Siirry pääsisältöön

Talvijuoksusarja helmikuu: 6 km

Tänään oli taas kovemman juoksun päivä, kun Mikkelin talvijuoksusarjassa juostiin neljäs osakilpailu. Juoksin kuuden kilometrin reitin, kuten aiemminkin. Tuttua reittiä on helppo juosta. Vauhdinjako on helpompi tehdä, kun tietää, mikä matkalla odottaa. Tällä reitillä täytyy jonkin verran säästellä voimia loppumatkan pitkään nousuun.


Aamulla oli melko napakka pakkanen, joka kuitenkin onneksi lauhtui noin kymmeneen pakkasasteeseen puoleenpäivään mennessä. Lämmittelyssä olo oli kohtuullisen hyvä. Jouduin tekemään lämmittelyt hieman tavallista lyhyempänä, kun miehellä oli samaan aikaan turnaus, onneksi samoilla hoodeilla, ja viivyttelin lasten seurassa ennen kuin he menivät pelikatsomoon. Juoksuun osallistujia taisi olla tällä kertaa vähemmän kuin viimeksi, ehkä hiihtolomaviikon alkamisella oli vaikutusta, tai sitten hiihdon mm-kisoilla.

Juoksu tuntui hyvältä. Menomatkan nousuissa syke nousi anaerobiselle kynnykselle (159)  ja ylikin, mutta laski alamäissä reilusti vauhtikestävyyden ala-alueelle. Erityisesti nousuissa hankaloitti kevyt lumikerros, jonka vuoksi kengät vähän lipesivät ponnistaessa, vaikka nastoilla juoksinkin. Lunta oli sen verran, että juoksu oli helpointa muiden juoksijoiden tallaamilla urilla. Menomatkan aika oli 13:52, muutaman sekunnin nopeampi kuin viimeksi. Palatessa voimia riitti hyvin loppuun saakka, mutta ainakin osittain raskaamman kelin vuoksi aikaa meni enemmän kuin viimeksi (14:55, viimeksi 14:32). Keskisyke koko matkalla 161 ja keskivauhti 4:50 min/km. Ihan hyvä ja onnistunut juoksu harjoituksena, vaikka edellistä heikompi aika ei oikein nappaa. Virallinen aika 0:28:48.


Edellisten osakilpailujen raportit ja ajat:
Tammikuu 0:28:25
Joulukuu: 0:28:57
Marraskuu: 0:28:55

Kommentit

Kuukauden luetuimmat

Maksimivetoja aamuharjoituksena

Vuosia sitten ajattelin, että aamulla juokseminen ei sovi minulle. Ennen aamupalaa ei jaksa ja aamupalan jälkeen ei pysty. Koirat ovat muuttaneet tämän käsityksen pysyvästi: ennen aamupalaa jaksaa kyllä ja aamupalan jälkeenkin pystyy. Minun aamulenkkini koirien kanssa ovat kuitenkin aina kevyitä, pappakoira ei enää vauhdista innostu. Olen muutenkin ollut sitä mieltä, että aamulla ei kyllä irtoa kuin kevyttä hölkkää. Päätin kuitenkin kokeilla kovempaa aamutreeniä nyt, kun kovien pakkasten vuoksi koirien ulkoilut ovat aivan minimissä, ja kun kuitenkin itse herään melko aikaisin joka tapauksessa.

Join herättyäni vain pikkuisen smoothieta ja lähdin hallille. Puoli seitsemän aikaan olin jo lämmittelemässä tyhjällä radalla. Olo oli ihan hyvä, yllättävän virkeä. Verkkailin viisitoista minuuttia, melko vähän siis. Nostin lämmittelyn loppupuolella pari kertaa sykkeen vauhtikestävyysalueelle. Kello kävi, eikä työpäivän aamuna tehnyt mieli venyttää harjoitusta, joten lyhyt, mutta tehokas lämmitt…

Viikot 3 & 4

Maratonharjoittelussani on kahden kovan ja yhden kevyen viikon rytmitys. Tämä on aikaisemminkin sopinut minulle hyvin.Nyt koville ja kevyille viikoille tehdään eroa vielä korostetummin, jotta kevyt viikko olisi varmasti palauttava, jolloin kovilla viikoilla olisi mahdollista treenata kovempaa. Viikko 3 oli kevyt viikko, jossa juoksukilometrejä 37,7. Kovalla viikolla 4 juoksua 70,14 km. Crossfit-treenejä molemmilla viikoilla kaksi.



Viikko 3 Tällä viikolla passailin harjoittelussa lauantain talvijuoksusarjan vuoksi. Samasta syystä pitkä lenkki jäi väliin kokonaan.

Maanantaina lepopäivä. Edellisen päivän väsymyksen vuoksi huolellista syömistä ja paljon sohva-aikaa.

Tiistaina maksimitreeni hallissa. Sain kellottajaksi Annan, joka teki minua ennen saman harjoituksen. Lämmittelyjen jälkeen 2 x 1000 m ja 2 x 500 m. Hallissa kello ei näytä vauhtia tarkasti, joten tavoitevauhti piti arvioida tuntuman perusteella. Kierrosten tavoiteajat oli laskettu etukäteen, joten jokaisella kierroksella oli myö…

Kevyesti flunssan jälkeen

Helmikuun teemana on ollut makoilu & lepäily. Flunssa ja siitä toipuminen täyttää tänään kaksi viikkoa. Tammikuun viimeisenä tiistaina valmistauduin viikonlopun talvijuoksusarjaan juoksemalla lyhyemmän vauhtikestävyyslenkin. Kurkku oli hieman kipeä, mutta tavallista puolta lyhyemmälle lenkille uskalsin lähteä kokeilemaan, kun hyvin harvoin flunssaa sairastan, vaikka se kurkkukipuna joskus käväiseekin. Jo lenkin aikana kuitenkin huomasin, että olo on voimattomampi kuin yleensä. Neljän kilometrin vauhtikestävyysosuus meni jotenkuten, pitemmän harjoituksen olisin jättänyt kesken. Seuraavana päivänä olinkin jo väsynyt ja kipeä.

Talvijuoksusarjaan osallistumisen peruuntuminen ei juuri harmittanut. Edellisestä osakilpailusta oli vain kaksi viikkoa, kun tähän keskitalveen oli jostain syystä mahdutettu kahteen viikkoon kaksi kisaa. Ikävämpi juttu oli se, että harjoittelu täytyi tietysti katkaista kokonaan, ja viime viikon lauantaille sovittu tasotesti täytyi myös jättää väliin. Toistasata…