Siirry pääsisältöön

Putki päälle: viikko 44

Maanantaina pidin lepopäivän, koska se oli lokakuun viimeinen päivä. Marrasputki alkoi tiistaiaamuna maltillisesti puolen tunnin aamuhölkällä. Muutenkin viikko oli melko kevyt, juoksua 51 km.

ma:
ti: PK1 4,77 km
ke: PK2 8,51 km
to: PK1 4,37 km + VK 6,4 km
pe: PK2 8,43 km, sis. nopeusvetoja 4 x 30 s.
la: PK1 4,71 km
su: PK1 13,86 km


Keskiviikkona peruskestävyyslenkillä oli molemmat koirat mukana, ja vähän poikkeuksellisesti juostiin tällä kokoonpanolla vähän vauhdikkaammin. Pieni pakkanen ja tuuli taisi tuntua koirillakin, kun menohaluja riitti. Pitkillä suorilla koirien kevyt veto helpotti juoksua niin, että se näkyy keskivauhdissa (5:40 min/km), rasitus oli kuitenkin peruskestävyyden puolella. Nastakengillä juostessa olikin mahdollista antaa koirien vetää ravissa.

Torstaina juoksin Zaden kanssa kevyen puolen tunnin iltapäivähölkän ja sen päälle yksin 6,5 km vauhtikestävyyttä. Vk hieman kiihtyvänä lähinnä sen vuoksi, että lenkin loppupuoli sisälsi enemmän ylämäkiä. Keskisyke vk:ssa 151 ja keskivauhti 5:31 min/km. Koko lenkki 10,77 km.

Perjantai-illan lenkkinä tein peruskestävyyttä, välissä muutamia puolen minuutin nopeusvetoja noin parin minuutin palautuksella. Lunta oli satanut, mutta koska olin ilman koiria liikkeellä, juoksin tavallisilla juoksukengillä, eikä teiden liukkaus juuri haitannut. Nopeusvedoissa vauhti oli kiihdytyksen jälkeen noin 4-4:15 min/km. Palautuksessa pyrin pitämään vauhdin pk2-alueella, helposti se olisi laskenut kevyemmäksi. Lenkin keskivauhti 5:48 min/km ja pituus 8,43 km.


Lauantaina oli sellainen päivä, jolloin lenkki olisi jäänyt tekemättä, jos ei marrasputki olisi velvoittanut. Olin herännyt jo viideltä koirahommiin, enkä saanut iltapäivällä nukuttua yrityksestä huolimatta. Koirat olivat käyneet pitkällä metsälenkillä, joten niistäkään ei ollut lähtöapua. Juoksin hyvin kevyen puolituntisen ennen saunaa ja menin aikaisin nukkumaan.

Sunnuntaina olinkin jo normaalivoimissa. Tein pitkän lenkin "minimimittaisena" puolentoistatunnin hölkkänä, Ollin kanssa 6 km ja Zaden kanssa 8 km. Pakkasessa on vielä vähän totuttelemista, vaikka onkin aika paljon helpompaa, kun ei koirien tassuja tarvitse joka ulkoilun jälkeen putsata.

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Ei ollut mikään kaikkien aikojen loistoviikko, mutta putkessa ollaan. :)

      Poista
  2. Ihanan aurinkoisia lenkkimaisemia - tsemppiä marraskuun juoksuihin!

    VastaaPoista
  3. Mitä? Joko siellä luistellaan? Sinä olet käynnistänyt marrasputken juosten. Minä pohdin kävelyversiota. =) Sinun vauhtisi ovat kasvaneet ja kyllä minusta 51km/vko kuulostaa tosi paljolta. Olet kovassa vedossa! Vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, Mikkelissä luistelukausi käynnistyy aika pian, kun lämpötilat laskevat nollaan. Jääpallo on täällä aika iso laji ja Hänskissä on jäähdytys tuolla kentän alla.

      Vk ja pitkä eivät olleet mitenkään erityisen kuormittavia tällä viikolla. Kilometrit kertyivät lähinnä noista kevyistä lenkeistä, roskakilometreistä, sanoisi joku ilkeä. :D

      Poista
  4. Nyt mua vähän harmittaa etten lähtenyt marrasputkeen mukaan. Olis ollut varmaan hauska kokeilu nimenomaan juosten. Siinä kävellen-putkessa en nähnyt mitään haastetta, koska joka päivä teen jonkun pidemmän lenkin koiran kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, seuraavaan putkeen sitten mukaan! Koiranomistajalla ei tosiaan ole vaikeuksia lähteä ulkoilemaan. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

Crossfit osaksi harjoittelua

Tämän vuoden marraskuu on ollut treenien puolesta varsin erilainen kuin kaksi edellistä. Pari vuotta sitten osallistuin ensimmäistä kertaa marrasputkeen ja juoksin joka päivä vähintään 25 minuuttia. Vuosi sitten olin samassa haasteessa ja asetin vielä kilometritavoitteeksi 300 km. Hienoja kuukausia molemmat! Nautin päivittäisestä juoksemisesta todella paljon. Tänä vuonna olin marraskuun alussa vielä hieman ylimenokauden fiiliksissä, jos nyt sellaisesta voi kuntoilijan kohdalla edes puhua. Vuoden toisen maratonin olin juossut lokakuun puolivälissä, joten marraskuun alussa ei ollut vielä valtavaa juoksunälkää ehtinyt kertyä, vaikka palautuminen tällä kertaa ihmeen nopeasti tapahtuikin.


Smartumin tilillä poltteli lokakuun puolella vielä lähes täydet liikuntasaldot, kun huomasin crossfit-salin aloittavan On ramp -kurssin sopivasti seuraavassa kuunvaihteessa. Kahtena kesänä olin ollut katsomassa ja tuomaroimassakin crossfit-kisoja täällä Mikkelissä, ja ajatus oli niistä energisistä ja inno…

Erilainen marraskuu

Marrasputketon marraskuu on näköjään mahdollista sekin. Tänä vuonna kilometrien keräily sai väistyä uuden harrastuksen tieltä, kun aloitin crossfitin vakaana aikomuksenani liittää se pysyvästi harjoitusviikkooni. Olen aina ollut lihaskuntoharjoittelussa laiska, eikä kotijumppa tai kuntosaliharjoittelu ole ollut millään tavalla herkkua, vaikka lihaskunnon merkityksen hyvin ymmärränkin. Ajatus siitä, että hyvä lihaskunto tukee juoksua, onkin ollut ainoa motivaattori tehdä voimaharjoittelua edes jokseenkin säännöllisesti. Olen usein sanonut, että en tykkää liikunnasta, tykkään vain juoksemisesta. Sen vuoksi crossfitin "löytäminen" tuntuu erityisen hyvältä: on olemassa minulle mieluinen tapa vahvistaa kehoa monipuolisesti.


Juoksukilometrejä kertyi marraskuussa 185. Kaksi pitkää lenkkiä tein kävellen, lisäksi yhden pitkän lenkin kävelyn ja juoksun yhdistelmäharjoituksena. Harjoittelu on ollut peruskestävyyttä, yksi kuuden kilometrin kovempi pyrähdys joukossa. Juokseminen on tuntu…

Adidas Ultra Boost, 1000 km yhteistä taivalta takana

Kirjoitin viime kesänä hämmentyneen tekstin testattuani Adidas Ultra Boosteja, jotka hankin sillä ajatuksella, että ne voisivat korvata Asicsin Nimbukset peruskenkänä. Ultra Boostit olivat melko erilaiset Nimbuksiin verrattuna, lisäksi epäilin päällysmateriaalin kestävyyttä ja sitä, että harvan neuloksen vuoksi kengät olisivat talvella kylmät.

Ekan testilenkin jälkeiset tunnelmat tuolla.

Kengillä on nyt juostu vajaa 1000 kilometriä, mikä on aika monessa paikassa annettu ohje juoksukenkien käyttöiälle. Itse olen aina juossut kengillä pitempään, kestävyys on ollut yksi tärkeä kriteeri vakiokengässä. Jos kengät ovat pintapuolisesti kunnossa, eivätkä jalat kipeydy niillä juostessa, niin silloin annan mennä vaan. No, Ultra Boostit näyttäisivät olevan tässä suhteessa minulle sopivat. Kuten vastaavan ikäisissä Nimbuksissakin, ulkopohjassa näkyy kulumista ja päällisestä alkaa puskea varvas läpi, mutta vielä on yhteistä matkaa jäljellä. Kengät tuntuvat edelleen hyvältä jalassa, mitään muotoutu…