Peekoota ja pelastuskoiratouhuja viikolla 36

Puolimaratonin jälkeinen viikko oli aivan ihana. Mitään kisasuunnitelmia ei ollut tiedossa, joten harjoittelussa ei tarvinnut huomioida tulevia tavoitteita huolehtimalla riittävästä levosta. Siispä annoin itselleni luvan juosta vaikka joka päivä, jos siltä tuntui. Juoksin pelkästään kevyellä rasituksella, joten palautuminenkin oli nopeaa. Nautin vain ihan älyttömästi pelkästä päivittäisestä juoksusta. Kilometrejä kertyi pikkulenkeistä 52,9, kaikki juostu koirien kanssa.

ma: PK2 5,92 km
ti: PK1 8,01 km
ke: PK1 4,84 km
to: jumppa 15 min
pe: PK2 7,81 km
la: aamu: PK1 5,28 km, ilta: PK1 6,24 km
su: PK2 14,82 km

Maanantaina lenkille oli aikaa tunnin verran kuopuksen judotreenien aikaan. Juoksin molempien koirien kanssa kotiin, jätin nivelrikkoisen Ollin sinne ja juoksin Zaden kanssa takaisin. Tämä oli rasitukseltaan reippaampi peruskestävyyslenkki, keskivauhti kuitenkin koiraseuran vuoksi vähän hitaampi 6:02 min/km. Lenkin pituus vajaa 6 km.


Tiistaina juoksin Zaden kanssa heti työpäivän jälkeen. Lenkki oli kevyt 8 kilometrin pk-lenkki (6:49 min/km). Olin syönyt iltapäivällä vähän liian niukasti, joten eipä olisi kovempaa kulkenutkaan. Keskisyke 129.

Keskiviikon lenkkinä lyhyt pyrähdys (4,84 km) vanhemman pojan treenien aikaan. Molemmat koirat olivat mukana, joten vain puolen tunnin juoksu. Zadella oli jostain syystä ihan mahdoton sähläys päällä ja ensimmäinen kilometri oli aika työläs (=100 x "perkele"). Lyhyen lenkin vuoksi ehdittiin vielä hyvin tottistelemaankin koirien kanssa.

Torstaina tein vain pienen iltajumpan. Olo oli vähän nuhainen, enkä jaksanut järkkäillä miehen ja lasten harrastusten, koirien tottelevaisuutreenien ja työpäivän iltajatkojen keskelle enää lenkkiaikaa. Olisi kyllä ollut aivan upea syksyinen ulkoilupäivä (ja myöhemmin jännittävä syksyinen ilta: jostain syystä kaupunginosamme oli ihan pimeänä, joten iltapissatuksilla ei nähnyt vastaantulijoita).

Perjantaina mentiin tiukalla aikataululla. Lähdin Zaden kanssa lenkille heti työpäivän jälkeen. Juoksimme reippaamman peruskestävyyslenkin, vajaa 8 km. Syke oli vauhtiin nähden aika korkea. Ehkä nuhaisuus vaikutti, tai se, että tiesin olevani myöhässä. Meillä oli Zaden kanssa lähtö viikonlopuksi pelastuskoiraleirille ja pari juttua piti hoitaa ennen lähtöä.

Mutta voi, mikä mahtiviikonloppu! Olimme Savonlinnassa Savo-Karjalan pelastuskoiraleirillä, jossa treenattiin pelastushakua ja -jälkeä 5-6 koirakon ryhmissä. Ryhmäjaot oli tehty onnistuneesti niin, että kaikissa ryhmissä oli kokeneita ja aloittelijoita, osallistujia eri paikkakunnilta sekä palveluskoira- ja pelastuskoirapuolelta. Zaden kanssa työstimme koko viikonlopun sen itsevarmuutta mennä maalimiehelle, nythän se tarvitsee vielä paljon ohjaajan tukea. Leirillä hyvä puoli on se, että tiiviissä harjoitustahdissa saadaan edellisen harjoituksen kokemukset siirrettyä seuraavaan harjoitukseen lyhyellä aikavälillä ja edistystä voi tapahtua nopeastikin. Oli hienoa myös päästä seuraamaan erilaisia ja eri tavalla työskenteleviä koirakoita.


Leiripäivät ovat koirille raskaita: uusi ympäristö, paljon koiria ja vieraita ihmisiä, paljon autossa odottelua. Tällaisina viikonloppuina huolellinen ulkoilutus on meidän koirille tärkeää, yhtä lailla koiratkin rentoutuvat ja purkavat stressiä lenkillä. Lauantaiaamuna tein Zaden kanssa puolen tunnin hölkkälenkin (5,28 km, 6:45 min/km). Oli sateinen aamu, satoikin sitten koko aamupäivän. Treeneistä palattua kävimme vähän poikkeuksellisesti toisen juoksulenkin samalle päivälle, kevyesti tämäkin (6,24 km, 6:18 min/km).


Sunnuntain iltalenkin tein kotona Mikkelissä kaksiosaisena koiralenkkinä, koirat vuorotellen. Halusin nähdä, miten Olli liikkuu, kun toisesta fysioterapiakäynnistä oli kulunut muutama päivä. Ja sehän liikkui! Ravivauhti oli parempi kuin pitkään aikaan. Pitkästä aikaa tehtiin lähes 7 km lenkki. Zade oli myös tarkkailun alla raskaan viikonlopun vuoksi, mutta kevyttä ja innostunutta oli junnunkin meno. Zaden kanssa noin 8 km. Lenkin kokonaismatka 14,82 km. Innokkaiden koiraseuralaisten vuoksi tämä oli vauhdikkaampi peruskestävyyslenkki. Keskisyke 138 eli aerobisen kynnyksen tuntumassa.

Juoksuviikko oli rennon innostunut ja viikonloppu tietysti ihan huippu. Hieman ihana luonto -näkökulmaa hehkuttelun lisäksi: hirvikärpässaldo on varmaan viisikymmentä yksistään päästä. Puremia on kymmeniä ihan kaikkialla. Todettiin leirillä, että metsässä täytyy todella viihtyä, jos pelastuskoiratoimintaa harrastaa...

Kommentit

Kuukauden luetuimmat