Siirry pääsisältöön

Toppashortsit - hot or not?

No okei, ei näitä ulkonäkösyistä valittu... Ollaan miehen kanssa naurettu toppashortseille, että onko ne Suomen kesään tarkoitettu vai mihin. Viime talven pakkasjaksolla kävi kuitenkin mielessä, mahtaisivatko toppashortsit toimia, kun riittävä pukeutuminen -20:ssa ja kylmemmässä oli hankalaa. Juoksuhousut ja lämmin kerrasto riittävät hyvin tavalliseen talvisäähän, mutta kovimmilla pakkasilla reidet ja pakarat alkavat kylmettyä.


Tänä vuonna minulla on pakkasia vastaan aseena lempimerkkini Odlon kevyesti topattu juoksutakki ja juoksushortsit. Sekä takki että housut ovat todellakin hyvin kevyet. Takkia olen pitänyt myös koirien aamukävelyillä ja se on keveyteen nähden ihmeen lämmin. Odlot koot ovat aika reiluja. Näissä molemmissa koko on s, ja varsinkin housut ovat väljät.


Näihin pukeutuneena tuntee itsensä juoksijan ja jääkiekkoilijan hybridiksi. Juostessa olo on kuitenkin hyvin kevyt - ja lämmin. Ensimmäisellä testilenkillä oli pakkasta "vain" -14 astetta ja hieman tuulta. Puin takin alle kaksi tavallista kerraston paitaa ja shortsien alle talvitrikoot, pohkeita suojaamaan villasäärystimet. Päähän lämmin pipo ja tuubihuivi, käteen nahkarukkaset (joita parempia pakkasjuoksuhanskoja ei ole). Ei palellut, itse asiassa vähemmälläkin olisi tarjennut.

Toisella testilenkillä -15 asteessa jätin villasäärystimet pois trikoiden päältä. Toisen kerraston paidan tilalla oli paksumpi fleecepaita. Oli sopivasti vaatetta ja mukavan kevyt olo juosta.


Talvishortsit ovat hupaisuudestaan huolimatta oikeasti aika nerokkaat. Shortseista puuttuu kokopitkien housujen kömpelyys, mutta kylmälle arat reidet ja takapuoli pysyvät hyvin lämpiminä. Trikoisiin tottunutta juoksijaa ei raskaiden tai lepattavalahkeisten ulkoiluhousujen käyttö houkuttele, mutta shortseilla saa vähän yllättävästi pitkien lämpimien housujen hyvät puolet ilman niitä huonoimpia. Shortsit eivät hidasta menoa, vaan keveys juoksussa säilyy.

Keskitalven kunnon shortsikelejä odotellessa!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat

Maksimivetoja aamuharjoituksena

Vuosia sitten ajattelin, että aamulla juokseminen ei sovi minulle. Ennen aamupalaa ei jaksa ja aamupalan jälkeen ei pysty. Koirat ovat muuttaneet tämän käsityksen pysyvästi: ennen aamupalaa jaksaa kyllä ja aamupalan jälkeenkin pystyy. Minun aamulenkkini koirien kanssa ovat kuitenkin aina kevyitä, pappakoira ei enää vauhdista innostu. Olen muutenkin ollut sitä mieltä, että aamulla ei kyllä irtoa kuin kevyttä hölkkää. Päätin kuitenkin kokeilla kovempaa aamutreeniä nyt, kun kovien pakkasten vuoksi koirien ulkoilut ovat aivan minimissä, ja kun kuitenkin itse herään melko aikaisin joka tapauksessa.

Join herättyäni vain pikkuisen smoothieta ja lähdin hallille. Puoli seitsemän aikaan olin jo lämmittelemässä tyhjällä radalla. Olo oli ihan hyvä, yllättävän virkeä. Verkkailin viisitoista minuuttia, melko vähän siis. Nostin lämmittelyn loppupuolella pari kertaa sykkeen vauhtikestävyysalueelle. Kello kävi, eikä työpäivän aamuna tehnyt mieli venyttää harjoitusta, joten lyhyt, mutta tehokas lämmitt…

Viikot 3 & 4

Maratonharjoittelussani on kahden kovan ja yhden kevyen viikon rytmitys. Tämä on aikaisemminkin sopinut minulle hyvin.Nyt koville ja kevyille viikoille tehdään eroa vielä korostetummin, jotta kevyt viikko olisi varmasti palauttava, jolloin kovilla viikoilla olisi mahdollista treenata kovempaa. Viikko 3 oli kevyt viikko, jossa juoksukilometrejä 37,7. Kovalla viikolla 4 juoksua 70,14 km. Crossfit-treenejä molemmilla viikoilla kaksi.



Viikko 3 Tällä viikolla passailin harjoittelussa lauantain talvijuoksusarjan vuoksi. Samasta syystä pitkä lenkki jäi väliin kokonaan.

Maanantaina lepopäivä. Edellisen päivän väsymyksen vuoksi huolellista syömistä ja paljon sohva-aikaa.

Tiistaina maksimitreeni hallissa. Sain kellottajaksi Annan, joka teki minua ennen saman harjoituksen. Lämmittelyjen jälkeen 2 x 1000 m ja 2 x 500 m. Hallissa kello ei näytä vauhtia tarkasti, joten tavoitevauhti piti arvioida tuntuman perusteella. Kierrosten tavoiteajat oli laskettu etukäteen, joten jokaisella kierroksella oli myö…

Kevyesti flunssan jälkeen

Helmikuun teemana on ollut makoilu & lepäily. Flunssa ja siitä toipuminen täyttää tänään kaksi viikkoa. Tammikuun viimeisenä tiistaina valmistauduin viikonlopun talvijuoksusarjaan juoksemalla lyhyemmän vauhtikestävyyslenkin. Kurkku oli hieman kipeä, mutta tavallista puolta lyhyemmälle lenkille uskalsin lähteä kokeilemaan, kun hyvin harvoin flunssaa sairastan, vaikka se kurkkukipuna joskus käväiseekin. Jo lenkin aikana kuitenkin huomasin, että olo on voimattomampi kuin yleensä. Neljän kilometrin vauhtikestävyysosuus meni jotenkuten, pitemmän harjoituksen olisin jättänyt kesken. Seuraavana päivänä olinkin jo väsynyt ja kipeä.

Talvijuoksusarjaan osallistumisen peruuntuminen ei juuri harmittanut. Edellisestä osakilpailusta oli vain kaksi viikkoa, kun tähän keskitalveen oli jostain syystä mahdutettu kahteen viikkoon kaksi kisaa. Ikävämpi juttu oli se, että harjoittelu täytyi tietysti katkaista kokonaan, ja viime viikon lauantaille sovittu tasotesti täytyi myös jättää väliin. Toistasata…