Maratonvauhtinen kevätkirmaus

Toimiston ikkunasta näkyi koko päivän aurinkoinen maisema. Olimme sopineet miehen kanssa, että juoksisin hieman pidemmän lenkkini tänään, kun se sopi hyvin muun perheen menoihin. Vilkaisin Ilmatieteenlaitoksen sivuilta sääennusteen, ja klo 16-20 Mikkelin yli pyyhkäisisi kohtalainen sadealue. Huonoa tuuria, mutta en muuttanut lenkkisuunnitelmia. Olen jokasään juoksija, enkä sateen takia jätä lenkkiä väliin. 

Koirat eivät olleet sateesta niin innoissaan, kun otin ne lämmittelylenkille mukaan. Vanhempi koira olisi halunnut kääntyä jokaisesta risteyksestä kotiin päin ja innostui rähisemään vastaantulleille koirille.  Juoksimme 3,25 km ei kovin hyväntuulista lämmittelykilometriä.



Vein kuraiset pilkut kotiin ja sitten päästiin asiaan. Valitsin reitiksi yhden kesäajan suosikkini: vanhaa maantietä kääntöpaikalle ja uudenpaa tietä takaisin. Reitillä ei ole katuvaloja ja paluumatkalla tulee harvakseltaan autoja vastaan 80 km tuntivauhdilla, joten en koskaan juokse lenkkiä talvella. Nyt halusin kokeilla, miten saan pidettyä tavoitevauhdin mäkisellä reitillä ja sitä, miten rasitus pysyy tavoitealueella.

Jalat tuntuivat alkumatkasta melko huonoilta, varsinkin oikea. Lauantain kuntosalikyykkäilyt eivät tehneet hyvää, ja taas huomasin jalkojeni epätasapainoisuuden: oikea jalka on askellusvirheen vuoksi paljon vasenta heikompi ja se väsyy aina enemmän. Matkan taittuessa olo kuitenkin parani, kuten yleensä käy. Kääntöpaikalla tuli vettä niin paljon, että näytti siltä, kuin olisi satanut rakeita. Tuuli kävi onneksi takaa kovimman kuuron aikana, joten se ei menoa haitannut. Ylämäissä vauhti hiipui kuuteen minuuttiin ja syke nousi yli sadanviidekymmenen eli vk2-alueelleni. Alamäissä vauhtia oli alle 5 min/km ja syke laski aerobiselle kynnykselle. Keskivauhti oli kuitenkin sitä mitä pitikin, ja syke oli suurimmalta osin vk1-alueella.

Maratonvauhtini olen määrittänyt siten, että sykkeen tulisi vauhdissa olla vain hieman aerobisen kynnyksen yläpuolella. Viime vuoden juoksun perusteella tiedän, että voin juosta kovempaakin, mutta välttämättä en siihen yksin pysty, joten pyrin Wienissä tasaiseen juoksuun.


Tämän päivän lenkin maratonvauhtinen osuus oli 14 km, 1:14:49. Keskisyke tuolla osuudella oli 145. Aerobinen kynnykseni on 143, joten mäkisellä reitillä sykkeen melko suuresta vaihtelusta huolimatta ei keskisyke ollut kovin korkea. Maratonvauhtisen osuuden keskivauhti oli tänään 5:20 min/km. Vuonna 2015 olen juossut silloisen puolimaratonin ennätykseni keskivauhdilla 5:21 min/km, mikä tuntuu hassulta, kun reittikin oli tasaisempi. Tuo vauhti on nyt mukavaa menovauhtia.

Verryttelyjen kanssa lenkin pituus 19,82 km. Nämä maratonvauhtiset pitemmät lenkit ovat minulle tärkeitä kisavauhtiin totuttelun kannalta. Sitä en osaa arvioida, minkälainen on näiden harjoitusvaikutus. Pitkät vk-lenkit ovat aika kuormittavia, mutta vk-alueen matalassa päässä ei hätyytellä anaerobista kynnystä, kuten vaikka kovemmissa vetotreeneissä. Oli miten oli, nämä ovat minun suosikkilenkkejäni.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat