Siirry pääsisältöön

Talvijuoksusarja marraskuu: 6 km

Tänään starttasi Mikkelin talvijuoksusarja. Juoksumatkat olivat 1, 3, 6 ja 10 km. Olin ensimmäistä kertaa mukana ja osallistuin kuuden kilometrin matkalle. Koska juoksu osui marrasputken yhdeksännelletoista päivälle, mietin, pitäisikö se jättää väliin kokonaan. Olo on kuitenkin ollut hyvä koko marraskuun, eikä mitään ongelmia palautumisesessa ole ollut, joten lähdin hyvillä mielin juoksemaan. Sää oli oikein hyvä: 4 astetta lämmintä ja vain hieman tuulta, sulat tiet.


Arvelin, että voisin mäkisellä reitillä alittaa puoli tuntia. Sen enempää en jaksanut pohdiskella tai suunnitella, enkä lopulta seurannut vauhtia juostessa paria vilkaisua enempää. Reitti oli yksinkertaisuudessaan sinne ja takaisin -tyyppinen, eli menomatkan alamäissä hirvitti jo valmiiksi paluumatkan nousut, toisaalta viimeinen puoli kilometriä olisi kokonaan alamäkeä.

Juoksu tuntui alusta asti rennolta ja hyvältä. Vauhti vaihteli ylämäkien 5:30 min/km ja alamäkien 4:15 välillä, kuitenkin keskivauhti oli ennakkoarvailun mukainen eli 4:50-4:55. Menomatkalla juoksin muutaman samanvauhtisen naisen kanssa ja arvelin saavani heistä vetoapua paluumatkalla, mutta he jatkoivatkin matkaa kympille, kun minä käännyin takaisin. Paluumatka oli siis yksinäinen, mutta kohtuullisen vauhdin ja lyhyen matkan vuoksi en ollut pulassa missään vaiheessa.

Nappasin kelloon kierroksen puolivälissä, mutta sen verran olin omissa maailmoissani, että en katsonut väliaikaa. Menomatkan aika omasta kellosta 0:14:20 ja keskisyke vielä vauhtikestävyysalueella: 154. Paluumatka vei 0:14:36, keskisyke 164. Paluumatkalla nousuja oli enemmän kuin menomatkalla, mutta paluuta helpotti myötätuuli.


Virallinen aika 0:28:55 eli tavoite alittui hyvin. Keskivauhti kellossa 4:50 min/km. Juoksu oli hyvä kovempi harjoitus. Kisarasitus saisi olla lyhyellä matkalla kovempi, mutta tänään, tässä vaiheessa vuotta ja marrasputken keskellä tuo tuntui riittävältä.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat

Crossfit osaksi harjoittelua

Tämän vuoden marraskuu on ollut treenien puolesta varsin erilainen kuin kaksi edellistä. Pari vuotta sitten osallistuin ensimmäistä kertaa marrasputkeen ja juoksin joka päivä vähintään 25 minuuttia. Vuosi sitten olin samassa haasteessa ja asetin vielä kilometritavoitteeksi 300 km. Hienoja kuukausia molemmat! Nautin päivittäisestä juoksemisesta todella paljon. Tänä vuonna olin marraskuun alussa vielä hieman ylimenokauden fiiliksissä, jos nyt sellaisesta voi kuntoilijan kohdalla edes puhua. Vuoden toisen maratonin olin juossut lokakuun puolivälissä, joten marraskuun alussa ei ollut vielä valtavaa juoksunälkää ehtinyt kertyä, vaikka palautuminen tällä kertaa ihmeen nopeasti tapahtuikin.


Smartumin tilillä poltteli lokakuun puolella vielä lähes täydet liikuntasaldot, kun huomasin crossfit-salin aloittavan On ramp -kurssin sopivasti seuraavassa kuunvaihteessa. Kahtena kesänä olin ollut katsomassa ja tuomaroimassakin crossfit-kisoja täällä Mikkelissä, ja ajatus oli niistä energisistä ja inno…

Erilainen marraskuu

Marrasputketon marraskuu on näköjään mahdollista sekin. Tänä vuonna kilometrien keräily sai väistyä uuden harrastuksen tieltä, kun aloitin crossfitin vakaana aikomuksenani liittää se pysyvästi harjoitusviikkooni. Olen aina ollut lihaskuntoharjoittelussa laiska, eikä kotijumppa tai kuntosaliharjoittelu ole ollut millään tavalla herkkua, vaikka lihaskunnon merkityksen hyvin ymmärränkin. Ajatus siitä, että hyvä lihaskunto tukee juoksua, onkin ollut ainoa motivaattori tehdä voimaharjoittelua edes jokseenkin säännöllisesti. Olen usein sanonut, että en tykkää liikunnasta, tykkään vain juoksemisesta. Sen vuoksi crossfitin "löytäminen" tuntuu erityisen hyvältä: on olemassa minulle mieluinen tapa vahvistaa kehoa monipuolisesti.


Juoksukilometrejä kertyi marraskuussa 185. Kaksi pitkää lenkkiä tein kävellen, lisäksi yhden pitkän lenkin kävelyn ja juoksun yhdistelmäharjoituksena. Harjoittelu on ollut peruskestävyyttä, yksi kuuden kilometrin kovempi pyrähdys joukossa. Juokseminen on tuntu…

Adidas Ultra Boost, 1000 km yhteistä taivalta takana

Kirjoitin viime kesänä hämmentyneen tekstin testattuani Adidas Ultra Boosteja, jotka hankin sillä ajatuksella, että ne voisivat korvata Asicsin Nimbukset peruskenkänä. Ultra Boostit olivat melko erilaiset Nimbuksiin verrattuna, lisäksi epäilin päällysmateriaalin kestävyyttä ja sitä, että harvan neuloksen vuoksi kengät olisivat talvella kylmät.

Ekan testilenkin jälkeiset tunnelmat tuolla.

Kengillä on nyt juostu vajaa 1000 kilometriä, mikä on aika monessa paikassa annettu ohje juoksukenkien käyttöiälle. Itse olen aina juossut kengillä pitempään, kestävyys on ollut yksi tärkeä kriteeri vakiokengässä. Jos kengät ovat pintapuolisesti kunnossa, eivätkä jalat kipeydy niillä juostessa, niin silloin annan mennä vaan. No, Ultra Boostit näyttäisivät olevan tässä suhteessa minulle sopivat. Kuten vastaavan ikäisissä Nimbuksissakin, ulkopohjassa näkyy kulumista ja päällisestä alkaa puskea varvas läpi, mutta vielä on yhteistä matkaa jäljellä. Kengät tuntuvat edelleen hyvältä jalassa, mitään muotoutu…