallissa kello ei näytä vauhtia tarkasti, joten tavoitevauhti piti arvioida tuntuman perusteella. Kierrosten tavoiteajat oli laskettu etukäteen, joten jokaisella kierroksella oli myö…

Kevyesti flunssan jälkeen

Helmikuun teemana on ollut makoilu & lepäily. Flunssa ja siitä toipuminen täyttää tänään kaksi viikkoa. Tammikuun viimeisenä tiistaina valmistauduin viikonlopun talvijuoksusarjaan juoksemalla lyhyemmän vauhtikestävyyslenkin. Kurkku oli hieman kipeä, mutta tavallista puolta lyhyemmälle lenkille uskalsin lähteä kokeilemaan, kun hyvin harvoin flunssaa sairastan, vaikka se kurkkukipuna joskus käväiseekin. Jo lenkin aikana kuitenkin huomasin, että olo on voimattomampi kuin yleensä. Neljän kilometrin vauhtikestävyysosuus meni jotenkuten, pitemmän harjoituksen olisin jättänyt kesken. Seuraavana päivänä olinkin jo väsynyt ja kipeä.

Talvijuoksusarjaan osallistumisen peruuntuminen ei juuri harmittanut. Edellisestä osakilpailusta oli vain kaksi viikkoa, kun tähän keskitalveen oli jostain syystä mahdutettu kahteen viikkoon kaksi kisaa. Ikävämpi juttu oli se, että harjoittelu täytyi tietysti katkaista kokonaan, ja viime viikon lauantaille sovittu tasotesti täytyi myös jättää väliin. Toistasata…