Vienna City Marathon 2017

Vuoden ensimmäinen kisa, jos talvijuoksusarjan osakilpailuja ei lasketa, oli Wienin maraton sunnuntaina 23.4. Olin odottanut juoksua tosi paljon, kun se samalla oli pieni lomamatka vain minulle itselleni.


Saavuin Wieniin lauantaiaamuna, kisaa edeltävänä päivänä. Perhetuttumme vuosien takaa oli minua vastassa aikuisen poikansa kanssa, minulla olikin koko viikonlopun ajan valmentaja-turistiopas-kuljettaja tai peräti kaksi. Meillä oli tosi hauskaa. :) Teimme brunssin jälkeen pitkän kierroksen Wienin keskustassa vanhoja taloja ihastellen ja kuulumisia jutellen.

Myöhemmin nukuin pienet päiväunet, jonka jälkeen kävimme hakemassa kisanumeroni, tankkaamassa pasta partyssa ja pienellä yhteisellä iltahölkällä, joka jätettin sateen vuoksi hyvin lyhyeksi. Olimmehan kävelleet päivällä niin, että jaloissa oli ihan vetreä olo. Kävin aikaisin nukkumaan väsyneenä reissaamisesta ja aikaisesta heräämisestä, mutta onnellisena hauskasta päivästä.


Kisa-aamuna heräsin kuudelta, olihan startti jo yhdeksältä. Hyvän aamupalan syöneenä lähdin kisa-alueelle noin seitsemän maissa. Matkaa oli 4,5 kilometriä, jonka kävelin ja hölkkäilin keyvesti. U-bahnilla olisi päässyt kätevästi lähtöalueelle, mutta itseni tuntien ajattelin, että kropan herättely on tarpeen. Ratkaisu osoittautui järkeväksi: lähtöalueella oli aikamoinen kuhina, eikä siellä juuri ollut mahdollista kuin pieniin hölkkäpätkiin. Olin ajatellut tehdä muutaman virkistäytymisvedon, mutta jäi tekemättä.

Järjestelyt olivat itävaltalaiseen tapaan tarkat ja ohjeet selkeät. Seisoin vessajonossa ehkä viisi minuuttia, eikä vaatekassin jättäminen merkittyyn rekkaan olisi voinut käydä yhtään rivakammin. Siirryimme lähtöalueelle noin 8:40, mikä hieman hirvitti minua. Odottelua tulisi puolisen tuntia  huomioiden se, että eliittiryhmän startin jälkeen muut juoksijat lähtisivät vasta noin kymmenen minuutin kuluttua. Kisavaatteissa paleli, lämmintä oli vain 7 astetta ja tuuli jonkin verran. Hyppelin sekä kylmästä että starttijännityksestä. Tunteet olivat todella pinnalla ison juoksijajoukon keskellä. Kyynelehdin onnesta, kun juoksu oli vihdoin alkamassa. Tunnelma oli huikean hieno: juoksijoita oli ympäri maailmaa ja kaiuttimista soitettiin kaikenlaista Queenistä Itävallan kansallislauluun.


Kun vihdoin lähdettiin matkaan, oli sykkeeni vain 80-90. Onneksi reitin alkupuoli oli kevyttä alamäkeä, jolloin sykkeen nosto sujui maltillisesti, mutta vauhti oli silti heti kohdallaan. Ensimmäiset viisi kilometriä oli niin ruuhkaista, että oman vauhdin pitäminen ei ollut helppoa. Keskityin turhautumisen sijasta nauttimaan elämyksestä: tuhansien juoksutossujen töminä Tonavaa ylittäessä kuulosti hienolta. Reitin varrella oli paljon ihmisiä ja kova kannustus.

Ensimmäisen hitaan kilometrin jälkeen sain pidettyä vauhdin suurin piirtein tavoitetasolla (5:20-5:25). Matkan alkupuolella tarkkailin vauhdin lisäksi sykettä. Syke nousi yli 150:n noin kymmenen kilometrin kohdalla, mikä tiesi jaksamisen kannalta hyvää juoksua. Tankkasin energiaa alusta lähtien. Söin yhteensä viisi energiageeliä ja ehkä kymmenen glukoosipastillia, join vain vettä. Tankkauksessa ei ollut mitään ongelmia. Puolivälin aika oli 1:55:35. Jossain vaiheessa huomasin, että kellossa on satoja metrejä enemmän matkaa kuin mitä todellisuudessa on kuljettu. Väistelyt ja ohittelut eivät voi tehdä noin paljon lisää matkaa, jotain muuta häikkää gps-mittauksessa oli. Laskeskelin, mikä oli vauhtini kuljetun matkan perusteella ja laskutoimituksen tuloksena yritin pitää kellon vauhdin alle 5:20:n.

Kolmenkympin jälkeen alkoi tietysti matka jo tuntua. Mietin, olinko sittenkin lähtenyt liian rohkealla vauhdilla. Silloin mietin Poppista, jota on täytynyt todella hirvittää oma vauhtinsa Tallinnan ennätysjuoksussa. Kai nyt minäkin uskallan! Mietin myös Sallaa, jonka piti samalla hetkellä olla Hampurissa juoksemassa hyvin treenattuna, mutta joka olikin ylikunnon vuoksi kannustusjoukoissa. Olin kovasti kiitollinen (ja jälleen liikuttunut) siitä, että ne monet asiat, jotka voivat mennä pieleen maratonilla ja siihen valmistautuessa, näyttivät tällä kertaa menneen ihan nappiin. Välillä vauhti tippui huomaamatta 5:30-5:40-tasolle, jolloin jouduin tsemppaamaan itseäni lempeästi: "Keep the pace, bitch".

  
35 kilometrin kohdalla, kohtuullisen rapsakassa olotilassa, näin Hanneksen, siis valmentaja-turistiopas-kuljettajani, joka oli tullut pyörällä kannustamaan. Hän totesi, että näyttää keveältä, mikä ei tietenkään pitänyt paikkaansa, mutta antoi hurjasti tsemppiä. Tuossa vaiheessa matkaa väsyneitä selkiä alkoi tulla vastaan yhä enemmän, mikä piristi myös. Missä ihmisyys, missä solidaria?? Ajatuksella "kaikki muut ovat todella väsyneitä paitsi minä" nakuttelin menemään ja tuo ajatus todella antoi voimaa, älkää kertoko kenellekään, että olen tuollainen.

Viimeisillä kilometreillä huomasin, että taitaa 3:50 alitus mennä sekuntipeliksi, joten yritin olla hyytymättä. Toisen puolikkaan aika oli 1:54:10, jälkimmäinen siis nopeampi kuin ensimmäinen. Koko matkan keskivauhti oli kellossa 5:19, kuten olin matkalla laskenut, että sen tulisi olla, virallisen matkan mukainen keskivauhti 5:26 min/km. Loppuaika 3:49:45, mikä on uusi ennätykseni.


Wienin maraton oli hieno tapahtuma, jota todella voin suositella. Tunnelma on upea ja järjestelyt pelaavat keskieurooppalaiseen tapaan hienosti. Keväinen ajankohta on haastava, kun lämpötila voi olla oikeastaan mitä tahansa nollan asteen ja helteen välillä. Lämpötilan suhteen kävikin hyvä tuuri. Reitti on kaunis ja se juostaan yhtenä lenkkinä. Jotkut kokivat haastavaksi kolmenkympin jälkeen olevan pitkän edestakaisen puistopätkän, mutta minä tykkäsin: keväinen vihreys oli todella virkistävää.


Kommentit

  1. Isot onnittelut ennätysjuoksun johdosta! Olipa kivaa lukea kisaraporttisi! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kivasta rapsasta ja onnittelut hienosta juoksusta!

    VastaaPoista
  3. Hurjasti onnea mahtavasta juoksusta ja ennätyksestä. Muutoinkin reissu kuulosti oikein huipulta! :)

    VastaaPoista
  4. Onnea enkasta! Negatiivinen splitti on hieno juttu sekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Pia! :) Se sopii minulle, olen aika maltillinen aloittaja.

      Poista
  5. Tämä oli mainio kisaraportti, sai minut nauramaankin :) Onnea upeasta juoksusta ja ennätyksestä!!! Olen todella iloinen, että sait näin hienon ja tasaisen juoksun kaiken uurastamisen ja sitkeän treenin jälkeen.

    PS. Myös minä katala tyyppi saan voimaa muiden väsymisestä loppumatkasta :D Luulen, että maralla alkukantaiset vaistot heräävät ja se on ihmiselle ihan tavallista ajattelua selviytymiskamppailussa, hehe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! :D Kiitos Salla! Olen yrittänyt herätellä itsestäni kisaihmistä. En meinaa syttyä kilpailemisesta, muut ihmiset ei vaan kauheasti kiinnosta juostessa. Nyt olen hakenut fiilistä ja voimaa yksinkertaisesti ajattelemalla sitä, mikä tuntuu auttavan. Ja tuota se sitten on. :D Todella, jotain alkukantaista siinä päässä pyörii.

      Poista
  6. Ei kerrota kenellekään, että sä olet myös sellainen... ;D

    Aivan mahtava raportti ja juoksu! Kylmäät väreet tuli lukiessa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kiitos inspiraatiosta. Olit isona apuna tässä juoksussa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat