Siirry pääsisältöön

Pakkasjuoksu

En ole talven suuri ystävä. Pureva pakkanen tai kylmä viima synkistävät mieltä. Talven pimeys ei minua haittaa, vaan nimenomaan se, että palelee. Onneksi juoksu auttaa, vaikka pitemmät pakkasjaksot saattavat silti harmittaa. Meidän koirilla tulee pakkasraja vastaan aika pian -15 kylmemmällä puolella, eivätkä ne kylmimmillä ilmoilla käy ulkona muutamaa minuuttia pitempään, vaikka olisi takit päällä ja tossut jalassa. Pakkasilla ei ole siis lenkkikavereita hoputtamassa ulos, mutta lähden minä silti. Eksoottinen Etelä-Savo on pakkasten puolesta lempeämpi ympäristö kuin kotiseutuni Kainuu, jossa talvi kurittaa joskus oikein huolella. Mikkelin perustalvesta ihminen kyllä selviää.

Tänään ja eilen on ollut pakkasta noin -20 astetta. Juoksun kannalta ei minulle vielä kovia lukemia, kunhan pukeudun huolella. Pakkasilman hengittäminen kuormittaa hengityselimistöä enemmän, ja tällaisissa pakkasissa jätän kovimmat lenkit tekemättä. Hengästyminen pakkasella ei tunnu hyvältä.

Miinus kahdessakympissä juokseminen on varsin miellyttävää, kun pukeudun esimerkiksi näin:

- Kerraston paita nro 1. Kuvassa vanha Craftin peruskerrasto.
- Kerraston paita nro 2. Merinovillaa, Kari Traa.
- Juoksutakki. Kevyesti topattu Odlon talvitakki.
- Fleecepipo + buff
- Talvihanskat. Yhdet tai kahdet, nämä Craftin tuhdimmat riittää usein yksin.


- Kerraston housut. Tällä kertaa merinovillaa, Kari Traa.
- Trikoot. Vanhat, paksummat Asicsit.
- Kevyttoppashortsit. Nämä niin toimii! Odlon kevyesti topatut pelastajat.
- Sukat. Socin perussukat.


Pakkasella on harvemmin liukasta, joten usein pärjää tavallisilla juoksukengillä. Eilen juoksin vauhtikestävyyslenkin nastareilla, tänään palauttavan peruskengillä.

Tällä varustuksella olen pysynyt hyvin lämpimänä. Jos pakkanen vielä kiristyisi, lisäisin toiset hanskat, toppaliivin, trikoiden päälle säärystimet ja vaihtaisin tuubihuivin villaiseen. Toivon kuitenkin, että pian lauhtuu.


Kommentit

Kuukauden luetuimmat

Crossfit osaksi harjoittelua

Tämän vuoden marraskuu on ollut treenien puolesta varsin erilainen kuin kaksi edellistä. Pari vuotta sitten osallistuin ensimmäistä kertaa marrasputkeen ja juoksin joka päivä vähintään 25 minuuttia. Vuosi sitten olin samassa haasteessa ja asetin vielä kilometritavoitteeksi 300 km. Hienoja kuukausia molemmat! Nautin päivittäisestä juoksemisesta todella paljon. Tänä vuonna olin marraskuun alussa vielä hieman ylimenokauden fiiliksissä, jos nyt sellaisesta voi kuntoilijan kohdalla edes puhua. Vuoden toisen maratonin olin juossut lokakuun puolivälissä, joten marraskuun alussa ei ollut vielä valtavaa juoksunälkää ehtinyt kertyä, vaikka palautuminen tällä kertaa ihmeen nopeasti tapahtuikin.


Smartumin tilillä poltteli lokakuun puolella vielä lähes täydet liikuntasaldot, kun huomasin crossfit-salin aloittavan On ramp -kurssin sopivasti seuraavassa kuunvaihteessa. Kahtena kesänä olin ollut katsomassa ja tuomaroimassakin crossfit-kisoja täällä Mikkelissä, ja ajatus oli niistä energisistä ja inno…

Erilainen marraskuu

Marrasputketon marraskuu on näköjään mahdollista sekin. Tänä vuonna kilometrien keräily sai väistyä uuden harrastuksen tieltä, kun aloitin crossfitin vakaana aikomuksenani liittää se pysyvästi harjoitusviikkooni. Olen aina ollut lihaskuntoharjoittelussa laiska, eikä kotijumppa tai kuntosaliharjoittelu ole ollut millään tavalla herkkua, vaikka lihaskunnon merkityksen hyvin ymmärränkin. Ajatus siitä, että hyvä lihaskunto tukee juoksua, onkin ollut ainoa motivaattori tehdä voimaharjoittelua edes jokseenkin säännöllisesti. Olen usein sanonut, että en tykkää liikunnasta, tykkään vain juoksemisesta. Sen vuoksi crossfitin "löytäminen" tuntuu erityisen hyvältä: on olemassa minulle mieluinen tapa vahvistaa kehoa monipuolisesti.


Juoksukilometrejä kertyi marraskuussa 185. Kaksi pitkää lenkkiä tein kävellen, lisäksi yhden pitkän lenkin kävelyn ja juoksun yhdistelmäharjoituksena. Harjoittelu on ollut peruskestävyyttä, yksi kuuden kilometrin kovempi pyrähdys joukossa. Juokseminen on tuntu…

Adidas Ultra Boost, 1000 km yhteistä taivalta takana

Kirjoitin viime kesänä hämmentyneen tekstin testattuani Adidas Ultra Boosteja, jotka hankin sillä ajatuksella, että ne voisivat korvata Asicsin Nimbukset peruskenkänä. Ultra Boostit olivat melko erilaiset Nimbuksiin verrattuna, lisäksi epäilin päällysmateriaalin kestävyyttä ja sitä, että harvan neuloksen vuoksi kengät olisivat talvella kylmät.

Ekan testilenkin jälkeiset tunnelmat tuolla.

Kengillä on nyt juostu vajaa 1000 kilometriä, mikä on aika monessa paikassa annettu ohje juoksukenkien käyttöiälle. Itse olen aina juossut kengillä pitempään, kestävyys on ollut yksi tärkeä kriteeri vakiokengässä. Jos kengät ovat pintapuolisesti kunnossa, eivätkä jalat kipeydy niillä juostessa, niin silloin annan mennä vaan. No, Ultra Boostit näyttäisivät olevan tässä suhteessa minulle sopivat. Kuten vastaavan ikäisissä Nimbuksissakin, ulkopohjassa näkyy kulumista ja päällisestä alkaa puskea varvas läpi, mutta vielä on yhteistä matkaa jäljellä. Kengät tuntuvat edelleen hyvältä jalassa, mitään muotoutu…