Siirry pääsisältöön

Itsenäisyyspäivän reippailu pienen ystävän kanssa

Ystävillämme oli itsenäisyyspäivänä muuttopäivä. Mies lähti kantohommiin ja minä sain meille vaihtokaupassa kaksi pienempää mieshenkilöä viettämään päivää. Kummilapsistamme nuorin asuu samalla paikkakunnalla, minkä vuoksi saamme ihan eri tavalla olla hänen elämässään mukana ihan arkisena apunakin.


Päivän härmärtyessä pakkasin kummipojan lampaantaljan ja villapeiton alle ja lähdin kärryttelemään hänen uutta kotiaan kohti. Enpä ole vuosiin lenkkeillyt vaunujen kanssa! Yritin juosta menomatkan reippaasti hyödyntäen vaunujen painon, mutta muutamat pysähdykset laskivat aina sykettä niin, että lopulta keskisyke oli aerobisella kynnyksellä. Suurin piirtein puolet matkasta meni peruskestävyyssykkeillä ja toinen puoli ala-vk-rasituksella. Keskivauhti oli 6:37 min/km.

Muistot ovat varmaan kultaantuneet, mutta Phil&Teds:t olivat ehkä juoksuun kevyemmät kuin tänään työnnellyt Emmaljungat? Vai olisiko sittenkin ihan harjoituksen puutetta... Meillä oli aikanaan käytössä myös mukavan vakaat kahden lapsen Croozer-pyöräkärryt, joita käytin silloin tällöin lenkkeilyyn, kun lapset olivat muutaman vuoden ikäisiä. Croozerit kestivät hyvin koirankin kiskaisut ja isot renkaat tekivät juoksemisesta helppoa. Enimmäkseen juoksin kyllä ilman lapsia, mutta joskus ei ollut muuta mahdollisuutta tehdä lenkkiä kuin ottaa koiran lisäksi muksut mukaan. Tänään lähdin kuitenkin vaunulenkille ihan siitä ilosta, kun sattui tällainen spesiaalitilaisuus.


Kotimatkan juoksin ilman seuralaista ja tietysti myös ilman vaunuja. Yritin pitää parempaa vauhtia, mutta hieman tahmeaa oli meno. Keskisyke 146 eli paluumatka meni vauhtikestävyysalueen kevyemmässä päässä. Keskivauhti 5:22 min/km. Napakassa pakkasessa oli vain harvakseltaan muita ulkoilijoita. Itsenäisyyspäivän kirkas taivas ja sisältä loistavat valot saivat juoksutunnelman aika hyvälle mallille. Juhlavan tunnelman voi saavuttaa myös hiki päässä ja räkä poskella. Koko lenkin pituus 9,5 km.

Hyvää itsenäisyyspäivää!


Kommentit

Kuukauden luetuimmat

Crossfit osaksi harjoittelua

Tämän vuoden marraskuu on ollut treenien puolesta varsin erilainen kuin kaksi edellistä. Pari vuotta sitten osallistuin ensimmäistä kertaa marrasputkeen ja juoksin joka päivä vähintään 25 minuuttia. Vuosi sitten olin samassa haasteessa ja asetin vielä kilometritavoitteeksi 300 km. Hienoja kuukausia molemmat! Nautin päivittäisestä juoksemisesta todella paljon. Tänä vuonna olin marraskuun alussa vielä hieman ylimenokauden fiiliksissä, jos nyt sellaisesta voi kuntoilijan kohdalla edes puhua. Vuoden toisen maratonin olin juossut lokakuun puolivälissä, joten marraskuun alussa ei ollut vielä valtavaa juoksunälkää ehtinyt kertyä, vaikka palautuminen tällä kertaa ihmeen nopeasti tapahtuikin.


Smartumin tilillä poltteli lokakuun puolella vielä lähes täydet liikuntasaldot, kun huomasin crossfit-salin aloittavan On ramp -kurssin sopivasti seuraavassa kuunvaihteessa. Kahtena kesänä olin ollut katsomassa ja tuomaroimassakin crossfit-kisoja täällä Mikkelissä, ja ajatus oli niistä energisistä ja inno…

Erilainen marraskuu

Marrasputketon marraskuu on näköjään mahdollista sekin. Tänä vuonna kilometrien keräily sai väistyä uuden harrastuksen tieltä, kun aloitin crossfitin vakaana aikomuksenani liittää se pysyvästi harjoitusviikkooni. Olen aina ollut lihaskuntoharjoittelussa laiska, eikä kotijumppa tai kuntosaliharjoittelu ole ollut millään tavalla herkkua, vaikka lihaskunnon merkityksen hyvin ymmärränkin. Ajatus siitä, että hyvä lihaskunto tukee juoksua, onkin ollut ainoa motivaattori tehdä voimaharjoittelua edes jokseenkin säännöllisesti. Olen usein sanonut, että en tykkää liikunnasta, tykkään vain juoksemisesta. Sen vuoksi crossfitin "löytäminen" tuntuu erityisen hyvältä: on olemassa minulle mieluinen tapa vahvistaa kehoa monipuolisesti.


Juoksukilometrejä kertyi marraskuussa 185. Kaksi pitkää lenkkiä tein kävellen, lisäksi yhden pitkän lenkin kävelyn ja juoksun yhdistelmäharjoituksena. Harjoittelu on ollut peruskestävyyttä, yksi kuuden kilometrin kovempi pyrähdys joukossa. Juokseminen on tuntu…

Adidas Ultra Boost, 1000 km yhteistä taivalta takana

Kirjoitin viime kesänä hämmentyneen tekstin testattuani Adidas Ultra Boosteja, jotka hankin sillä ajatuksella, että ne voisivat korvata Asicsin Nimbukset peruskenkänä. Ultra Boostit olivat melko erilaiset Nimbuksiin verrattuna, lisäksi epäilin päällysmateriaalin kestävyyttä ja sitä, että harvan neuloksen vuoksi kengät olisivat talvella kylmät.

Ekan testilenkin jälkeiset tunnelmat tuolla.

Kengillä on nyt juostu vajaa 1000 kilometriä, mikä on aika monessa paikassa annettu ohje juoksukenkien käyttöiälle. Itse olen aina juossut kengillä pitempään, kestävyys on ollut yksi tärkeä kriteeri vakiokengässä. Jos kengät ovat pintapuolisesti kunnossa, eivätkä jalat kipeydy niillä juostessa, niin silloin annan mennä vaan. No, Ultra Boostit näyttäisivät olevan tässä suhteessa minulle sopivat. Kuten vastaavan ikäisissä Nimbuksissakin, ulkopohjassa näkyy kulumista ja päällisestä alkaa puskea varvas läpi, mutta vielä on yhteistä matkaa jäljellä. Kengät tuntuvat edelleen hyvältä jalassa, mitään muotoutu…