Siirry pääsisältöön

Peekoota ja pelastuskoiratouhuja viikolla 36

Puolimaratonin jälkeinen viikko oli aivan ihana. Mitään kisasuunnitelmia ei ollut tiedossa, joten harjoittelussa ei tarvinnut huomioida tulevia tavoitteita huolehtimalla riittävästä levosta. Siispä annoin itselleni luvan juosta vaikka joka päivä, jos siltä tuntui. Juoksin pelkästään kevyellä rasituksella, joten palautuminenkin oli nopeaa. Nautin vain ihan älyttömästi pelkästä päivittäisestä juoksusta. Kilometrejä kertyi pikkulenkeistä 52,9, kaikki juostu koirien kanssa.

ma: PK2 5,92 km
ti: PK1 8,01 km
ke: PK1 4,84 km
to: jumppa 15 min
pe: PK2 7,81 km
la: aamu: PK1 5,28 km, ilta: PK1 6,24 km
su: PK2 14,82 km

Maanantaina lenkille oli aikaa tunnin verran kuopuksen judotreenien aikaan. Juoksin molempien koirien kanssa kotiin, jätin nivelrikkoisen Ollin sinne ja juoksin Zaden kanssa takaisin. Tämä oli rasitukseltaan reippaampi peruskestävyyslenkki, keskivauhti kuitenkin koiraseuran vuoksi vähän hitaampi 6:02 min/km. Lenkin pituus vajaa 6 km.


Tiistaina juoksin Zaden kanssa heti työpäivän jälkeen. Lenkki oli kevyt 8 kilometrin pk-lenkki (6:49 min/km). Olin syönyt iltapäivällä vähän liian niukasti, joten eipä olisi kovempaa kulkenutkaan. Keskisyke 129.

Keskiviikon lenkkinä lyhyt pyrähdys (4,84 km) vanhemman pojan treenien aikaan. Molemmat koirat olivat mukana, joten vain puolen tunnin juoksu. Zadella oli jostain syystä ihan mahdoton sähläys päällä ja ensimmäinen kilometri oli aika työläs (=100 x "perkele"). Lyhyen lenkin vuoksi ehdittiin vielä hyvin tottistelemaankin koirien kanssa.

Torstaina tein vain pienen iltajumpan. Olo oli vähän nuhainen, enkä jaksanut järkkäillä miehen ja lasten harrastusten, koirien tottelevaisuutreenien ja työpäivän iltajatkojen keskelle enää lenkkiaikaa. Olisi kyllä ollut aivan upea syksyinen ulkoilupäivä (ja myöhemmin jännittävä syksyinen ilta: jostain syystä kaupunginosamme oli ihan pimeänä, joten iltapissatuksilla ei nähnyt vastaantulijoita).

Perjantaina mentiin tiukalla aikataululla. Lähdin Zaden kanssa lenkille heti työpäivän jälkeen. Juoksimme reippaamman peruskestävyyslenkin, vajaa 8 km. Syke oli vauhtiin nähden aika korkea. Ehkä nuhaisuus vaikutti, tai se, että tiesin olevani myöhässä. Meillä oli Zaden kanssa lähtö viikonlopuksi pelastuskoiraleirille ja pari juttua piti hoitaa ennen lähtöä.

Mutta voi, mikä mahtiviikonloppu! Olimme Savonlinnassa Savo-Karjalan pelastuskoiraleirillä, jossa treenattiin pelastushakua ja -jälkeä 5-6 koirakon ryhmissä. Ryhmäjaot oli tehty onnistuneesti niin, että kaikissa ryhmissä oli kokeneita ja aloittelijoita, osallistujia eri paikkakunnilta sekä palveluskoira- ja pelastuskoirapuolelta. Zaden kanssa työstimme koko viikonlopun sen itsevarmuutta mennä maalimiehelle, nythän se tarvitsee vielä paljon ohjaajan tukea. Leirillä hyvä puoli on se, että tiiviissä harjoitustahdissa saadaan edellisen harjoituksen kokemukset siirrettyä seuraavaan harjoitukseen lyhyellä aikavälillä ja edistystä voi tapahtua nopeastikin. Oli hienoa myös päästä seuraamaan erilaisia ja eri tavalla työskenteleviä koirakoita.


Leiripäivät ovat koirille raskaita: uusi ympäristö, paljon koiria ja vieraita ihmisiä, paljon autossa odottelua. Tällaisina viikonloppuina huolellinen ulkoilutus on meidän koirille tärkeää, yhtä lailla koiratkin rentoutuvat ja purkavat stressiä lenkillä. Lauantaiaamuna tein Zaden kanssa puolen tunnin hölkkälenkin (5,28 km, 6:45 min/km). Oli sateinen aamu, satoikin sitten koko aamupäivän. Treeneistä palattua kävimme vähän poikkeuksellisesti toisen juoksulenkin samalle päivälle, kevyesti tämäkin (6,24 km, 6:18 min/km).


Sunnuntain iltalenkin tein kotona Mikkelissä kaksiosaisena koiralenkkinä, koirat vuorotellen. Halusin nähdä, miten Olli liikkuu, kun toisesta fysioterapiakäynnistä oli kulunut muutama päivä. Ja sehän liikkui! Ravivauhti oli parempi kuin pitkään aikaan. Pitkästä aikaa tehtiin lähes 7 km lenkki. Zade oli myös tarkkailun alla raskaan viikonlopun vuoksi, mutta kevyttä ja innostunutta oli junnunkin meno. Zaden kanssa noin 8 km. Lenkin kokonaismatka 14,82 km. Innokkaiden koiraseuralaisten vuoksi tämä oli vauhdikkaampi peruskestävyyslenkki. Keskisyke 138 eli aerobisen kynnyksen tuntumassa.

Juoksuviikko oli rennon innostunut ja viikonloppu tietysti ihan huippu. Hieman ihana luonto -näkökulmaa hehkuttelun lisäksi: hirvikärpässaldo on varmaan viisikymmentä yksistään päästä. Puremia on kymmeniä ihan kaikkialla. Todettiin leirillä, että metsässä täytyy todella viihtyä, jos pelastuskoiratoimintaa harrastaa...

Kommentit

Kuukauden luetuimmat

Crossfit osaksi harjoittelua

Tämän vuoden marraskuu on ollut treenien puolesta varsin erilainen kuin kaksi edellistä. Pari vuotta sitten osallistuin ensimmäistä kertaa marrasputkeen ja juoksin joka päivä vähintään 25 minuuttia. Vuosi sitten olin samassa haasteessa ja asetin vielä kilometritavoitteeksi 300 km. Hienoja kuukausia molemmat! Nautin päivittäisestä juoksemisesta todella paljon. Tänä vuonna olin marraskuun alussa vielä hieman ylimenokauden fiiliksissä, jos nyt sellaisesta voi kuntoilijan kohdalla edes puhua. Vuoden toisen maratonin olin juossut lokakuun puolivälissä, joten marraskuun alussa ei ollut vielä valtavaa juoksunälkää ehtinyt kertyä, vaikka palautuminen tällä kertaa ihmeen nopeasti tapahtuikin.


Smartumin tilillä poltteli lokakuun puolella vielä lähes täydet liikuntasaldot, kun huomasin crossfit-salin aloittavan On ramp -kurssin sopivasti seuraavassa kuunvaihteessa. Kahtena kesänä olin ollut katsomassa ja tuomaroimassakin crossfit-kisoja täällä Mikkelissä, ja ajatus oli niistä energisistä ja inno…

Erilainen marraskuu

Marrasputketon marraskuu on näköjään mahdollista sekin. Tänä vuonna kilometrien keräily sai väistyä uuden harrastuksen tieltä, kun aloitin crossfitin vakaana aikomuksenani liittää se pysyvästi harjoitusviikkooni. Olen aina ollut lihaskuntoharjoittelussa laiska, eikä kotijumppa tai kuntosaliharjoittelu ole ollut millään tavalla herkkua, vaikka lihaskunnon merkityksen hyvin ymmärränkin. Ajatus siitä, että hyvä lihaskunto tukee juoksua, onkin ollut ainoa motivaattori tehdä voimaharjoittelua edes jokseenkin säännöllisesti. Olen usein sanonut, että en tykkää liikunnasta, tykkään vain juoksemisesta. Sen vuoksi crossfitin "löytäminen" tuntuu erityisen hyvältä: on olemassa minulle mieluinen tapa vahvistaa kehoa monipuolisesti.


Juoksukilometrejä kertyi marraskuussa 185. Kaksi pitkää lenkkiä tein kävellen, lisäksi yhden pitkän lenkin kävelyn ja juoksun yhdistelmäharjoituksena. Harjoittelu on ollut peruskestävyyttä, yksi kuuden kilometrin kovempi pyrähdys joukossa. Juokseminen on tuntu…

Adidas Ultra Boost, 1000 km yhteistä taivalta takana

Kirjoitin viime kesänä hämmentyneen tekstin testattuani Adidas Ultra Boosteja, jotka hankin sillä ajatuksella, että ne voisivat korvata Asicsin Nimbukset peruskenkänä. Ultra Boostit olivat melko erilaiset Nimbuksiin verrattuna, lisäksi epäilin päällysmateriaalin kestävyyttä ja sitä, että harvan neuloksen vuoksi kengät olisivat talvella kylmät.

Ekan testilenkin jälkeiset tunnelmat tuolla.

Kengillä on nyt juostu vajaa 1000 kilometriä, mikä on aika monessa paikassa annettu ohje juoksukenkien käyttöiälle. Itse olen aina juossut kengillä pitempään, kestävyys on ollut yksi tärkeä kriteeri vakiokengässä. Jos kengät ovat pintapuolisesti kunnossa, eivätkä jalat kipeydy niillä juostessa, niin silloin annan mennä vaan. No, Ultra Boostit näyttäisivät olevan tässä suhteessa minulle sopivat. Kuten vastaavan ikäisissä Nimbuksissakin, ulkopohjassa näkyy kulumista ja päällisestä alkaa puskea varvas läpi, mutta vielä on yhteistä matkaa jäljellä. Kengät tuntuvat edelleen hyvältä jalassa, mitään muotoutu…