Marrasputkessa viikolla 45


Marrasputkessa hienoa on se, että lepopäiviä ei ole. On vain juoksupäiviä: aamuhölkkiä, reippaita, pitkiä, kiihtyviä, pikaisia, vauhtileikittelyjä, vetoja. Marraskuun sää on ollut talvinen, tällä viikolla vähän liiankin viimainen, mutta sää on nyt ihan sivuseikka. Marrasputkessa saa rauhassa vaipua omaan hulluuteensa, jossa elämän suurin rakkaus on juoksu. Olen susi, Canis lupus, joka jolkottelee loputtomasti omia reittejään, päivästä toiseen. Ei tulostavoitteita, pelkkää paloa juoksuun.

Enimmäkseen putki tuntuu valtavan vapauttavalta ja innostavalta. Päivän lenkin tehon ja pituuden määrittää olotila, mutta lenkki kuuluu jokaiseen päivään. Marrasputki ei tunnu tsemppihaasteelta, vaan älyvapaalta idealta poistaa keksityn sopimuksen nimissä kaikki juoksemista rajoittavat tekijät. Riittävä lepo ja palautuminen ovat olennaisen tärkeä osa harjoittelua, ja nyt nuo lepopäivien järkiperustelut voi piilottaa "saa avata vasta joulukuussa" -laatikkoon. Nyt saa ja pitää juosta! Huomaatteko, että kirjoitan tätä lenkin jälkeen? Ehkä kuun lopulla väsymys korjaa omansa, mutta juuri nyt ei huoleta putkessa jaksaminen vaan se, että se joskus päättyy.

ma: PK2 10,04 km
ti: PK1 3,93 km + jumppa 1 h + PK1 2,46 km
ke: PK2 7,20 km
to: PK1 6,04 km + VK 7,91 km
pe: PK1 5 km
la: PK2 8,56 km
su: PK1 20 km

Lenkiltä tulossa tai lenkille lähdössä.

Maanantaina reipas pk-lenkki, kymppi kuuden minuutin vauhtia. Keskisyke 137. Iltapäivän huonot syömiset veivät parhaimman terän, mutta perustekemisellä hyvä lenkki.

Tiistain treenit tarjosi työnantaja. Yhdistin työpäivän päätteeksi järjestettyyn kehonpainojumppaan päivän lenkin. Menomatkalla juuri ja juuri 25 minuutin hölkkä, palatessa lyhyempää reittiä kotiin. Jumppa oli hyvin ohjattu ja tehokas. Harjoitellessa ei tuntunut kovin raskaalta, mutta illemmalla kotona tiesi tehneensä. Onhan edellisestä pitemmästä lihaskuntotreenistä aikaa.

Tuulisen päivän selviytymiskeinoja: tuplapipo.

Keskiviikon lenkin yhdistin judokuskaukseen. Otin molemmat koirat mukaan. Juostiin kotiin, jätin koirat sinne ja palasin itse takaisin lasta hakemaan. Peruskestävyyttä, 6:04 min/km ja 7,2 km. Olo hyvä.

Torstaina oli mainion koulutuspäivän jälkeen vahva ja innostunut olo. Lähdin Zaden kanssa lämmittelylenkille ennen vauhtikestävyystreeniä. Juostiin kuuden kilsan kevyt lenkki ihan hirveässä tuiskussa (ensimmäinen yhteenjäätyneiden ripsien kokemus tänä talvena). Kotona välipysähdyksellä vähensin vaatetta: otin takin alta keskimmäisen kerroksen pois, ja jossain mielenhäiriössä riisuin myös tuulenpitävät housut trikoiden päältä. Jostain syystä joka talvi täytyy opetella pukeutuminen uudestaan: talvitrikoissa ei pärjää pakkasasteissa ja viimassa, näin se on näköjään tänäkin vuonna. Paleli! Mutta olo oli mainio, eikä kylmyys saati päivän aikana teille kertynyt useamman sentin lumikerros latistanut fiilistä, vaan painelin vauhdikkaasti menemään. 7,9 km keskivauhdilla 5:22 min/km, keskisyke 149.

Torstain mahtifiilikset jatkuivat perjantaina. Pohdiskelin hetken lenkin pidentämistä, mutta olin luvannut kolmelle nuorelle miehelle, että käyn vain puoli tuntia. Ja olihan "lepopäivä". Molempien koirien iltaulkoiluna siis viiden kilsan lenkki, välillä itseä muistutellen, että huomennakin ehtii. Keskivauhti 6:21 min/km.


Lauantaina ajattelin lähteä lenkille yksin, mutta Zade oli pitkästä aamukävelystä huolimatta innoissaan lähdössä mukaan. Lähdettiinpä sitten akkaporukalla (Olli ei edes noussut sohvalta, talvi ei ole oikein Ollin juttu). Muuten lenkki suunnitelman mukainen, mutta nopeusvetoja en kytketyn koiran kanssa pystynyt juoksemaan. 8,67 km peruskestävyyttä keskivauhdilla 6 min/km. Keskisyke 137.

Sunnuntaina lähdin pitkälle kolmen ruokalajin isänpäivälounaan jälkeen, koska illaksi oli muuta ohjelmaa. Arvelin, että tästä syystä voisi olla hieman nihkeää menoa, joten lähdin sellaiselle parinkympin lenkille, josta en voisi oikaista aiemmin kotiin. Jaksamisessa ei ole ollut ongelmia, joten yritän noudattaa tavallista juoksuohjelmaani, jossa viikkoon kuuluu yksi pitempi, rauhallinen lenkki. No, taas osui ennustus maagisesti oikeaan: oli hieman vaikeuksia täyden olon kanssa. Lähes seitsemän minuutin vauhdilla sain edettyä ensimmäisen kympin. Kuuntelen pitkillä lenkeillä usein Yle Puhetta, ja ohjelma kahvinjuonnista ei yhtään parantanut oloani... Mutta vointi koheni lenkin puolivälissä ja lopussa olikin jo oikein hyvä meno päällä. Lenkin pituus 20 km, keskivauhti 6:45 min/km.

Tällä viikolla juoksua 71,24 km, mikä on minun normaaleihin viikkokilsoihini nähden reipas suoritus.


Kommentit

  1. Vautsi mitkä viikkokilsamäärät. Ja hienoa, että niistä kilometreistä myös nautit. Ihana suomityttö-kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö! :D Yllättävän paljon tuli kilometrejä pelkästään sillä, että teki "putkijuoksut" normaalien lenkkien päälle. Ja yllättävän hyvä on myös vointi, olen odotellut väsymystä tulevaksi.

      Poista
  2. Tosi upea kilometrimäärä kasassa tällä viikolla!
    Marrasputkessa on yllättänyt se, miten innostavalta se tuntuu. Ei ole yhtään sellainen olo, että on "pakko" lähteä lenkille. Mieluumminkin tuntuu, että "saa" lähteä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä! On älyttömän kiva juosta joka päivä. Olen pitänyt itselleni sääntönä, että vain kerran päivässä saa juosta. Kuitenkin joskus kun on aamulenkin tehnyt, niin illalla tuntuu, että jos kävisikin juoksemassa... Aivot on nyt astetta enemmän juoksuasennossa kuin aiemmin. Olen jonkin verran hämmästyksissäni siitä, että tässä vaiheessa ei tunnu yhtään siltä, että tarvitsisi lepopäiviä.

      Poista
  3. Ihana! Tästä välittyi kyllä todellinen endorfiinien purskahdus. :) Mukavaa juoksun täyteistä marraskuuta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Onhan tämä kivaa. Ja kun on vielä ollut ihan oikea talvi-marraskuu. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat