Juokseminen arjessa

Olen elämänvaiheessa, jossa tekemisen puutetta ei ole. Ruuhkavuosi-termi on hieman kulunut, mutta kuvaa kyllä täysin sitä elämää, jossa olen. Tykkään kuitenkin nykyisestä, touhukkaasta arjestamme tosi paljon. Mielialani on parhaimmillaan silloin, kun tapahtuu. Peruskiireessä on helpompi jättää vähemmän olennaiset asiat huomiotta ja tehdä tärkeitä asioita tehokkaasti. Juoksuharrastuksestani tulee välillä ihmettelyä juuri ajankäytön vuoksi. Onhan se niin, että päivässä voisi olla enemmänkin tunteja. Meidän perheen arki on muovautunut meidän näköiseksemme, ja totta on, että juokseminen blokkaa siitä väistämättä jotakin muuta pois. En ole tietoisesti luopunut juuri mistään, asiat ovat vain ohjautuneet näin.

Miten minun juoksuharrastukseni sitten solahtaa muuhun elämään? Tärkeimpänä asiana on varmasti juoksemisen yhdistäminen koirien ulkoilutukseen. Teen ison osan lenkeistäni koirien kanssa. Tykkään juosta niiden kanssa, mutta siinä saa myös kaksi asiaa tehtyä yhtä aikaa. Koirat ovat mahtavia lenkkikavereita: niistä on seuraa, ja kurjimmassakin säässä ne motivoivat lähtemään ulos. Toisaalta koirat ovat minulle juoksemisen suhteen takuumiehiä: kiireisenäkin päivänä koirat on ulkoilutettava, joten aina on aikaa ainakin pienelle lenkille.


Meillä on joustava ruokailurytmi. Suunnittelemme arki-illat täysin harrastusten ympärille. Ensin sovitaan, kumpi ehtii viedä lapsia harrastuksiin ja sopisiko toisen tai molempien koirien lenkitys samalle reissulle. Jos miehellä on harjoitukset, tulee minun sovitella oma lenkkini niin, että olen kotona ennen hänen lähtöään. Tänä vuonna miehelläni on treenit yleensä vasta illalla kahdeksan jälkeen, jolloin en voi välttämättä jättää omaa lenkkiä iltaan. Harrastuskuskauksiin ja omiin lenkkeihin liittyy yksi olennainen päätös, jonka olemme tehneet: iltaruoka syödään usein vasta iltapalan aikaan. Me emme välttämättä ehdi laittaa ruokaa työpäivän jälkeen, joten niinä päivinä syödään alkuillasta kevyemmin ja ruoka vasta illemmalla. Ja todellakin me kaikki syömme kaksi lämmintä ruokaa päivässä, pelkät välipalat eivät riitä.

En nirsoile työajan suhteen. Minulla on onni tehdä työtä, jossa voin melko vapaasti päättää, milloin teen töitä, palavereja ja reissuja lukuunottamatta tietysti. En ole perjantai-hehkuttelija kahdesta syystä: ensiksikin teen pääsääntöisesti töitä myös viikonloppuisin, jolloin perjantai ei tarkoita totaalivapaiden alkamista, toiseksi arkipäivät ovat mukavia ja olenkin usein maanantaista enemmän innoissani kuin perjantaista. En ehdi tekemään kaikkia töitäni työajan puitteissa. Jotta pääsen kuitenkin lähtemään töistä ajoissa perheen pariin ja harrastuksiin, jätän ei-kiireisempiä töitä illalla tai viikonloppuna tehtäväksi. Iltatöitä teen usein Simpsonien aikaan, mikä on meillä sohva-aikaa.


Viikolla kotityöt ovat minimissä. Päivittäin pyöritetään yksi koneellinen pyykkiä ja tiskiä. Viikolla imuroidaan vain pikaisesti, talviaikaan vähemmän kuin sulan maan aikaan. Ruokakaupassa käydään isosti, jos ehditään. Jos ei ehditä, niin sitten vain pikaisesti. Kotityöt ovat minulle vähemmän tärkeitä asioita. Jos valittavana on pyykin laskostelu ja lenkki, lähden aina lenkille. En voi kuvitella tilannetta, jossa kotityöt menisivät juoksemisen edelle. Siltä meillä kyllä näyttääkin, mutta meille se on ok. Me teemme kotitöitä hyvin tasapuolisesti, periaatteena lienee "tekee joka ehtii".

En juurikaan katso telkkaria. Tämän huomasin joitakin viikkoja sitten, tv:n katselu on vain jäänyt pois. Ennen yhdeksää on aina jotain muuta tekemistä ja sen jälkeen menen nukkumaan.

Juoksen myös aamulla. Kevyitä, maksimissaan tunnin lenkkejä teen joskus myös aamuisin. Herään koirien takia joka tapauksessa viiden ja kuuden välillä. Jos aamulle ei ole sovittu mitään, on lenkki ja hidas työpäivän aloitus oikein mukava startti päivään.


Juoksemisella on iso merkitys hyvinvoinnilleni. Huonon päivän paras hetki voi olla lenkki, ja väsynyt tai harmistunut olotila muuttuu varmasti lenkillä parempaan suuntaan. Yritän muistaa joka päivä olla kiitollinen mahdollisuudesta juosta ja käyttää tilaisuuden iloisella juoksulla. Monena päivänä unohtelen asioita, joudun jättämään asioita tekemättä, oikaisen, sovellan, muutan suunnitelmaa. Kuitenkin, jos perhe on tyytyväinen, kaikilla on masut täynnä, talossa on naurua ja oma tekemättömien asioiden lista on mystisesti unohtunut lenkillä, niin voisiko elämä olla paremmin mallillaan.

Kommentit

  1. Monelta osin arkesi kuulostaa tutulta, tosin meillä ei valitettavasti ole lenkille houkuttelevaa koiraa. :) Minäkin koen, että juoksemisella on iso merkitys hyvinvoinnilleni. Pari päivää sitten juuri mietin, että sille, että viime vuodesta selvisin järjissäni, saattaa olla isona syynä liikunta. Todennäköisesti ainakin voisin huonommin myös psyykkisesti, ellen juoksisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirattomuushan on nopeasti korjattu! :D

      Olen täysin samaa mieltä siitä, että juokseminen tosiaan lisää jaksamista ja hyvää oloa.

      Poista
  2. Kuulostaa hyvältä :)
    Juoksu vaikuttaa täälläkin sekä henkiseen että fyysiseen jaksamiseen. Ja tosiaan usein juoksu on huonon päivän paras juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! :) Sinä oletkin jo tosi hyvässä vauhdissa pienen vauvan äitinä!

      Poista
  3. Voin samaistua moneen kohtaan kirjoituksessasi. Koiria tosin ei tarvitse viedä lenkille, ja lapsetkin kulkevat itse harrastuksiin. Meillä on myös tapana, että iltapäivällä syödään kevyt välipala, jotta sen jälkeen jaksaa hyvin lähteä lenkille. Päivän toinen lämmin ateria syödään iltapala-aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eteläeurooppalaiseen tyyliin siis teilläkin. :) Onpa hienoa, että lapset voivat kulkea itse harrastuksiin! Meillä on vanhemmalla pojalla on jääpalloharjoitukset sen verran lähellä, että niihin hän voi mennä itse, ja se kyllä helpottaa kovasti. Voidaan sitten mennä häntä vastaan vähän myöhemmin.

      Poista
  4. Kuulostaa erityisen tutulta: Meillä suurin haaste on vielä siinä, ettei 4-vuotias suostu mielellään jäämään hetkeksikään (puoli tuntia) kotiin,10-vuotiaan sisaruksen kanssa, ilman aikuista. Vaan laittaa vaatteet päälle ja lähtee juoksemaan perääni. Toinen haaste tulee puolison 12-tuntisista työvuoroista ja aikataulutetuista harrastuksista. Kun tähän lisää lasten harrastukset, niissä mukana kulkemisen, koiran lenkittämisen, jne. Aamuisin, heti töiden jälkeen, ennen nuorimmaisen hoidosta hakemista tai lasten mentyä nukkumaan olisi optimaalinen äidin lenkkiaika. Mutta arvatkaa vaan, en kykene juoksemaan ääripäissä. Aamulla on liian kiire, töiden jälkeen ihan väsynyt ja nälkäinen ja illalla superväsynyt. Vautsi. Tästäkin saisi kyllä hienon postauksen, kun vaan muistaisi kirjoittaa. =)

    Teillä pyörii arki hienosti! Olette rakentaneet teille sopivan mallin. Itse haluan pyhittää aikaa itselleni ja katson joskus jos aikaa on niin yle areenasta jonkin sairaalasarjani jakson - se on vaan niin hienoa! =) Ja silloinkin vieressäni tai saman pöydän ääressä joku tekee palapelejä ja toinen piirtää.. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän pikkumimmi on kyllä ihan huippu. :) Tuo vaihe menee onneksi ohi, vaikkei se tieto nyt autakaan yhtään... Teehän postaus teidän arkipalapelistä!

      Kyllä tämä juuri näin toimii meillä. Osaan asioista täytyy toki itse suhtautua niin, että tämä on meidän tapa ja muut tehkööt eri tavalla. :)

      Poista
  5. Meillä on elämä myös todella aikataulutettua harrastusten takia mutta en vaihtaisi sitä sohvalla makoiluun vaan nautin tästä vaikka välillä toki ärräpäitäkin tulee kiireessä lauottua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, tässä vaiheessa joutuu vähän pinnistelemään kiireen kanssa, mutta onhan se sen arvoista. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat