Siirry pääsisältöön

Mattotesti

Sanotaan, että kisapäivät ovat juoksijan juhlapäiviä. Vähintään yhtä suuria juhlapäiviä minulle on testipäivät. Ehkä tiedättekin, että tykkään analysoida ja suunnitella harjoitteluani käytettävissä olevan tiedon perusteella.

No eilenpä sitten juhlittiin oikein kunnolla, kun kävin maksimaalisen hapenottokyvyn testissä Sports Labilla / KIHU:lla Jyväskylässä. Samassa paikassa minulle tehtiin tasotesti viime heinäkuussa. Tasotestiin olin menossa nytkin, mutta vaihdoin kuitenkin testin tarkemmaksi, kun se oli mahdollista. Testipäivä oli kohtuullisen kiireinen: pääsin 15:55 lähtemään päivän neljännestä palaverista, neljältä olin ajelemassa Jyväskylää kohti, ja ennen kuutta jo juoksemassa.

Maksimaalisen hapenottokyvyn testissä juostaan juoksumatolla maski naamalla. Testissä lisätiin vauhtia kolmen minuutin välein, ja kolmeminuuttisten välissä otettiin sormenpäästä verinäyte maitohappoarvoja varten. Hengityskaasujen analysointi jatkui testin alusta loppuun. Minun kohdallani suunniteltiin kilometrivauhteja seitsemästä minuutista neljään minuuttiin, kuten tasotestissäkin.


Testin tulokset eivät ihan suoraan ole vertailukelpoisia tasotestiin. Tyypillisesti matolla vauhdit ovat hitaampia. Kuitenkin hengityskaasujen analysointimahdollisuuden vuoksi on mahdollista saada tietoa siitä, mitä osa-alueita olisi syytä harjoittaa nykyistä enemmän, millä tasolla on juoksun taloudellisuus ja maksimaalinen hapenottokyky.

Maskin kautta hengittäminen tuntui ihan hyvältä testin alkuvaiheessa, mutta kovimmissa vauhdeissa tuli tunne, että maski estää hapensaantia, lisäksi maskin sisälle valunutta hikeä ei saanut pyyhittyä pois ja tuntui, että posket ovat rutussa maskin sisällä... Testissä pidetyt valjaat eivät juuri haitanneet juoksua. Kovin rentoon juoksuun en matolla päässyt, tottumattomuutta sekin. Viimeistä vauhtia eli neljän minuutin vauhtia en lähtenyt juoksemaan ollenkaan, vaikka se oli tavoitteena kovimmaksi kuormaksi. En olisi pystynyt juoksemaan sitä kovin pitkään, olin edellisessä jo aika puhki. (Tässä tulee ensimmäinen analyysi: urheilijan mieli ei olisi antanut periksi tuossa vaiheessa, vaan testi olisi jatkunut siihen saakka, kunnes testattava roikkuu pökertyneenä valjaissa. Minun mielestäni ei ollut enää kivaa, joten lopetin.) Sykkeen maksimiarvoksi testissä jäikin 172.

Testin sanallinen palaute kertoo, että ensimmäiseksi mattotestiksi meni ihan mukavasti. Eri osa-alueet ovat melko hyvässä tasapainossa. Maksimaalisen hapenottokyvyn arvo on 50 ml/kg/min. Arvo ei ole kummoinen, mutta kansainvälisessä kuntoluokituksessa sillä pääsee erinomaiseen luokkaan, millä voi hieman itseään lohduttaa.

Harjoittelusykkeet ovat hieman muuttuneet heinäkuisista:

    PK1   108 - 133   (110 - 130)
    PK2   128 - 148   (125 - 143)
    VK1   138 - 153   (140 - 151)
    VK2   153 - 163   (147 -160)
    MK tasateh.  154 - 167   (156 - 166)
    MK vedot     159 - 171   (158 -170)

Erikoisen laaja mielestäni tuo kymmenen pykälän mittainen päällekkäinen alue pk2-vk1, kun vk1 alkaa 138:sta ja pk1 päättyy 148:an. Aerobinen kynnykseni on 143 (aiemmin 140) ja anaerobinen kynnys 159 (aiemmin 158). Aerobisen kynnyksen nousua osasin odottaa heinäkuun tasotestin jälkeisen harjoittelun perusteella. Erilainen testaustapa voi jonkin verran vaikuttaa näihin tuloksiin, mutta joka tapauksessa harjoitusvauhdit nyt hieman nousevat.



Hengityskaasujen analysoinnin perusteella testi kertoi, että rasva-aineenvaihdunta voisi käynnistyä nopeammin. Tästä lähtien on pidettävä huoli siitä, että ohjelmassa on säännöllisesti kaikista kevyimpiä harjoituksia. Maksimikestävyysharjoittelu on selkeästi ollut vähäistä, ja niinhän se on. Ei edes talvi selitä sitä, enhän ole tehnyt maksimiharjoittelua enempää muinakaan vuodenaikoina. Tässä siis kaksi selkeää kehityskohdetta: ääripäät.

Juoksun taloudellisuutta kuvaava arvo (RE-arvo, ml/kg/km) on minulla n. 220. Tuo lukema ei kerro minulle mitään, mutta juoksun taloudellisuus on sitä parempi, mitä alhaisempi tuo arvo on. Huippukestävyysjuoksijoilla arvo on alle 180.

Mitäs luulette, lisäsikö testi harjoittelumotivaatiotani erittäin paljon vai jopa vieläkin enemmän? :)
Heinäkuun tasotestistä teksti täällä

Kommentit

  1. Ihan ymmärrettävää, ettet halunnut joutua roikkumaan tiedottomana valjaisiin. Fiksusti puhalsit pelin poikki.

    Musta nämä testitulokset ovat tosi kiehtovaa luettavaa. Varsinkin, kun on jo aikansa seurannut toisen treenausta ja/tai kisoja. Taisit jo innokkaana odotella testin jälkeen koska voit taas mennä lenkkipolulle, eikö vaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin nämä on parasta, kun saa jotain palautetta tehdystä harjoittelusta! :D Samalla tavalla kiinnostaa muiden tekemiset ja pohdinta, mistä mikäkin johtuu.

      Osittain tulokset olivat sitä mitä ajattelinkin, mutta olihan yllätyksiäkin. Nyt on kova into korjata harjoittelua oikeaan suuntaan :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

Kööpenhaminan maraton 19.5.2019

Vuodenvaihteesta asti olin laskenut viikkoja ja rytmittänyt harjoittelua Kööpenhaminan maratonille, joka vihdoin koitti 19.5. Vaikean puolimaratonin jälkeen oli helpottavaa päästä juoksemaan "omaa" tuttua matkaa, joka on kuitenkin joka kerta ihan uudenlainen ja tuntematon.


Meillä oli ihanan väljä matkustusaikataulu. Lähdin juoksuystäväni kanssa perjantaiaamuna ajelemaan kohti lentokenttää, iltapäivällä olimme perillä viileässä ja tuulisessa kaupungissa. Matkaseurueemme kolmas jäsen oli jo vastassa hotellilla. Perjantai oli vielä tankkauspäivä, joten kävimme viimeistelemällä hiilihydraattien saannin kiinalaisella take awayllä.

Kisaa edeltävän päivän aamuna kävin pienellä, kolmen kilometrin aamuhölkällä. Jalat tuntuivat hyvältä ja muutama lyhyt nopeusveto lähti irtonaisesti. Näin eliittijuoksijoitakin, todennäköisesti Kenian joukkueesta. Vauhti oli kyllä varsin verkkainen heilläkin. Aamun sää oli ihan täydellinen: viileä ja yön jäljiltä raikas. Samanlaista toivottiin seuraaval…

Maratonin jälkeen

Viime syksyn maratonin tapaan tälläkin kertaa palautuminen on tuntunut nopealta. Juoksut olivat kyllä ihan erilaiset: syksyllä viileässä säässä ennätys, nyt lämpöisessä huonoin aika vuosikausiin.

Meillä oli Kööpenhaminassa vielä kisanjälkeinen päivä aikaa kierrellä kaupungilla. Olimme kävelleet kisapäivän iltana melko paljon, seuraavana päivänäkin tepasteltiin 20 000 askelta tuliaisia etsiskellen. Kevyt liikkuminen teki hyvää lihaksille, vaikka jalkapohjat tuntuivatkin saaneen riittävästi asfaltti-iskuja viime aikoina. Kertasimme ja analysoimme kisatapahtumia vielä paluulennolla, kun samalle penkkiriville sattui suomalainen juoksija. Hauskasti meillä kaikilla oli samanlainen juoksutarina: kellon kilometrivauhti huijasi 10-15 s ja lämpö tai muut ongelmat toivat loppuaikaan tavoitteeseen nähden varttitunnin lisää. Ja tunnelmasta reitillä 6/5.



Vatsani ei tykkää lämpöjuoksuista. Erityisen haastavia ovat nämä alkukesän tapahtumat, kun lämpöön ei ole vielä ehtinyt tottua. Nyt kisanaikainen …

Adidas Ultra Boost, 1000 km yhteistä taivalta takana

Kirjoitin viime kesänä hämmentyneen tekstin testattuani Adidas Ultra Boosteja, jotka hankin sillä ajatuksella, että ne voisivat korvata Asicsin Nimbukset peruskenkänä. Ultra Boostit olivat melko erilaiset Nimbuksiin verrattuna, lisäksi epäilin päällysmateriaalin kestävyyttä ja sitä, että harvan neuloksen vuoksi kengät olisivat talvella kylmät.

Ekan testilenkin jälkeiset tunnelmat tuolla.

Kengillä on nyt juostu vajaa 1000 kilometriä, mikä on aika monessa paikassa annettu ohje juoksukenkien käyttöiälle. Itse olen aina juossut kengillä pitempään, kestävyys on ollut yksi tärkeä kriteeri vakiokengässä. Jos kengät ovat pintapuolisesti kunnossa, eivätkä jalat kipeydy niillä juostessa, niin silloin annan mennä vaan. No, Ultra Boostit näyttäisivät olevan tässä suhteessa minulle sopivat. Kuten vastaavan ikäisissä Nimbuksissakin, ulkopohjassa näkyy kulumista ja päällisestä alkaa puskea varvas läpi, mutta vielä on yhteistä matkaa jäljellä. Kengät tuntuvat edelleen hyvältä jalassa, mitään muotoutu…