Roskakilometrejä ei ole olemassa

Optimaalinen kunnon kehittäminen tai tavoiteaikaan pyrkiminen vaatii suunnittelua ja seurantaa. Hyvällä harjoitusohjelmalla ja kehitystä mittaamalla pääsee todennäköisesti tuloksellisesti parempaan lopputulokseen kuin summittaisella ja päämäärättömällä juoksentelulla. Harjoitusohjelmaan sisältyy treenien lisäksi tietysti lepoa, jotta elimistöllä olisi mahdollisuus mukautua kuormitukseen nostamalla kuntoa. Toisaalta yksinkertaista ja toisaalta monimutkaista. Toisaalta kiinnostavaa ja toisaalta ei yhtään kiinnostavaa.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten minulle lepopäivät ja kevyet viikot ovat hankalia. Mieliala laskee ja harjoitukset tuntuvat kulkevan huonommin kuin perusviikolla. Yksi viime vuoden parhaista jaksoista oli marrasputki, jolloin juoksin joka päivä. Selitys on tuttu: liikunnan aikana elimistö tuottaa hormoneja, jotka parantavat oloa ja mielialaa. Kevyellä jaksolla, kun harjoittelua on vähemmän, näitä hormoneja on elimistössä vähemmän. Lepo on tarpeellista, mutta olo käy apeaksi vähäisemmillä kilometreillä. 


Tunnistan olevani melko vähän tulosorientoitunut tai kilpailuhenkinen. Ilahdun tietysti ennätyksistä tai kun huomaan kunnossa paranemisen merkkejä, mutta tulosten taso ei tunnu kovin tärkeältä. En muista omia ennätysaikojani tarkistamatta, vaikka muistan kyllä sen tunteen, kun olen niitä tavoitellut ja saavuttanut. Haluan parantaa kuntoani, mutta mille tasolle, ja miksi? Jos vaihtoehtona olisi juoksumäärän pudottaminen 25 prosentilla ja sitä kautta huomattava tulosparannus, tai nykyinen määrä ja nykyinen taso, valitsisin jälkimmäisen. Se, mitä oikeasti, kaikista eniten haluaisin, on parempi palautumiskyky. Silloin voisin juosta 25 % enemmän.

En aina harjoittele järkevästi. Saatan lähteä lenkille väsyneenä arvellen, että lepo olisi parempi vaihtoehto. Ei sillä, että hirveästi hölmöilisin: väsyneenä kevennän vauhtia tai matkaa tai molempia. Juokseminen tuntuu niin tarpeelliselta, että se menee optimaalisen kehityksen ohi.  Juoksu rentouttaa ja virkistää, toimii rauhoittavana hetkenä. Lenkillä on joskus elokuvamainen tunnelma, jossa kaikki on kohdallaan: valaistus, ympäristön äänet, rauhallinen hengitys ja jalkojen tasainen rytmi. Jos mieli kaipaa juoksua, eivät juostut kilometrit ole turhia. Voivat toki olla kehittymisen kannalta, mutta mielen kannalta evät missään tapauksessa.


Juokseminen on olotila, jossa on mukava viipyä. Pitkillä lenkeillä tai kisoissa tulee joskus hetkiä, jolloin jaksaminen tuntuu katkeavan aivan kokonaan, mutta hetken päästä voimia on taas lisää. Nuo ovat jänniä tapahtumia, jotka jäävät pitkäksi aikaa mieleen. Ehkä muinaisen ihmisen selviytymisen kannalta oli tärkeää, että aivojen väsymysviestit pystyttiin vaientamaan, jotta saaliin väsyttäminen juoksemalla saattoi jatkua. Samantyyppinen ilmiö tapahtuu usein, kun lähtee väsyneenä lenkille. Kymmenessä minuutissa aivot on saatu vakuutettua siitä, että nyt mennään, ja olo paranee huikeasti.

          "Ei ole turhia päiviä, tai jos on, on koko elämä." (A. W. Yrjänä)

Kaikki kilometrit vaikuttavat mieleen. Jokainen juoksupäivä on hyvä päivä.

Kommentit

  1. Hyvä kirjoitus! Musta on välillä ihanaa juosta tarkan ohjelman mukaan, mutta juoksuvuosiin mahtuu myös paljon kuukausia, jolloin kaikki lenkit ovat fiiliksen mukaan juostuja. Tuolloin menen useimmiten sitä vauhtia, joka on mukavinta, ja joka kehittää kaikkein vähiten. Mutta missään nimessä ne kilometrit eivät ole roskaa, vaan usein juuri sitä, mitä silloin eniten kaipaa. Lepoa mielelle ja juurikin sitä olotilaa, jossa on mukava viipyä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä! Minäkin tykkään juosta ohjelman kanssa ja haluaisin, että saisin joskus minulle suunnitellun ohjelman. Nyt tosiaan tiedän, että osa lenkeistäni ei ole kehittymisen kannalta hyväksi, mutta en anna sen häiritä juoksemiseta. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat